Kaksi vuotta Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan

Toinen vuosi takana Venäjän suurhyökkäyksen alkamisesta Ukrainaan

24.2.2024 on kaksi vuotta siitä, kun Venäjä käynnisti hyökkäyssodan Ukrainassa. Suurta muutosta ei ole näinä vuosina tapahtunut, vaan sotiminen ja siviilien syvä kärsimys jatkuu edelleen. Sodan välilliset vaikutukset leviävät myös uusille elämänaloille.

Tarkastelimme vuosi sitten blogissamme https://suomivenajaseura.fi/vuosi-venajan-aloittaman-brutaalin-suurhyokkayksen-kaynnistymisesta-mika-on-muuttunut/ sodan vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta Venäjällä, Suomessa ja kansainvälisesti. Arviot tilanteen kehittymisestä tasaisesti huonompaan ovat valitettavasti toteutuneet, eikä suurta toivoa nopeasta muutoksesta näy edessäkään.

Tässä muutama havainto erityisesti kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta siitä, mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut.

Kansainvälisesti:

• Venäjän aggressio Ukrainassa jatkuu, siviilejä kuolee ja loukkaantuu päivittäin. Humanitaarinen kriisi on käynnissä ja ihmiset joutuvat edelleen pakenemaan kodeistaan.
• Sodassa on kuollut ja loukkaantunut valtava määrä sotilaita. Venäjä näyttää värväävän sotaan korostetusti ryhmiä, joista se toivoo pääsevänsä eroon, kuten etnisiä vähemmistöjä ja vankeja. Venäjä hyökkää välittämättä omien sotilaidensa hengistä.
• Sotatoimet ovat osittain levinneet Venäjän puolelle esimerkiksi Ukrainan tekemien drooni-iskujen kautta.
• Huoli lännen tuesta Ukrainalle kasvaa. On uhkana, että Venäjän hyökkäys leviää uusille alueille Ukrainassa ja myöhemmin myös muualle, jos tukea ei nopeasti vahvisteta.
• Eurooppaan paenneet venäläiset jakavat mielipiteitä. Heidän tukemisensa nähdään tärkeänä Venäjän tulevaisuuden kannalta. Samalla ukrainalaiset pakolaiset ovat luonnollisesti prioriteetissa. Eri Euroopan mailla on erilaisia käytäntöjä venäläisen kansalaisyhteiskunnan tukemiseen, mikä johtaa toimijoiden kasautumiseen tiettyihin suotuisampiin maihin. Suomi ei tällä hetkellä ole tällainen suotuisa maa.
• Eurooppaan paenneet itsenäiset venäjänkieliset mediat ovat keskeinen tietolähde venäläisestä yhteiskuntansa, sillä niillä on edelleen kanavansa Venäjälle.

Venäjällä:

• Valtaapitävät pyrkivät ennaltaehkäisemään kaikki sellaiset yllätykset, jollainen Wagnerin Jevgeni Prigožinin kapina kesäkuussa 2023 näytti olleen.
• Maaliskuussa 2024 pidettävien presidentin lopputulos on valmiiksi selvillä. Esimerkiksi hyökkäystä Ukrainaan vastustava Boris Nadeždinia ei päästetty edes ehdolle vaaleihin.
• Kansalaisyhteiskuntaan kohdistuva paine on vuodessa jälleen huomattavasti kasvanut, mm. uusien lakien kautta. Sosiaalisen median kontrollia lisätään jatkuvasti.
• Yhteistyö ulkomaisten toimijoiden kanssa on lailla säädeltyä. Perjantaisin joka viikko julkaistavalle ulkomaisten agenttien listalle päätyy jatkuvasti uusia nimiä.
• Hallintoon kriittisesti suhtautuvia on edelleen joutunut pakenemaan maasta. Poistuminen Eurooppaan on vuoden aikana vaikeutunut monien rajojen sulkeuduttua ja kulkuyhteyksien loputtua.
• Venäjälle jääneet vähänkin kriittiset äänet ovat jatkuvassa vaarassa, monet ovat jo saaneet pitkän vankilatuomion.
• Uusi synkkä askel tapahtui 16.2.2024, kun opposition kärkihahmo Aleksei Navalnyi kuoli Harpin vankilassa Jamalin niemimaalla.
• Kaikenlaiset kokoontumiset ovat tarkkailun alla. Kukkien tuomista Navalnyin muistoksi estettiin kaupunkien julkisilla paikoilla.
• Suuriakin protesteja voi silti edelleen syntyä. Tammikuussa tuhannet ihmiset kokoontuivat Baškiriassa vaatimaan ympäristö- ja vähemmistökieliaktivisti Fail Alsynovin vapauttamista. Protestit nujerrettiin väkivaltaisesti.
• Yhteiskunnan ilmapiiri on myrkyllinen. Neuvostoajoilta tuttu ilmiantoperinne on palannut ja ”sarjakantelijoista” on tullut tunnettuja henkilöitä.
• Lasten ja nuorten patrioottisesta kasvatuksesta on tullut osa koulujen arkea. Perinteisten arvojen puolustajia, kuten ”Turvallisen internetin liikkeen” Jekaterina Mizulinaa ihaillaan
• Myös kulttuurialan julkkisten erivapauksiin on puututtu. ”Minne ja milloin aikuiset ihmiset menevätkään paljaan perseensä kanssa – se on heidän henkilökohtainen asiansa”, totesi Ksenija Sobtšak joulukuussa 2023 järjestetyn ”Melkein alastoman illanvieton”- illanvieton jälkeen. Sobtšak oli väärässä, sillä illanvietosta nousi yhteiskunnallinen kohu. Illanvieton järjestäjä, juontaja-bloggari Nastja Ivleeva sai mehevät sakot, osallistujat joutuivat tekemään julkisia katumusharjoituksia ja esiintyjien, kuten Filipp Kirkorovin, keikkoja peruttiin.
• Perinteiset perhearvot ovat ainoat sallitut. Vähäisetkin LGBT-viittaukset, kuten sateenkaarikorvakorut, voivat johtaa rangaistuksiin. Myös abortit kieltäviä lakeja on jo alueellisesti otettu käyttöön.
• Voiko mistään enää puhua Venäjällä? Eläinten oikeuksista voi vielä jossakin rajoitetussa määrin puhua. Joillakin alueilla suunnitellut lait, jotka mahdollistavat kulkukoirien tappamisen, ovat herättäneet keskustelua. Tammikuussa liikkuvasta junan vaunusta heitetyn Tviks-kissan surullinen kohtalo (kuolema) herätti pahennusta ja aiheutti seuraamuksia kissan ulosheittäneelle junavirkailijalle.

Suomessa:

• Suomalaisen yhteiskunnan vankka henkinen tuki Ukrainalle jatkuu.
• Koska Ukraina on prioriteetti, Suomi ei ole ollut kovinkaan aktiivinen Venäjän kansalaisyhteiskunnan puolesta puhuja. Suomen hallitusohjelmaan Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten tukeminen mahdollisuuksien mukaan on kuitenkin kirjattu. Aleksei Navalnyin kuolema on ainakin hetkellisesti lisännyt keskustelua kansalaisyhteiskunnasta.
• Tällä hetkellä yhteistyön mahdollisuuksia on lähinnä Eurooppaan paenneiden toimijoiden kanssa. Viestintäkanavat suoraan Suomesta Venäjälle ovat erittäin rajallisia, ja viestinnässä on pakko ottaa huomioon keskustelukumppanin turvallisuus.
• Seura pystyi vielä vuonna 2023 toteuttamaan tapaamisia kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Rajojen sulkeutuminen marraskuussa katkaisi nämäkin vähäiset mahdollisuudet. Yhteistyö on kuitenkin lisääntynyt Eurooppaan paenneiden toimijoiden kanssa.
• Suomen liittymisen Natoon keväällä 2023 on arveltu lisäävän Venäjän vaikutusyrityksiä Suomeen. Yksi tällaisista oli turvapaikanhakijoiden määrän kasvaminen Suomen rajoilla marraskuussa. Suomi joutui sulkemaan rajat ja rajasulku jatkuu tällä tietoa huhtikuulle.
• Rajojen sulkeminen aiheuttaa ongelmia suomenvenäläisille, joilla on perhesuhteita ja muita rajan yli hoidettavia käytännön kysymyksiä. Loppuvuonna 2023 nähtiin mielenosoituksia rajojen sulkemista vastaan sekä ainakin yhden asiaa ajavan yhdistyksen syntyminen. Mielenilmaukset ovat kuitenkin vuonna 2024 hiljentyneet. Ne, joiden on välttämätöntä käydä Venäjällä, ovat siirtyneet käyttämään Norjan tai Viron rajoja.
• Etenkin sosiaalisessa mediassa venäjänkielisiin kohdistuvaa vihapuhetta on jonkin verran. Pyrkimyksistä normalisoida ”ryssä”-sana takaisin kielenkäyttöön on havaintoja. Joidenkin suomalaisten on vaikeaa erottaa Venäjän valtio venäjän kielestä ja ihmisistä.
• Suomen presidentinvaalien yhteydessä media kysyi ehdokkailta mahdollisuudesta poistaa kaksoiskansalaisuus-järjestelmä. Asia aiheutti huolta Suomen venäjänkielisissä, sillä Venäjän kansalaisuudesta luopuminen ei etenkään nyt ole yksinkertaista. Keskustelu loppui vaalien jälkeen, mutta arjen tasolla kaksoiskansalaisiin voi kohdistua epäluuloja.
• Suomen hallitusohjelmassa korostetaan Venäjä-tuntemuksen ja Venäjän analysointikyvyn merkitystä. Tästä näkökulmasta on erikoista, että venäjän kielen opetuksen jatkumiseen kohdistuu uhkia. Itä-Suomen koulu sai tammikuussa ilmoituksen lakkautusuhasta ja Turussa Puolalan koulun su-ve kieliluokkia ollaan samaten lakkauttamassa. Seura ja muut toimijat ovat yhdessä nostaneet esiin venäjän kielen ja Venäjä-tuntemuksen merkitystä myös vaikeina aikoina, esimerkiksi huoltovarmuustekijänä.
• Suomi–Venäjä-seura on jatkanut valitulla linjallaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuomitaan ja venäläisen kansalaisyhteiskunnan tukemista mahdollisuuksien mukaan jatketaan. Paikallisesti seuran osastot yhdistävät erikielisiä kotouttavaan toimintaansa. Puhumme kaikkea vihapuhetta vastaan ja venäjän kielen merkityksestä tulevaisuudessakin. Olemme mukana eurooppalaisissa verkostoissa, joissa kohtaamme Venäjältä paenneita toimijoita.
• Seura on katkaissut kaiken yhteistyön Venäjän valtiollisten toimijoiden kanssa helmikuussa 2022. Venäjän ulkoministeriö katkaisi yhteistyön seuraan juhannuksena 2022. Seuran säännöistäkin poistettiin kesällä 2023 viimeistekin viittaukset valtioiden väliseen yhteistyöhön, ja nyt säännöt pohjautuvat kansalaisten väliseen yhteistyöhön. Seuran nimi pysyi ennallaan, sillä jäsenten mielenkiinto kohdistuu edelleen erityisesti Venäjään ja sen kehitykseen tulevaisuudessa, eikä parempaakaan nimeä ole keskustelussa pystytty esittämään.
• Riippumatta seuran nykyisestä toiminnasta, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala ilmoitti 12.10.2023 seuran ystävyysseura-avustuksen lakkauttamisesta vuodelle 2024. Lopullista päätöstä asiaan odotetaan vielä helmikuun 2024 aikana.

Onko toivoa?

Vaikka näkymät näyttävät edelleen synkkeneviltä, aina on toivoa, ja sitä on omilla toimilla mahdollisuus lisätä.

• Ukrainan voitto on edelleen keskeinen toivon lähde, koska se voi pysäyttää Venäjän. Tämä edellyttää länsimailta nopeasti nykyistä vahvempaa sitoutumista Ukrainan tukemiseen.
• Eurooppaan paenneet venäläistoimijat ovat alkaneet saada verkostojaan kasaan. Julia Navalnajan ilmoitus jatkaa miehensä työtä näyttää yhdistävän eri toimijoita. Venäjänkieliset mediat Euroopassa pystyvät edelleen välittämään valtamediasta poikkeavaa näkemystä myös Venäjälle. Venäjän kieli on paitsi valtaapitävien, myös sen vastustajien kieli.
• Venäjän kansalaisyhteiskunta on heikentynyt, muttei kuollut. Venäjällä on edelleen paljon sodan ja yhteiskunnan ilmapiirin kiristymisen vastustusta ja rohkeutta. Venäläiset ovat luovia ja etsivät aina uusia keinoja vaikuttaa yhden keinon sulkeutuessa. Jokin niistä voi ennemmin tai myöhemmin alkaa toimia.
• Venäjällä muutokset voivat aina käynnistyä nopeasti ja yllättävistä suunnista.
• Suomessa ilmapiiri venäjänkielisiä ja venäjän kieltä kohtaan on tällä hetkellä nuiva. Suomi on kuitenkin vakaan demokraattinen yhteiskunta, jossa järki lopulta aina voittaa. Myös venäjänkielisten sitouttamisen tärkeys osaksi suomalaista yhteiskuntaa sekä venäjän kielen merkitys tulevat vielä kirkastumaan Suomessa.

Riku Savonen
vt. toiminnanjohtaja