Lokakuussa eri puolilla Suomea voi kokea suuren määrän suomalais-ugrilaisuuteen liittyviä sukukansatapahtumia. Me järjestämme Sugrifest-sukukansatapahtumia Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Ohjelmatiedot löydät tapahtumakalenteristamme, Sugrifest-sivultamme sekä Facebookin Sugrifest-ryhmästä
Mikä sukukansapäivä?
Suomalais-ugrilaisuus on uralilaiseen kieliryhmään kuuluvien kielten sukulaisuutta. Kieliryhmän jäsenistä suomalaisilla, virolaisilla ja unkarilaisilla on omat nimikkovaltionsa. Saamelaiskieliä on monia, ja saamelaisten perinteiset asuinalueet ovat neljän valtion alueella (Suomi, Norja, Ruotsi ja Venäjä). Pieni liiviläisten kansa asuu Latviassa. Karjalan kieltä puhutaan Venäjällä ja Suomessa. Setoja (setukaisia) asuu Virossa ja Venäjällä. Myös suomen, viron ja unkarin puhujia asuu vanhastaan kansallisvaltioiden rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi suomea ovat puhuneet inkerinsuomalaiset Venäjällä, meänkieliset pohjois-Ruotsissa ja kveenit pohjois-Norjassa. Venäjällä puhuttavia sukukieliä ovat vepsä, vatja, inkerikko, mordvalaiskielet (ersä ja mokša), mari, udmurtti, komi, komi-permjakki, hanti, mansi, nenetsi, enetsi, selkuppi ja nganasan. Monet kielet ovat erittäin uhanalaisia ja aiemmin kieliryhmään kuuluneita kieliä on sammunut, esimerkiksi viimeinen pohjois-Siperiassa puhutun kamassin osaaja Klavdija Plotnikova kuoli vuonna 1989. Venäjällä puhuttujen kielten alueet ovat laajoja, mikä näkyy monina murteina.
Lisätietoa kansoista Pekka Lehtosen blogista
Suomalais-ugrilaisen sukukansapäivän vietolla on vanhat juuret. Suomessa ja Virossa tiedetään vietetyn jo 1930-luvulla heimopäiviä. Neuvostoliiton romahdettua perinne elpyi. Suomessa M.A Castrénin seura lanseerasi vuonna 1992 sukukansapäivän, joka tuotti tietoa erityisesti Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista. Vuonna 2000 julkaistu Sukukansapäivien satoa – kokoelma osoittaa, miten nopeasti yhteistyöverkot Venäjälle kehittyivät. Virossa vuonna 1988 elvytetyt Hõimupäevad ovat kasvaneet suurtapahtumaksi, joka näkyy vuosittain myös katukuvassa. Lokakuun kolmas lauantai on vakiintunut viralliseksi sukukansapäiväksi, jota on vietetty Euroopan maissa ja myös Venäjän eri kansojen parissa. Liputuspäivänä se on ollut Virossa ja Unkarissa jo kymmenisen vuotta. Suomessakin Sukukansojen ystävät järjestö teki vuonna 2013 aloitteen liputuspäivästä, mutta asia ei edennyt.
Lisätietoa sukukansapäivän historiasta fennougristi Esa-Jussi Salmisen artikkelista (2014):
SVS sukukansapäivän vietossa
Suomi–Venäjä-seura on ollut aktiivisesti mukana sukukansapäivän vietossa vuodesta 2014. Kutsuimme tuolloin Tampereella paikallisia toimijoita pohtimaan, voitaisiinko jotenkin yhdessä juhlistaa sukukansapäivää. Ensimmäisellä kerralla tapahtumaa Monitoimitalo 13:ssa oli järjestämässä seuran lisäksi Tampereen kaupungin Kulttuuripalvelut, Rahvaanmusiikin Kerho, Sisä-Suomen Saamelaisyhdistys Bárbmu ry, Tampere-Tartto-Seura ry, Tampereen Suomi-Unkari Seura ry ja Tampereen yliopiston perinteentutkimuksen oppiaine. Myöhempinä vuosina nimeksi otettiin Sugrifest, järjestäjäjoukko on kasvanut yli 10:en ja yhdessä tekeminen on ollut hauskaa ja tuloksellista. Tampereen kaupungilla on ollut merkittävä rooli alusta asti, sillä kaupungin kulttuuripalvelut (nykyisin Kaupunkikulttuuriyksikkö) on tarjonnut tilat ja muuta apua järjestelyihin.
Tampereen kaupungin Kulttuuripalvelut tilasi tapahtuman alussa vuonna 2015 Sugrifest-logon Tampereen ystävyyskaupunki Tarton taidekorkeakoulun kilpailun kautta. Voittajaksi päätyi Riho Tiivel ja suunnittelemansa Linnu hing -työ (Linnun henki), josta valitun punavalkomusta-muotokieli toisintaa suomalais-ugrilaista ornamentiikkaa. Tiivelin suunnitelmassa oli myös muitakin elementtejä.
Tampereen jäljissä Sugrifestiä on vietetty muissakin kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Oulussa. Parhaimmillaan vuonna 2019 Sugrifestit levisivät 25:lle paikkakunnalle, kun Suomea kiersi 14 suomalais-ugrilaista sometähteä. Sugrifestin perusidea on ollut kansantajuistaa suomalais-ugrilaisuutta ja tuoda tavallisia suomalais-ugrilaisia ja nykykulttuuria näkyväksi. Tämä on mielestämme onnistunut, sillä tapahtumat ovat löytäneet myös aivan uusia yleisöjä perinteisen suomalais-ugrilaisen tiedeyhteisön ja sukukansaharrastajien ympärille. Esimerkiksi suomalais-ugrilaisessa ruokakulttuurissa olisi paljon esiteltävää suurellekin yleisölle.
Sukukansapäivien tapahtumia on Suomi–Venäjä-seuran lisäksi järjestämässä suuri määrä järjestöjä paikallisyhdistyksineen, esimerkiksi Suomi-Unkari Seura, Tuglas-Seura ja Viro-yhdistykset, M.A. Castrénin seura, Sukukansojen ystävät, Karjalan Sivistysseura, Kalevalaiset naiset sekä saamelaisyhdistykset. M.A. Castrénin seura ja Karjalan Sivistysseura kokoavat vuosittain tapahtumat esitteeksi: vuoden 2022 tiedossa olevat ohjelmat (Ohjelmatiedot kannattaa tarkistaa kunkin järjestäjän sivuilta).
Sukukansayhteistyön tila vuonna 2022
Suomi–Venäjä-seura on ollut suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä mukana 1990-luvulta ja toiminut Suomalais-ugrilaisten Maailmankongressien järjestäjänä sekä konsultaatiokomitean päämajana. Seuralla on ollut myös useita kansalaisjärjestöihin, kieliin ja kulttuuriin liittyneitä hankkeita, jotka ovat tehneet nykykulttuuria tunnetuksi. Viimeisimpänä toteutettiin Suomalais-ugrilaiset kielet nyt! – videohanke, jossa 8 eri kielen nuoret opettajat kertovat omasta kielestään ja kulttuuristaan. Opetuskieli on opettajan oma suomalais-ugrilainen äidinkieli. Videot on tekstitetty suomeksi ja venäjäksi.
Tämänkin hankkeen traagisena kohtalona oli jäädä sodan jalkoihin. Videoita julkaistiin alkukeväästä 2022. Hankkeen koordinaattorin Olga Urasinovan udmurtinkielinen video oli sattumalta ajastettu julkaisuun 24.2.2022, samana päivänä, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Olga kiitti julkaisusta, mutta totesi, ettei hänellä ole mielialaa jakaa videota eteenpäin, vaan ilo koko projektista tuntui epäsopivalta päivän tapahtumien valossa: ”Mikä häpeä, mitä maani on mennyt tekemään.”
Venäjän Ukrainassa helmikuussa käynnistämä hyökkäyssota on vaikuttanut myös suomalais-ugrilaiseen yhteistyöhön. Virallinen yhteistyö Venäjän suuntaan on katki myös sukukansa-asioissa. Suomalais-ugrilaisen Konsultaatiokomitean toiminta on ollut helmikuusta asti jäissä. Suomalais-ugrilaisissa verkostoissa toimivista monet ovat valtion toimissa, eikä heillä usein ole mahdollista poiketa Venäjän virallisesta linjasta. Erityisen odotuksen mukaisesti on toiminut Venäjän Suomalais-ugrilaisten kansojen liitto AFUN, joka julkaisi heti maaliskuussa tukensa presidentti Putinille ja ”erikoisoperaatiolle”. Myös monet Venäjän vähemmistökansojen virallisten, valtionrahoitteisten järjestöjen puheenjohtajat allekirjoittivat keväällä tukikirjeen sotatoimille.
Kuitenkin useimmat kansainvälistä yhteistyötä tehneet suomalais-ugrilaiset toimijat Venäjällä ovat olleet sotaa vastaan ja heille suoran yhteydenpidon jatkuminen Eurooppaan on edelleen henkireikä. Venäjän alkuperäiskansojen kansainvälinen komitea lähetti Venäjän alkuperäiskansoille kirjeen, jossa suositeltiin vastustamaan sotaa ja mobilisaatiota . On tiedossa, että myös suomalais-ugrilaisia toimijoita on jo paennut tai pakenemassa Venäjältä, sillä pitkäaikaiset ja tiiviit kansainväliset suhteet voivat muodostaa heille turvallisuusriskin. Syyskuussa Venäjällä käynnistyneen osittaisen liikekannallepanon tiedetään kohdistuneen myös suomalais-ugrilaisiin alueisiin, jotka ovat usein maaseutuvaltaisia. Rekrytoinnit näyttävät onnistuvan parhaiten maaseudun kylissä, sillä siellä tietoa armeijan liittymisen vaihtoehdoista on vähiten. Toisaalta liikkuu tietoja, että esimerkiksi Karjalassa Soutjärven vepsäläiskylässä miehet olisivat joukolla lähteneet metsään piiloon, ja kylään saapunut armeijan rekrytointibussi olisi joutunut poistumaan tyhjin käsin. Varmistettujen, julkisten tietojen saanti Venäjältä on tällä hetkellä vaikeaa, ja saatavat tiedot perustuvat yksittäisiin suoriin kontakteihin.
Heinäkuussa Venäjällä hyväksyttiin laki ”Ulkomaisen vaikutuksen alla toimivien valvonnasta”, joka astuu voimaan 1.12.2022. Monet Eurooppaan yhteistyötä tehneet vähemmistökansojen edustajat voivat olla myös uuden lain tarkastelun alla, mikä voi osaltaan lisätä yrityksiä päästä pois maasta. Samaan aikaan Eurooppaan pääsyä on merkittävästi kiristetty ja kaikki halukkaat eivät välttämättä ehdi pois. Perinteisesti suomalais-ugrilaisten suurin liikkumissuunta on ollut Viro ja muu Baltia, sillä siellä on ennestään merkittäviä suomalais-ugrilaisia diasporia.
Maailmantilanne vaikuttaa siis siihen, miksi sukukansalokakuu on tänä vuonna hiukan erilainen kuin aiemmin. Näkyvin ero on, että tämän vuoden Sugrifesteillä ei nähdä Venäjältä saapuvia esiintyjiä. Esimerkiksi ersäläisen Toorama-yhtyeen tuonti siirtyi jo kolmannen kerran: Ensin kahdesti koronapandemian takia, nyt sodan vuoksi. Kuitenkin yhteistyö erityisesti Viron sukukansatoimijoiden kanssa on vuoden aikana tiivistynyt ja Viron kautta myös Sugrifesteillä nähdään jo aiemmin Venäjältä muuttaneita suomalais-ugrilaisia esiintyjiä, kuten Ar-god-yhtyeen udmurttijäsenet. Myös suomalainen yhteistyö on tiivistynyt, sillä sukukansayhteyksien ylläpito nykyisessäkin tilanteessa nähdään välttämättömänä, jopa ihmisoikeusasiana. Poikkeavasta vuodesta huolimatta Sugrifesteillä on tänäkin vuonna paljon Venäjän kansoihinkin liittyvää ohjelmaa.
Tervetuloa sukukansapäivien tapahtumiin!
Riku Savonen
Järjestöpäällikkö, Suomi–Venäjä-seura
0503281420 riku.savonen@venajaseura.com
Tapahtumatiedot:
https://suomivenajaseura.fi/sugrifest
https://facebook.com/sugrifest