TEKSTI JA KUVAT: Pekka Lehtonen
Neuvostoliitossa tapahtui 15 vuoden aikana (1985 – 2000) valtava muutos, josta poliitikot ja historioitsijat ovat kirjoittaneet paljon ja tulevat kirjoittamaan edelleen. Koska suurimman osan noista vuosista asuin toimittajana Neuvostoliitossa tai sen hajoamisen jälkeen Venäjällä tai Virossa, seuraasin myös sitä, miten tavallinen kansa otti nämä muutokset vastaan. Kansalaiset kokivat ensin mielipiteiden esittämisen vapauden (glasnostin) yksipuoluejärjestelmän murenemisen sekä näennäisdemokratian valtataisteluineen.
Vuonna 1991 maassa järjestettiin vallankaapausyritys, joka epäonnistui ja johti demokratiakokeiluun, joka myös epäonnistui. Vaaleilla valittu uusi presidentti Vladimir Putin alkoi viedä maata hitaasti mutta varmasti kohti diktatuuria. Siihen liittyi orastavan demokratian tukahduttaminen ja lopulta Venäjän alueen laajentamisyrityksiin sodan avulla.
Kansalaisten keskuudessa tämä näkyi selvästi kaduilla ilmaisun vapauden rönsyilynä, poliittisen toiminnan venymiseen stalinismista fasismiin ja lopulta mielipiteen vapauttamisen tukahduttamiseen ja palauttamiseen hyvin lähelle Neuvostoliiton aikoja. Valtava muutosten kaari umpeeutui viimeistään Putinin nousuun uudelleen presidentiksi vuonna 2012.
Seuraavassa kerron tästä valokuvin, joita olen ottanut Venäjän alueella vuosina 1985 – 2004.
Vuonna 1985 valittiin Neuvostoliiton johtajaksi, eli NKP:n pääsihteeriksi vasta 54-vuotias Mihail Gorbatšov, joka halusi uudistaa puoluettaan ja maataan. Hän halusi tehdä maassaan peruskorjauksen ja tuoda sen monilla aloilla länsieurooppalaisten maiden tasolle. Alussa suurin muutos oli se, että ihmiset saivat vapaasti sanoa mielipiteensä. Myös arvostelu suvaittiin. Ilmaisuvapaus oli jotain sellaista, johon neuvostoihmiset eivät olleet tottuneet. Kun heille se annettiin, he kirmasivat kuin vasikat päästessään keväällä laitumelle.
Oletko sinä jo uudistunut?
Perestroika, uudistuminen ja glasnost, avoimuus, olivat avainsanoja. Puoluejohtajana oli nuori mies, (54 v), joka lupasi uudistaa. Ihmiset odottivat, toivoivat ja uskoivat.
Muutos yhteiskunnassa oli valtava. Puoluejohtajaan oli aina suhtauduttu kunnioittavasti ja arvokkaasti. Nyt maan johtoon tuli mies, joka keskusteli ihmisten kanssa ja kuunteli myös valituksia. Jumalaan vertautuva johtaja oli vaihtunut kansan mieheen.
Ja kansalla oli asiaa. Maassa ei ollut kaikki hyvin. Jotkut sanoivat, ettei maassa ollut mikään hyvin. Uusi johtaja herätti luottamusta. Nytkö oli johtajaksi tullut mies, joka panee asiat kuntoon?
Taiteilijat huomasivat, että nyt heitäkin tarvittiin. Kuvalla, laululla tai runolla saattoi kertoa asioista, joista ennen ei uskallettu puhua ääneen. Nyt kysyttiin, oletko sinä jo uudistunut?
Perestroikan katu Arbat
Moskovan Arbatilla runoilijat lausuivat runojaan, joissa arvostelivat yhteiskuntaa, muusikot soittivat musiikkia, jota ei radiossa tai TV:ssä kuullut. Rohkeimmat kirjoittivat hallituksen vastaiset ajatuksensa paperille kaikkien luettavaksi. Enää ei tarvinnut sanoa Neuvostoliitosta ja sen johtajista vain hyvää. Ei tarvinnut miettiä, oliko arvostelu asiallista. Nyt sanottiin niin kuin ajateltiin. Arbat oli Moskovassa Perestroikan näyteikkuna. Siellä kävellessä saattoi ajatella olevansa maailman demokraattisimmassa valtiossa.
Alaston kommuunin tyttö
Ehkä joidenkin mielestä mentiin jo liiallisuuksiin, kun kuvassa alaston nainen makasi kommuunissa ja taustalla kiersi ympyrää juna, jonka yläpuolella oli teksti: Veturimme lentää eteenpäin. Kilttiä huumoria kuitenkin. Eroottiset kuvat olivat yleisiä, eikä yleensä pilakuvia. Aikaisemmin ne olivat lähes kiellettyjä.
Vaikea tehtävä
Kaikki tiesivät, ettei Gorbatšovin tehtävä ollut helppo. Pilapiirtäjän mukaan se oli kuitenkin lähes mahdoton. Hänen piti länget kaulassa kyntää peltoa juhtana nälkäinen maalainen, joka jaksoi eteenpäin vain, jos edessä keikkui pala makkaraa. Stalin, Hruštšov sekä Brežnev olivat epäsuosiossa. Taiteilija taisi kuitenkin olla oikeassa.
Raisa-vaimokin huomioitiin
Kansa ei ollut tottunut siihen, että johtopaikoilla olisi nainen. Eikä se pitänyt siitäkään, että puoluejohtaja otti vaimonsa Raisan mukaan julkisuuteen. Gorbatšov oli tässäkin uuden ajan johtaja, eivätkä hänen jälkeensä tulleet jatkaneet samalla tavalla. Niinpä häijyn tuntuinen pilakuva kertoikin, että ”valtaistuinta pitää vahvistaa” .Pistimet lävistävät Neuvostoliiton osavaltioita.
Luudalla on töitä
Luudalla on töitä, sanoo pilapiirros, jossa virkamiehiä lakaistaan pois tehtävistään. Lakaisijana on katuja ammatikseen lakaiseva nainen. Virkailijoiden arvostelu ei valtaa pitävien mielestä ollut yleensä oikeutettua. Kansa oli kuitenkin toista mieltä. Arvostelu johtui paljolti siitä, ettei kansalla ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa virkailijoiden valintaan tai toimintaan. Virkailijat puolestaan eivät yleensä joutuneet vastuuseen, vaikka toimivatkin väärin, tai eivät toimineet lainkaan.
Puoluepampun irvikuva
Kommunistipuolue oli yleensä kaiken arvostelun ulkopuolella. Perestroikan aikana uskallettiin esittää myös härskiä arvostelua. Kuvan apinaa muistuttava toppatakinen karvalakkinen mies imee venäläisten miesten usein polttamaa sätkää. Kauluksessa lukee uhmakkaasti: Eläköön NKP.
Kansankiihottaja
Varsinkin äärivasemmiston järjestämissä vapun mielenosoituksissa kävi ennen marssille lähtöä ”kansankiihottaja” julistamassa tunnuksia ja kiihottamassa marssijoita oikeaan tunnelmaan. Sanat ja eleen muistuttivat kovasti Leniniä puhumassa ennen vallankumousta. 1990 Moskovassa järjestettiin useita vappumarsseja, koska puolueita oli suuri kirjo.
Johtajat oikeuteen
Kun Boris Jeltsin oli ollut muutaman kuukauden vallassa, häntä vaadittiin oikeuteen. Näin tehtiin lähes kaikille muillekin johtajille. Syytökset laittomuuksista saattoivat joskus pitää paikkansakin, mutta yleensä vaatimus oli osoitus johtajavihasta. Nimitykseksi kelpasi yleensä Stalinin ajan kansan vihollinen.
Juutalaisviha leimahti helposti
Venäjällä asuu paljon juutalaisia ja juutalaisviha on eriaseisina ollut myös läsnä Venäjällä sekä tsaarinvallan että kommunistivallan aikana. Se ei ollut virallisesti sallittua mutta ei sen kitkemiseksi myöskään ryhdytty koviin toimiin. Yleensä juutalaiset olivat tottuneet tähän, eivätkä ottaneet sitä kovin vakavasti. Venäläiset valittavat joskus, että juutalaiset ovat ottaneet maan johtopaikat itselleen. Tämä oli liioittelua, mutta toisaalta monet juutalaiset toimivat sivistyksensä ja suhteittensa vuoksi varsinkin kauppiaina ja elinkeinoelämässä. Kuvassa toisen miehen julisteessa lukee: Alas juutalaismiehitys! Toisessa vaaditaan Nikolai Kondratenkoa presidentiksi. Hän oli eteläisen kasakka-alueen johtaja perestroikan aikoihin ja tunnettu juutalaisvastaisuudestaan.
Stalinin pojanpoika
Stalinin pojanpoika Jevgeni Džugasvili osallistui Venäjällä Viktor Anpilovin puolueen toimintaan tarkoituksenaan aloittaa uudelleen Stalinin ajan komento. Tapasin hänet Moskovassa ja tein myös jutun hänen ajatuksistaan. Uutisena hän kertoi, että Tbilisissä on kasvamassa jälleen uusi Josif Vissarionovitš Džugasvili. Tällä Jevgenillä oli nimittäin Vissarion niminen poika ja perheeseen oli hiljattain syntynyt poika, jonka nimeksi oli pantu Josif.
Tunnuksena käsikranaatti
Venäjältä ei äärioikeistolaisia puolueita puuttunut 1990-luvulla. Ehkä äärimmäisenä oikealla oli Kansallis-bolševistinen puolue, jonka tunnuksena oli sirppi ja vasara sekä käsikranaatti. Iskulauseena oli myös hyvin selvä tunnus: ”Venäjä on kaikki, muut eivät mitään!” Puolue oli pienen nuorisoryhmän suosiossa mutta tunnuksesta on tullut parikymmentä vuotta lähes valtiovallan yleistunnus.
Kapinajohtajan luona
Gennadi Janajev hoiteli Neuvostoliiton aikana nuorisosuhteita mm. Suomessa Elokuussa 1991 hän johti joukkoa, joka yritti ottaa vallan Mihail Gorbatšovilta. Kaappaus epäonnistui ja ryhmä pidätettiin. Kovin pitkää rangaistusta hän ei saanut. Tapasin Janajevin 10 vuotta kaappauksen jälkeen. Hän ei katunut mitään, koska piti neuvostojärjestelmää hyvänä ja se oli murenemassa Gorbatšovin aikana. Kuuluisaksi tulleista vapisevista käsistäkin puhuimme. Janajev sanoi syyksi pelon.
Tšetšenian rauhan puolesta
Venäjää ravisutteli 1990-luvun lopulla sota Tšetšeniassa. Kapinoivalle tasavallalle näytettiin Putinin johdolla, kuka maassa määrää. Moskovassa oli kuitenkin myös protesteja sotaa vastaan. Kuvassa Tšetšenian lippu liehuu Puškinin patsaan luona. Protestit eivät auttaneet ja kapinatasavallasta tuli alue, joka on käytännössä irti Venäjästä mutta Putinin suojeluksessa.
Putinista presidentti
Vuonna 2000 käytiin presidentin vaalit. Ehdokkaana oli pääministerin virkaa jonkin aikaa hoitanut Vladimir Putin. Hänen vaalivoittonsa ei ollut yllätys. Kansa näki Putinissa nuoren, vakavan ja raittiin johtajan, jonka johdolla pitkään jatkunut sekasorto lopetettaisiin. Kuvassa nuori nainen kerää allekirjoituksia Putinin tueksi.
Kansan suosikit, Stalin ja Putin
Arbatin kävelykadulla näkyi, kuka on suosittu valtakunnassa. Arbatilla lausuttiin runoja ja soitettiin musiikkia. Sieltä voi ostaa matkamuistoja tai löytää jotain erityistä rihkamaa. Kyselin vuonna 2008 matkamuistoja myyvältä naiselta, kenen kipsipatsaat menevät parhaiten kaupaksi. Hän näytti suosikkeja: Stalin ja Putin.
Yhdessä voitamme
Kun Vladimir Putin oli vuonna 2008 ollut kaksi kautta presidenttinä, hän ei lain mukaan voinut enää asettua ehdokkaaksi. Niinpä maan hallinto järjestettiin niin, että Putin siirtyi pääministeriksi ja hänen suosikkinsa Dmitri Medvedev nostettiin ehdokkaaksi presidentin vaaleissa. Kaikki tiesivät, että Putin palaa sen jälkeen maan johtoon. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan hän jatkaa.
PEKKA LEHTONEN