Lokakuussa 2019 saimme iloksemme todeta, että sukukansamme Venäjällä tekevät aktiivisesti töitä suomalais-ugrilaisten kielten nykyaikaistamisessa. Perinteisesti kieliä on puhuttu maaseudulla, joten nuorten muuttaessa kaupunkeihin on tärkeää, että myös kännykkä- ja someaikaan sopivaa kieltä kehitetään.
Valitsimme kesällä 2019 yhteensä 14 voittajaa suomalais-ugrilaiset sometähdet kilpailussa. He kiersivät Suomea 16.-23.10.2019 toteuttaen yhteensä 50 esiintymistä 25:llä paikkakunnalla. Suurin osa vierailuista oli kouluissa ja lisäksi pidettiin reilu kymmenen avointa yleisötilaisuutta, mukaan lukien Helsingin ja Tampereen Sugrifestit. Eri järjestäjiäkin oli mukana liki viisikymmentä. Tarkkaa kuulijamäärää on vaikea arvioida, mutta koska joissakin kouluissa oli kerralla jopa 150 opiskelijaa paikalla, puhutaan useasta tuhannesta tavoitetusta.
Sometähdet ovat nyt palanneet kotikonnuilleen onnellisina ja jokainen sai varmasti paiskoa hommia riittämiin. Kouluissa he näkivät Suomen koulutusjärjestelmän koko kirjossaan: erilaisia kouluja, eri-ikäisiä oppilaita ja erilaisia painotuksia. Monelle oli yllätys, että suomalaiset tietävät hyvin vähän kielisukulaisistaan, joten vierailut olivat todellakin tarpeellisia. Sometähdet saivat vertaistukea toinen toisiltaan ja pääsivät myös kertomaan kipukohdista, joita kielikysymyksiin liittyy.
Udmurtit menevät edellä, muut tulevat perässä
Viikon aikana kävi selväksi, että Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen joukossa udmurtit ovat sosiaalisen median aktiivisuudessa omalla tasollaan. Tämä selittyy sillä, että udmurtit ovat toimineet somessa jo suhteellisen pitkään. Bogdan Anfinogenov kertoi, että vuosi 2008 oli käänteentekevä udmurttikulttuurille. Silloin lyhyen ajan sisään syntyivät ensimmäinen rock-yhtye Silent Woo Goore, myöhemmin (2012) euroviisuihissakin menestynyt Buranovon mummot (Бурановские бабушки) ja pääkaupunki Izhevskin nuoria villineet udmurttidiskot. Tämä lähtölaukaus on johtanut siihen, että nyt udmurtin kielellä voidaan tehdä mitä tahansa nykykulttuuria ja on syntynyt tietyt udmurtinkieliset markkinat somesisällölle.
Vladislav Stepanov analysoi saavutettua tilannetta ja edessä olevia haasteita somepäivityksessään seuraavasti:
Udmurttien sosiaalisen median on reilusti edellä muita suomalais-ugrilaisia kansoja Venäjällä. Internet-yhteisöjen kehittynyt ekosysteemi, aktiivinen esille tulo tapahtumissa, kohtalaisen hyvä promoaminen ja palautteen otto. Tärkeää on, että yhteisöjen toiminta seuraa globaaleja trendejä, eli on ajankohtaista kulloisessakin ajassa.
Videosisällön ilmestyminen ja määrätietoinen käyttö on uusi vaihe kehityksessä, jota muilla Venäjän suomalais-ugrilaisilla ei vielä ole. Verrattuna aiemmin otettuihin askeleisiin, videoiden teko vaatii hyvän materiaalisen tason (kamerat ja tietokoneet), mutta myös toisen merkittävän resurssin: Yrittäkääpä löytää ihminen, joka osaa hyvin editoida videoita – udmurtiksi. Sitä taustaa vastaan #Kuara-yhteisömme laajentaminen kunnon mediakeskukseksi, jossa koko tuotannon voisi tehdä äidinkielellä, on tavoittelemisen arvoinen asia. Kuitenkin tässä kohtaa vastaan tulee ratkaisematon kysymys.
Oloissa, jossa YouTube on kasvanut miljardibisnekseksi, 400 000 hengen yleisö (udmurtin puhujien määrä) ei ole kiinnostava mainostajille. Kaupallistamisen algoritmit eivät siksi toimi. Jotta laatu säilytetään sisällön määrän kasvaessa, tarvitaan täysin toista lähestymistapaa: Joko projektirahoitus tai olemassaolevien udmurttimedioiden käyttöön saanti. Kun otetaan huomioon udmurttiyhteisön ikärakenne, on ensimmäinen lähestymistapa todennäköisempi. Sanonta sanoo: “Ulon vozjmatatoz. Elämä näyttää”.
Tshonari-murt eli hämähäkkimies on esimerkki uudissanoista, joita kieliaktivistit kieliin luovat
Muut ottavat mallia udmurteista
Venäjän laajuudesta sekä historiallisesta ja maantieteellisestä moninaisuudesta kertoo jotakin se, että samansuuruistenkin kielten tie on jo sosiaalisten medioiden lyhyen historian aikana ehtinyt kulkea hyvin eri suuntiin. Siinä missä udmurtit ovat kymmenen vuoden ajan toimineet internetissä, samankokoiset marilaiset ja mordvalaiset ottavat vasta ensi askeleitaan. Udmurteilta otetaan jonkin verran mallia, esimerkiksi komipermjakki Vasili Jepanov on kopioinut idean Tupitap-huumorisivuunsa juurikin udmurteilta.
Marilainen Nadezhda Imajeva pitää Instagram-tiliään ot.mondo (et.unohda) pelkästään mariksi. Tämä on toistaiseksi harvinainen poikkeus, sillä monet nuoret marit ajattelevat, että venäjän kieli tarvitaan mukaan somepäivityksiin vähintäänkin käännöksenä. Mordvassa paikallisia ersän ja mokshan kieliä ei kuule katukuvassa juuri lainkaan. 22-vuotias ersä Jekaterina Tjugashkina asui lapsuutensa ja nuoruutensa maasuedun kylässä, jossa ersän kieli oli valtakielenä. Muuttaessaan pääkaupunki Saranskiin opiskelemaan, Ekaterina huomasi yllätyksenä, että ersää ei käytetty missään. Se oli suuri shokki ja jopa venäjän puhuminen hävetti, sillä omassa puheessa oli vahva ersäläiskorostus. Sama tilanne oli moksha Nikolai Setjajevilla. Nyt nuoret pitävät yhdessä Rivezj_ofta – instagram-tiliä, jolla jakavat meemejä ersäksi ja mokshaksi.
Udmurtian Izhevskissä suurkaupungin ilmapiiri on vapaampi, sillä kaupungissa on joka tapauksessa paljon erikielisiä opiskelijoita, eikä ketään kiinnosta, millä kielellä kukakin puhuu. Bogdan Anfinogenovin mukaan udmurtin kieli säilyykin maaseudun pienten kylien lisäksi yllättäen myös isoissa kaupungeissa. On esimerkiksi perheitä, joissa lapsille puhutaan kaupungissakin udmurttia. Kielenvaihtoa tapahtuu eniten raitsentreissä, piirikeskuksissa, jotka ovat usein 10000 asukkaan pikkukaupunkeja. Niissä ilmapiiri on melko sulkeutunut ja venäjää pidetään ylempiarvoisena kuin maalaismaiseksi mielletyn udmurtin kieltä.
Pienemmissä kielissä sosiaalisten medioiden käyttö on vielä enemmän alkuvaiheessa ja kysymys on lisäksi siinä, onko enää edes olemassa kielenosaajia, jotka lukevat äidinkielisiä päivityksiä. Jonkin verran pohditaan myös sitä, mitä omalla äidinkielellä saa tehdä. Nenetsi Albert Okotetto videoi Nenei Vada (nenetsin kieli) – YouTube-kanavallaan äidinkielisiä nenetsin osaajia. Kun häneltä kysyttiin, voisiko hän taitavana muusikkona esimerkiksi tehdä nenetsinkielistä räppiä, hän suhtautui ajatukseen epäillen. Kieli identifioituu hänellä perinteiseen nenetsi-elämäntapaan, eikä sen siirtäminen nykyaikaan ole helppoa.
Jokainen Suomessa kiertueella olleista sometähdistä suhtautui asiaansa äärimmäisellä motivaatiolla. He olivat valmiita esiintymään kuusikin kertaa päivässä tehdäkseen asiaansa tutuksi.
Kiitos siis Albert Okotetto, Maksim Aleksandrov, Nadezhda Imajeva (@ot.mondo), Nikolai Setjajev, Jekaterina Tjugashkina (@rivez_ofta), Vasili Jepanov, Timofei Moldanov, Irina Komissarova, Bogdan Anfinogenov (@bogdananf), Marija Galeeva, Anastasija Ivanova (@lemlet_syuroval), Lukerja Shihova (@monudmurt), Vladislav Stepanov (@udm_kuara) ja Vera Trefilova (@vera_wonderbera)!
Kiitos Opetus- ja kulttuuriministeriölle Sugrifest2019-hankkeen tukemisesta ja kaikille sometähtien esiintymisiä valmistelleille! Tämä on ollut hieno ja näkyvä hanke!
This website uses cookies so that we can provide you with the best user experience possible. Cookie information is stored in your browser and performs functions such as recognising you when you return to our website and helping our team to understand which sections of the website you find most interesting and useful.
Strictly Necessary Cookies
Strictly Necessary Cookie should be enabled at all times so that we can save your preferences for cookie settings.
3rd Party Cookies
This website uses Google Analytics to collect anonymous information such as the number of visitors to the site, and the most popular pages.
Keeping this cookie enabled helps us to improve our website.
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!
Lokakuussa 2019 saimme iloksemme todeta, että sukukansamme Venäjällä tekevät aktiivisesti töitä suomalais-ugrilaisten kielten nykyaikaistamisessa. Perinteisesti kieliä on puhuttu maaseudulla, joten nuorten muuttaessa kaupunkeihin on tärkeää, että myös kännykkä- ja someaikaan sopivaa kieltä kehitetään.
Sometähdet ovat nyt palanneet kotikonnuilleen onnellisina ja jokainen sai varmasti paiskoa hommia riittämiin. Kouluissa he näkivät Suomen koulutusjärjestelmän koko kirjossaan: erilaisia kouluja, eri-ikäisiä oppilaita ja erilaisia painotuksia. Monelle oli yllätys, että suomalaiset tietävät hyvin vähän kielisukulaisistaan, joten vierailut olivat todellakin tarpeellisia. Sometähdet saivat vertaistukea toinen toisiltaan ja pääsivät myös kertomaan kipukohdista, joita kielikysymyksiin liittyy.
Viikon aikana kävi selväksi, että Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen joukossa udmurtit ovat sosiaalisen median aktiivisuudessa omalla tasollaan. Tämä selittyy sillä, että udmurtit ovat toimineet somessa jo suhteellisen pitkään. Bogdan Anfinogenov kertoi, että vuosi 2008 oli käänteentekevä udmurttikulttuurille. Silloin lyhyen ajan sisään syntyivät ensimmäinen rock-yhtye Silent Woo Goore, myöhemmin (2012) euroviisuihissakin menestynyt Buranovon mummot (Бурановские бабушки) ja pääkaupunki Izhevskin nuoria villineet udmurttidiskot. Tämä lähtölaukaus on johtanut siihen, että nyt udmurtin kielellä voidaan tehdä mitä tahansa nykykulttuuria ja on syntynyt tietyt udmurtinkieliset markkinat somesisällölle.
Venäjän laajuudesta sekä historiallisesta ja maantieteellisestä moninaisuudesta kertoo jotakin se, että samansuuruistenkin kielten tie on jo sosiaalisten medioiden lyhyen historian aikana ehtinyt kulkea hyvin eri suuntiin. Siinä missä udmurtit ovat kymmenen vuoden ajan toimineet internetissä, samankokoiset marilaiset ja mordvalaiset ottavat vasta ensi askeleitaan. Udmurteilta otetaan jonkin verran mallia, esimerkiksi komipermjakki Vasili Jepanov on kopioinut idean Tupitap-huumorisivuunsa juurikin udmurteilta.
Udmurtian Izhevskissä suurkaupungin ilmapiiri on vapaampi, sillä kaupungissa on joka tapauksessa paljon erikielisiä opiskelijoita, eikä ketään kiinnosta, millä kielellä kukakin puhuu. Bogdan Anfinogenovin mukaan udmurtin kieli säilyykin maaseudun pienten kylien lisäksi yllättäen myös isoissa kaupungeissa. On esimerkiksi perheitä, joissa lapsille puhutaan kaupungissakin udmurttia. Kielenvaihtoa tapahtuu eniten raitsentreissä, piirikeskuksissa, jotka ovat usein 10000 asukkaan pikkukaupunkeja. Niissä ilmapiiri on melko sulkeutunut ja venäjää pidetään ylempiarvoisena kuin maalaismaiseksi mielletyn udmurtin kieltä.
Kiitos siis Albert Okotetto, Maksim Aleksandrov, Nadezhda Imajeva (@ot.mondo), Nikolai Setjajev, Jekaterina Tjugashkina (@rivez_ofta), Vasili Jepanov, Timofei Moldanov, Irina Komissarova, Bogdan Anfinogenov (@bogdananf), Marija Galeeva, Anastasija Ivanova (@lemlet_syuroval), Lukerja Shihova (@monudmurt), Vladislav Stepanov (@udm_kuara) ja Vera Trefilova (@vera_wonderbera)!
