Huomenna piti olla toisin – 10 vuotta DDT:n vierailuista Suomessa

Huomenna piti olla toisin – 10 vuotta DDT:n vierailuista Suomessa

On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun venäläisen rokin legenda DDT saapui Suomi–Venäjä-Seuran kutsumana Suomeen ja piti konsertit Helsingin Circus-klubilla 29.3.2012 ja Tampere-Talossa 31.3.2012. Tuo kevät oli muutenkin venäläisen rokin juhlaa Suomessa, sillä rock-legendoista keikkoja Suomeen tekivät myös Zemfira maaliskuussa ja MumiyTroll toukokuussa 2012. DDT vieraili myöhemmin vielä Helsingin Kulttuuritalolla keväällä 2013.

DDT saavutti keulakuvansa Juri Ševtšukin (s. 1957) johdolla kannuksensa jo 1980-luvulla tarjoten muiden rokkarien kanssa myrkkyä vallanpitäjille. Ševtšuk syntyi Tyynenmeren rannalla Magadanissa ukrainalaisen isän ja tataari-äidin perheeseen. Hän päätyi opiskelemaan Baškirian Ufaan, jossa myös DDT:n ura alkoi. Myöhemmin yhtyeen kotipaikaksi on muotoutunut Pietari. DDT:n sanoitukset ja musiikkityyli olivat aikanaan jotakin muuta, kuin mihin neuvostoliittolaiset olivat tottuneet. Venäläisen rockin historiaa on avattu ansiokkaasti suomeksi Helsingin yliopiston Venäjän kielen ja kulttuurin professorin Tomi Huttusen toimittamassa kirjassa Pietari on rock (Into-kustannus 2012), joka julkaistiin DDT:n Suomen-keikkojen alla. Ševtšukin rock-lyriikoita ja runoja on julkaistu suomeksi Joka kevät minä kuolen – antologiassa (Into-kustannus 2012)

Ševtšuk on jatkanut vallanpitäjien piikkinä koko uransa ajan. Näinä päivinä erityisen pysäyttävää on katsoa Ševtšukin ja Vladimir Putinin kahvipöytäkeskustelu kansalaisyhteiskunnasta, sananvapaudesta ja demokratiasta vuodelta 2010. Tällaista keskustelua ei voisi mitenkään kuvitella näkevänsä nyt, keväällä 2022.

Huomenna kaikki on toisin

Keväällä 2012 huoli Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja sananvapauden tilasta oli kasvanut jo vuosia. Uusia vakavia merkkejä oli ilmassa, erityisesti tuore laki ulkomaisista agenteista (2012) hankaloitti merkittävästi monien kansalaisjärjestöjen kansainvälistä toimintaa.

DDT saapui Suomeen vuonna 2012 mukanaan orastava toivo paremmasta. Helsingin klubioloissa yhtye esitti Solnik-ohjelmistonsa ja Tampereella uuden Inatše-ohjelmansa (Иначе), johon liittyi myös videotaide-kokonaisuus. Иначе tarkoittaa suomeksi ”toisin” ja siihen kiteytyi keikkojen henki. Иначе oli syksyllä 2011 julkaistu DDT:n tuorein levy. Sen yleistunnelma on synkkä ja sanoitukset liikkuvat syvissä yksilön ja yhteiskunnan rappion analyyseissä. Alkuosan kappaleiden nimistä saa kuvan albumin tunnelmasta: Пустота (Tyhjyys), Кризис (Kriisi), За тобой пришли (Sinua tultiin hakemaan), Новая Россия (Uusi Venäjä). Kymmenen vuotta myöhemmin laulut tuntuvat entistäkin ajankohtaisemmilta.

Kuitenkin synkän alkuosan jälkeen Иначе-levy päättyy haikean toiveikkaasti. Herkkä Когда ты была здесь (Kun sinä olit täällä) on eräänlainen muistolaulu menneille ajoille, jolloin asiat olivat hyviä ja kauniita, ”kun sinä olit täällä”. Tämän jälkeen kuullaan levyn todellinen voimabiisi, yhtä aikaa haudanvakava tilitys ja tarttuva korvamato Песня о свободе (Laulu vapaudesta).

Свобода, свобода, так много, так мало
Ты нам рассказала, какого мы рода
Ни жизни, ни смерти, ни лжи не сдаешься
Как небо под сердцем в тоске моей бьешься

Vapaus, vapaus, niin paljon, niin vähän
Sinä kerroit meille, mitä lajia me olemme
Et elämälle, et kuolemalle, etkä valheelle antaudu
Kuin taivas sydämessä sykit kaipuussani

Kuuntele Песня о свободе

Albumin päättää avainkappale Юго-западный ветер (Lounaistuuli), jonka keskeinen sanoma on kertosäkeen lupaus Завтра все будет иначе (Huomenna kaikki on toisin). Kappale leikittelee säätä kuvaavilla kielikuvilla, jotka on albumin synkässä kontekstissa tulkittavissa yhteiskunnan tilan vertauskuvaksi. Kappale käynnistyy pysähtyneisyyden kuvauksella:

Мы спали целую вечность
Доверяя прогнозам погоды
Стабильностью меряя время
Забыли дорогу к весне

Me nukuimme kokonaisen ikuisuuden
Luottaen sääennustuksiin
Mitaten aikaa vakaudella
Unohdimme tien kevääseen.

Tähän muuttumattomuuden tilanteeseen rysähtää muutos lounaistuulena, joka hetkessä tuo kevään.

Лёд отступает, а это значит
Мы будем видеться чаще
Мы будем встречаться чаще
Взломают асфальт цветы
Завтра все будет иначе
Завтра все будет иначе
Это юго-западный ветер
Вырвался из пустоты

Jää väistyy, ja se tietää
Me näemme useammin
Me tapaamme useammin
Kukat murtavat asfaltin
Huomenna kaikki on toisin
Huomenna kaikki on toisin
Tämä lounaistuuli
tyhjästä ilmaantui

Kuuntele Юго-западный ветер

Kuuntele koko Иначе

Kuin vastauksena DDT:n kappaleen ennustukseen, sää muuttui DDT:n Tampereen keikkaa seuraavana päivänä ylösalaisin. Harmillisesti lounaistuulen sijaan saapui pohjoistuuli, ja keväisen leppeä keli vaihtui aprillipäivänä 20 sentin luminietoksiin.

Kevään 2012 henki

DDT:n konserteissa keväällä 2012 oli kevään tunnelma. Yhtye rokkasi kuin viimeistä päivää liki kolmetuntiset setit. Tampere-talon soundcheckissä salin takaovet ryskyivät basson voimasta ja talon järjestelyvastaava käski työntekijöitään mittaamaan desibelitason. Melurajan alla onneksi pysyttiin.

Molemmissa konserteissa oli yli tuhat katsojaa ja jäyhät suomalaisetkin pakkautuivat eturiviin hoilaten DDT:n hittien tahdissa. Stadionkonsertteihin tottuneelle DDT:lle suomalainen yleisömäärä toki saattoi näyttää vaatimattomalta. Tampereella Ševtšuk avasi keikan sanomalla ”Onhan täällä sentään muutama ihminen”. Jo aiemmin DDT:n teknikot olivat Tampere-talon Ison salin (1800 paikkaa, Suomen suurimpia konserttisaleja) nähdessään todenneet: ”Hyvä klubi!”

Keikat toki noteerattiin lehdissä, mutta suuren yleisön ja median huomio jäi kuitenkin harmillisen vähäiseksi. Venäläinen kulttuuri ei tuolloinkaan ollut lehdistölle kiinnostavimpia aiheita ja niinpä jäi laajemmin huomaamatta, että venäläiset kulttuurivaikuttajat usein edustivat erilaisia arvoja, kuin Venäjän valtio. DDT:n suosio oli esimerkki siitä, että Venäjällä on aina ollut monenlaisia näkemyksiä ja vuonna 2012 niitä pystyi vielä suhteellisen hyvin tuomaan esiin. Konserttien lisäksi Juri Ševtšuk esiintyi keskustelutilaisuuksissa Helsingin ja Tampereen yliopistoilla antaen musiikillisen analyysin sivussa myös täyslaidallisen valtaapitäville.

Tampereen yliopistolta on jäänyt mieleen episodi, joka mielestäni kuvaa suomalaisen ymmärryksen kapeutta venäläisestä kulttuurista. Juri Ševtšuk esiintyi avoimessa yleisötilaisuudessa yliopistoväelle ja muille kiinnostuneille. Jo tilaisuuden valmisteluvaiheessa paikalle tupsahti hyörimään jonkin yliopiston laitoksen nuori harjoittelija, joka oli täysin innoissaan Juri Ševtšukin kaltaisen tähden saapumisesta yliopistolle. Kun esiintyminen oli ohi, harjoittelija raahasi jostakin hallintokäytävien syövereistä laitoksensa hallintojohtajan tai vastaavan paikalle tervehtimään Ševtšukia yliopiston nimissä. ”Tämä on sama, kuin jos Bob Dylan tulisi yliopistolle”, vaahtosi harjoittelija. En ole ikinä nähnyt yhtä vaivaantunutta kohtaamista, kuin hallintopomon ja DDT:n keulakuvan kätellessä. Ševtšuk näytti hyvin ymmärtävän, mistä on kyse. DDT:n tuotannossa on monesti annettu kyytiä myös harmaille byrokraateille ja korulauseille. Yliopiston hallintobyrokraatti puolestaan ripitti harjoittelija-raukkaa poistuessaan paikalta: ”Seuraavalla kerralla olisi hyvä, jos tieto tällaisista tapaamisista tulisi hyvissä ajoin ennakkoon.” Tuntemattomaksi jäänyt hallintopomo on onneksi saanut huokaista helpotuksesta, sillä sen koommin hänen ei ole tarvinnut kärsiä venäläisrokkarien kohtaamisista. Eikä näillä näkymin sellaisia ole lähitulevaisuudessakaan tulossa.

Kun kymmenen vuotta DDT:n Suomen-vierailuista on kulunut, tuon kevään orastava toivo on vain kaunis muisto. Huomenna kaikki ei ollutkaan toisin, tai sitten ”toisin” tarkoittikin päinvastaista, kuin miten keikkayleisö sen silloin ymmärsi. Jäljelle jää tietysti pieni toivo siitä, että DDT:n ennustama huominen lämpimine lounaistuulineen onkin vasta tulossa.

On tärkeä huomata, että DDT ja monet muut kulttuuritoimijat ovat myös tämän kevään sotatilanteessa reagoineet rauhan puolesta. DDT:n sivuilla https://ddt.ru/ on ollut sodan alusta asti alla teksti: ”Pimein yö on ennen auringonnousua. Maailmalle rauha!” Zemfiran sivu https://zemfira.ru/ on tyhjennetty ja sinne on laitettu uusi versio kappaleesta Не стреляйте (Älkää ampuko). Video alkaa pelkistetysti koskettimia soittavan Zemfiran laululla, ja päättyy tuoreisiin videoihin sotarintamalta, ohjusiskuista ja Venäjän mielenosoituksista. Mumiy Troll https://mumiytroll.co/ ilmoitti sodan alettua peruvansa kaikki konserttinsa:

”Yli kahden vuosikymmenen ajan työmme on ollut tehdä lauluja, jotka yhdistävät kuuntelijoita Venäjällä, Ukrainassa ja muissa maissa.  ”Musiikki on kuollut”. Rauha tarvitaan välittömästi…”

 

 

 

 

 

 

 

Riku Savonen

Järjestöpäällikkö, Suomi–Venäjä-seura

Kirjoittaja oli mukana järjestämässä vuoden 2012 DDT:n keikkoja. Pääarkkitehteina seurassa häärivät Merja Jokela ja Tuija Mäkinen.

Kuvat: DDT – Elena Vyshnja / Suomi-Venäjä-seuran arkistot

Sitaattien käännökset venäjästä ja englannista suomeen: Riku Savonen