Suomalaiset tietävät Terijoen parhaiten varmaankin huviloista, hiekkarannoista ja siitä kuuluisasta hallituksesta. Terijoki (venäjäksi Зеленогорск eli Zelenogorsk) sijaitsee Suomenlahden rannalla melko tarkkaan puolivälissä matkaa Viipurista Pietariin. Opiskeluaikoina vietin pari kesää töissä sen lähistöllä ja kesällä päätin pitkästä aikaa käydä tsekkaamassa, miltä kaupunki nykyään näyttää.
Allegrolla ohi kiitäessä oli pantu kyllä jo merkille, että aseman seutu oli 15 vuodessa muuttunut selvästi. Sinne oli noussut nykyaikainen kauppakeskus ja torimyyjiä ei ollut näkysällä. Piti päästä ihan tarkemmin katselemaan, miten muu kaupunki olisi muuttunut.
Matkaan lähdettiin Pietarista Suomen asemalta. Liput maksoivat 95 ruplaa/suunta (senhetkisellä kurssilla alle 1,50 €). Ei siis paljon mitään! Matka kesti suunnilleen tunnin. Elektritškoissa voi ostaa jäätelöä, lehtiä tai vaikka laastareita vaunusta vaunuun kulkevilta kaupustelijoilta. Lippu on ostettava etukäteen asemalta, tarvitset sen päästäksesi porttien läpi laiturille. Konnari tarkastaa lipun junassa ja lopuksi pääset piippaamaan lipun vielä kohdeasemalla, jotta pääsisit laiturilta ulos kaupungille. Jäniksenä ei siis kannata kyytiin yrittää.
Kas, näin saavuimme mekin Pietarin suurkaupungista keskelle vehreää Terijokea!
Pienemmässä kaupungissa oli heti helpompi hengittää. Ihan siis noin fyysisesti, meinaan. Ensimmäinen havainto oli se, mitä Allegron ikkunasta katsellessakin oli uumoiltu: perinteiset torimyyjät ja kioskit oli ajettu pois aseman lähettyviltä.
Lähdettiin kävelemään pääkatua eli Leninin valtakatua pitkin ja todettiin monien tuttujen rakennusten olevan paikallaan, monta paikkaa oli kyllä remontoitu kivasti. Viheralueisiin oli selvästi panostettu, matkalla bongattiin hienoja kukkaistutuksia ja Moskova-teemainen tuliterä leikkipuisto.
Pääkatu johtaa kohti kuuluisaa hiekkarantaa. Perinteinen Lenin-patsas osoittelee rannan suuntaan. Ennen hiekkarantaa kuitenkin on puisto, jossa on monenmoista huvitusta, kuten kahviloita, jäätelönmyyjiä ja huvipuistolaitteita. Menneiltä vuosilta mieleen olivat jääneet kamalan ruosteiset ja kirskuvat huvipuistolaitteet, joihin en koskaan uskaltautunut kyytiin. Nyt onneksi oli ainakin osa niistä uusittu kokonaan, ja esim. maailmanpyörä näytti jopa luotettavalta. Itsehän en siihen korkeanpaikankammoni vuoksi edelleenkään mennyt.
Puiston jälkeen avautuu viimeinkin se paljonpuhuttu hiekkaranta! Viimenäkemän jälkeen ranta oli putsattu tosi tehokkaasti kaikenmoisesta roskasta, joten ranta oli aurinkoisena iltapäivänä todella kaunis näky! Rannalle oli noussut loisteliaalta näyttävä kylpylä-hotelli, jonka yhteydessä on jahtiklubi. Katselin Terijoki-hotellin sivuja netistä, eikä se loppujen lopuksi niin hintava ollutkaan, kuin mitä olisi voinut kuvitella. Ehkä sitten sinne jonakin toisena kesänä?
Terijoellahan on vanhastaan ollut paljon sanatorioita eli parantoloita, joista monet ovat varmasti ihan mukavia lomanviettopaikkoja. Itse oltiin nyt liikkeellä jalkaisin, niin ei päästy kovin tarkkaan näihin paikkoihin tutustumaan. Googlen karttahaun perusteella rantaviivaa seuraamalla löytää edelleenkin mm. perinteisen Pohjolan Rivieran ja suuren määrän lastenleirejä.
Jos Terijoki alkoi kiinnostaa, niin faktoja voi lueskella vaikkapa Wikipediasta.
Tiia Moilanen
@MoilanenTiia