Moskovaan, Moskovaan, Moskovaan… Sinne käy jälleen tieni. Lähden Kuopiosta kohti Kouvolaa, missä pitäisi vaihtaa junaa ja hypätä legendaarisen yöjuna Leo Tolstoin kyytiin. Vaihtoaikaa on alle 20 minuuttia, joten alan hätäillä jo lähtöasemalla: pääsemme liikkeelle kahdeksan minuuttia aikataulusta jäljessä! Venäjälle menevät junat eivät yleensä odota ikuisesti myöhästeleviä suomalaisjunia. Konnari kyllä väittää minulle nyt muuta, huh!
Junani myöhästyy lopulta vain viidellä minuutilla, ehdin kuin ehdinkin Tolstoin huomaan! Etsin oman hyttini, siinä on yhteensä neljä vuodetta. Hytissä on jo kaksi nuorta venäläistä tyttöä, jotka eivät viitsi katsoa tai tervehtiäkään meikäläistä. Ovat laittaneet jo valot sammuksiin ja käyneet vällyjen alle pitkäkseen, uni ei kuitenkaan ole vielä tullut silmään. Tyttöjen jutuista kuulen, että taitavat olla jäämässä pois jo Viipurissa, jes! Toivottavasti hyttiin ei tule enää muita, niin saan viettää koko yön ylhäisessä yksinäisyydessäni!
Tytöt eivät ehdi saada unen päästä kiinni ennen kuin Suomen raja ja tulli aloittavat tarkastukset ja räväyttävät täyden valaistuksen päälle. Meidän hytin tarkastukset menevät ohi miltei huomaamatta, mutta naapurihytissä alkaa tapahtua: rajavartija jututtaa miestä, joka kertoo olleensa pari kuukautta Schengen-alueella. Vartijan epäilys herää ja miehen passi tutkitaan tarkemmin. Rajojemme valppaat vartijat bongaavat siitä väärennetyn viisumin ja rajaleimoja. Mielenkiintoista! Kuuntelen korvat höröllä käytäväkeskustelua, mutta matkakumppanini haluavat laittaa liukuovemme kiinni, höh.
Matka jatkuu ja Suomen rajamuodollisuudet vaihtuvat Venäjän vastaaviin. Rajavartija tarkistaa passimme yllättäen samanlaisella kannettavalla laitteella, kuin Allegrossa, ennen Tolstoilla matkaavien passit kerättiin tarkastusta ja leimausta varten ja vietiin hetkeksi pois. “Ette kai piilottele ketään tuolla alla?” kysäisee tullin täti ja osoittaa istuinten alla olevia tavaratiloja. Heh, no emme tietenkään, “paitsi paria tadzhikkia” heittää toinen tytöistä.
Saavumme Viipuriin. Tytöt vetävät kevyttoppapuvut päälleen, keräävät Luhdan ja Lidlin muovikassit ja suunnistavat Viipurin yöhön. Odottelen hetken jännittyneenä, tuleeko heidän tilalleen ketään (joskus paikkoja myydään myös Viipuri-Moskova-välille). Ei tule, vot eto da! Käyn pesulla, vaihdan vaatteet ja käyn nukkumaan. Aamulla on aikainen herätys, loma Moskovassa hyvien kavereitten kanssa odottaa!
Kun nyt on päästy alkuun junakertomuksissa, niin ensi viikolla on luvassa mukava tietopaketti niille, jotka eivät ole venäläisillä junilla ennen reissanneet. Sitä odotellessa 🙂
Tiia Moilanen
Kirjoittaja valitsi tällä kertaa junan ekologisten ja ekonomisten syiden nojalla