Euroopan Unionia jakavat monet tekijät. Kun Euroopan yhtenäisyyttä halutaan vahvistaa, niin on luultavaa, että näitä jakavia tekijöitä tulisi jossain määrin huomioida. Se taas edellyttäisi aikamoista Euroopan historian tuntemusta ja historiahan ei tänä some-kautena ole kovin korkeassa kurssissa. Pääasia on tykätä ja laukoa oman kokemuspohjan ja näkemyskentän laajuisia analyyseja.
Kylmän sodan aikana Euroopassa oli neljä puolueetonta: Sveitsi, Ruotsi, Itävalta ja Suomi. Irlantikin kutsui itseään puolueettomaksi, mutta se ei korostunut erityisesti Irlannin ulkopolitiikassa paitsi suhteessa Englantiin. Sveitsi ja Ruotsi katsottiin perinteisiksi puolueettomiksi, koska niiden puolueettomuus tuli sieltä Napoleonin sotien ajoilta. Suomi ja Itävalta nokittelivat toisiaan siitä, että kumpi oli puolueettomampi. Puolueettomuus oli Itävallan valtiosopimuksessa ja siis suurvaltojen hyväksymä. Itävalta haali lisäksi Wieniin kansainvälisiä järjestöjä puolueettomuutensa todisteeksi. Suomen puolueettomuus taas kärsi yya-sopimuksesta, mutta vahvistui käytännön työssä ja tuli kruunatuksi vuonna 1975 Euroopan, Yhdysvaltain ja Kanadan päämiesten allekirjoittaessa Helsingissä ETYKin päätösasiakirjan. Suomi ei osannut hyödyntää kansainvälisesti tunnetuinta, maailman lasten ihannoimaa fiktiivitodellisuutta edustavaa joulupukki-instituutiota, jolla on nyt monta kotia.
Kylmän sodan loputtua myös puolueettomiin tuli liikettä. Ruotsi, Suomi ja Itävalta liittyivät Euroopan Unioniin. Sveitsi pysytteli Unionin ulkopuolella. Suomi ja Ruotsi katsoivat, että EU on poliittis-taloudellinen liittouma, joten ne eivät voi enää olla puolueettomia. Keksittiin rajatumpi määritelmä. Ne olivat sotilaallisesti liittoutumattomia. Sen sijaan Sveitsi ja Itävalta säilyttivät puolueettomuutensa. Itävaltakin, vaikka se oli nyt EU:n jäsen. Kun Itävallan puolueettomuus näkyy myös käytännössä, niin on paikallaan katsoa muutamalla sanalla sitä, mistä on kyse.
Saksa oli säilynyt pitkään poliittisena tilkkutäkkinä, mutta 1860-luvulla Preussin pääministeriksi tuli Otto von Bismarck. Hänen johdollaan Preussi valloitti Saksan. Bismarck ei halunnut Suur-Saksaa, vaan katsoi, että Itävalta säilyisi sen ulkopuolella. Hänen tavoitteenaan oli Pien-Saksa ilman Itävaltaa. Preussin ja Itävallan välienselvittely tapahtui 1866 ja sen seurauksena muotoutui vuonna 1867 Itävalta -Unkari, joka oli siis toinen saksalaisvaltio, mutta sisälsi useita muita kansallisuuksia mm. unkarilaiset, tshekit ja slovakit.
Bismarckin voittoisa sota Ranskaa vastaan 1870 sai aikaan sen, että Saksan keisarikunta muodostettiin virallisesti 1871. Itävalta jäi ulkopuolelle.
I maailmansodassa Saksa ja Itävalta olivat liittosuhteessa ja kaikki alkoi siitä, että Itävalta hyökkäsi Serbiaan ja Saksa tuli tukemaan liittolaistaan Itävaltaa, kun taas Venäjä kiirehti auttamaan Serbiaa, slaavien ja ortodoksisen uskonnon nimissä. Saksan pyydettyä aselepoa marraskuussa 1918 ja kansallisen itsemääräämisopin vaikuttaessa kansainväliseen politiikkaan, niin Saksan keisarikunta hajosi ja samoin kävi habsburgien Itävalta-Unkarille. Tshekkoslovakia oli uusi valtio, johon liitettiin saksalaiset sudeettialueet. Tämän alueen ero Itävallasta oli sille raskas. Luonnollisesti myös Unkari itsenäistyi. Wien oli suurkaupunki, jonka ympärille jäi vain vähän sitä kannattelevaa teollista ja kaupallista potentiaalia.
Lähes kaikkien Eurooppaan syntyneiden uusien valtioiden rajat olivat ongelmallisia ja vähitellen nämä maat ajautuvat erilaisiin autoritäärisiin hallintomalleihin. Näin kävi myös Itävallan. Itävalta kamppaili Mussolinin johtaman fasismin ja Hitlerin johtaman natsismin välillä. Keväällä 1938 Hitler liitti Itävallan Saksan valtakunnan osaksi ja syntyi siis ensimmäistä kertaa Suur-Saksa, jossa sekä Saksa että Itävalta olivat mukana.
Toisen maailmansodan jälkeen miehitysvallat pitivät pihdeissään sekä Saksaa että Itävaltaa. Miehitysvallat poistuivat Itävallasta 1955. Tätä edelsi Itävallan valtiosopimuksen syntyminen. Sopimuksessa Itävalta määritellään puolueettomaksi maaksi. On syytä korostaa, että valtiosopimus suojasi Itävallan yhtenäisyyttä ja suvereenisuutta suhteessa miehitysvaltoihin mutta myös suhteessa Saksaan. Nämä molemmat komponentit ovat Itävallan puolueettomuuden elimellisiä osia.
Itävalta ja Sveitsi ovat tällä hetkellä Euroopan puolueettomat ja se näkyy niiden käytännön politiikassa. Suomi ja Ruotsi ovat solidaarisia Euroopan Unionille. Se ei vähennä niiden painoarvoa kriisien hallinnassa, mutta on tehokas rajoite toimia idän ja lännen välisissä kiistoissa.
Espoossa 29.3.2018
Heikki Talvitie
Erikoislähettiläs
