Jokainen meistä saa ainakin yhden kielen syntyessämme, tai oikeastaan vasta silloin kun lapsi alkaa omaksumaan omaa äidinkieltään. Jotkut ihmiset taas syntyvät perheeseen tai yhteisöön, joka on kaksi- tai jopa kolmikielinen. Kaksikielisyys ei suinkaan ole harvinainen ilmiö, sillä joissain osissa maapalloa se on jopa paljon yksikielisyyttä yleisempää. Maita, joissa on ainakin kaksi virallista kieltä on monia. Esimerkiksi: Suomi, Kanada, Valko-Venäjä, Irlanti jne.
Kaksikielisyys ei ole pelkästään kahden kielen osaamista vaan myös monesti kahdessa kulttuurissa kasvamista ja elämistä. Täten kahdessa tai useammassa kulttuurissa kasvanut henkilö näkee maailman ns. eri kulttuurien “linssien läpi”. Toisin sanoen kaksikielisen maailmankuva voi olla paljon laajempi ja rikkaampi kuin yksikielisen. Kaksikielisyys on myös hyvin suuri osa ihmisen identiteettiä. Voisi melkein verrata jopa niin, että kaksikielisyys on yhtä kuin kaksi eri persoonaa. Tästä olen omalla kohdalla myös kaksikielisenä täysin samaa mieltä.
Kaksikielisen kielet harvoin kuitenkaan ovat ns. tasapainossa. Monesti jompi kumpi kieli on dominoivampi. Yleensä se kieli, mitä kuulee ja käyttää elämässään eniten, kehittyy lähes väistämättä vahvimmaksi. Kielet sekoittuvat harvemmin keskenään, jos kotona puhutaan yhtä kieltä ja esim. koulussa toista. Itselläni äidinkielet (suomi & venäjä) sekoittuivat varhaislapsuudessani. Vanhemmillani ja sukulaisilla saattoi olla välillä vaikeuksia ymmärtää puhettani. Saatoin yhdistää sanoja niin, että venäjänkielisestä sanasta otin puolet ja ja yhdistin siihen suomalaisen sanavastineen päätteen. Tästä esimerkkinä sanat “яблоки” (omenat) ja “omenoita” yhdistin muotoon “яблакойта”(jablakoijta). Tässä tapauksessa suomenkielinen pääte muuttuu venäjänkieliseen muotoon. Tämä ilmiö on yleinen kaksikielisillä lapsilla, jotka omaksuvat kahta kieltä samaan aikaan. Välillä kuulee mitä hulvattomimpia suomalais-venäläisiä sanayhdistelmiä.
Suomessa asuu monia ihmisiä, joilla on äidinkielenä suomi ja venäjä. Itse olen ollut siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olen pystynyt kehittämään venäjän kielen taitoani äidinkielen tasoisissa opinnoissa. Jotkin koulut pystyvät tarjoamaan toisen äidinkielen opetusta, jos on resursseja. Itse kävin Lappeenrannan Itä-Suomen suomalais-venäläisen peruskoulun sekä lukion. Koulussa oli monia kaksikielisiä lapsia ja heillä kaikilla oli mahdollisuus opiskella venäjän kieltä äidinkielenä. En voi olla korostamatta tämän mahdollisuuden vaikutusta venäjän kielen taitooni. Suomi-Venäjä-seuralla on ollut myös iso rooli elämässäni. Olen ollut seuran toiminnassa mukana lapsesta saakka ja olen saanut seuran kautta kaksikielisiä ystäviä ja päässyt seuran ulkomaanmatkoille.
Kaksikielisyyteen liittyy paljon positiivisia asioita, mutta myös negatiivisia. Omalla kohdalla olen kokenut kaksikielisyyteni valttikortikseni ja siitä on ollut kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Negatiivisia ja rasistisia kommentteja olen kuullut hyvin paljon varsinkin varhaislapsuudessa, mikä laukaisi oman taustani häpeämisen joksikin aikaa. Aikuisiällä olen kokenut vähemmän ennakkoluuloja taustani suhteen. Venäjän kielen taitoni ansiosta pääsin yliopistoon sisälle venäjän kielen ja kulttuurin-linjalle suhteellisen helposti, mutta olen kyllä aina tiennyt tekeväni tulevaisuudessa töitä venäjän kielen ja kulttuurin parissa. Niin kävikin kun sain oman alan kesätyön Suomi-Venäjä-seurasta. Venäjän kielen korkeakouluopinnot mahdollistavat paljon, sillä niihin voi yhdistää lähes mitä tahansa muita opintoja. Yliopistossa moni opiskelukavereistanikin on kaksikielisiä, joten on ollut mahtavaa löytää samankaltaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät taustaasi. He ymmärtävät myös sen miksi miksi saatan välillä puhua kieliä sekaisin. Kaksikielisenä ei vaan välillä muista jommasta kummasta kielestä tiettyä sanaa, joten se on helppo korvata toisen kielen sanalla. Tämä varmasti kuulostaa vähintäänkin huvittavalta ulkopuolisen korvaan.
Mielestäni oman äidinkielen ja kulttuurin vaaliminen on erittäin tärkeää. Siksipä on mahtavaa, että Suomessa on suomalais-venäläisiä päiväkoteja, kouluja ja lukioita. Erilaiset järjestöt kuten oma Suomi-Venäjä seura on hyvin suuressa roolissa venäjän kielen ja kulttuurin säilyttämisessä sekä edistämisessä. Kaksikielisillä on minun mielestäni hyvin paljon erilaisia mahdollisuuksia kehittää tai ylläpitää kielitaitoaan ja oman kulttuurintuntemusta nimenomaan Suomessa.
-Albatross-vahti Senni Toikka
