Vähiin käyvät, ennen kuin loppuvat. Näin voinee päätellä viime viikolla julkaistuista OKM:n yleisavustuspäätöksistä kansainvälistä kulttuuriyhteistyötä tekeville järjestöille.
Viime vuoteen verrattuna listalta tippuivat kokonaan ainakin Suomi-Unkari Seura, Rozentals-seura (Latvia), Donelaitis-seura (Liettua) ja Suomen Viro-yhdistysten liitto. Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton avustus tippui minimitasoon ja yllättäen myös Ukrainalaisten Yhdistykseltä Suomessa leikattiin merkittävästi (lähes 40 %).
Päätökset oli ennakoitavissa jo etukäteen. Vuodelle 2026 yhdistettiin kaksi aiempaa erillistä momenttia, Kansainvälinen kulttuuriyhteistyö sekä Ulkosuomalaisuustyön/Suomalais-ugrilaisuuden momentti. Painopisteissä oli jo ennakkoon rajattu hyvin tarkkaan, minkä maiden kanssa tehtävään työhön avustusta voidaan saada. Esimerkiksi suomalais-ugrilainen yhteistyö oli rajattu pääasiassa Viron kanssa tehtävään yhteistyöhön, minkä saattoi ennakoida Unkarin rajautumista ulkopuolelle.
Myös Suomi-Venäjä-seura haki avustusta, mutta odotuksenmukaisesti sitä ei saatu. Meille tilanne on tuttu jo vuodesta 2024 alkaen. Kannustimme myös muita toimijoita hakemaan avustusta, sillä vain siten voidaan näyttää tarpeen laajuutta.
Suomi-Venäjä-seuran hakemuksessa yhdistyi kansainvälisen, erityisesti Eurooppaan muuttaneiden venäjänkielisten kanssa tehtävän, kulttuuriyhteistyön sekä suomalais-ugrilaisuuden näkökulmat. Hakusummamme oli 119 500 €, josta 99 500 olisi tullut omaan toimintaan ja 20 000 muille toimijoille edelleen jaettaviin projektiavustuksiin.
Suomen taloustilanne on tiedossa, mutta on kurjaa, että rahan lisäksi tuntuu puuttuvan myös ylipäätään arvostusta ja ymmärrystä järjestöjen tekemästä työstä. Kun maailma muuttuu koko ajan vaikeammaksi, kansainvälistä työtä tekevillä järjestöillä voisi kuitenkin olla Suomen valtionkin näkökulmasta pehmentävä, ihmisten välisiä yhteyksiä ylläpitävä rooli.
Onnittelemme kaikkia avustuksen saajia, joista jokainen on avustuksensa ansainnut – ja enemmänkin! Kritiikkimme kohdistuu ilmeiseen strategiaan pikkuhiljaa näivettää kansainvälistä yhteistyötä tekevien järjestöjen toiminta ja jo ennakkoon arvopohjaisesti rajata, mikä on avustamisen arvoista, ja mikä ei.
Riku Savonen
toiminnanjohtaja
Suomi-Venäjä-seura