Arvoisa yleisö,
Kiitoksia Kuntaliitolle ja Turun kaupungille tämän kongressin mahdollistamisesta. Kiitoksia venäläisille yhteistyötahoille, jotta tapahtuma saatiin aikaiseksi.
Ajattelin kertoa oman tarinani osana aivan tavallista ystävyyskuntayhteistyötä. On nimittäin niin, että en olisi länsirajan tyttönä luultavasti koskaan kiinnostunut Venäjästä ilman ystävyyskuntatoimintaa. Ruotsalaisella peruskoulullani oli ystävyyskoulu Pohjois-Venäjän Kovdorissa. Pieni tehdaskaupunki on Sallan kohdalla rajan takana. Teininä kävin kaupungissa ensimmäisen kerran koulumme retkellä ja olin järkyttynyt. Miten voi olla jokin niin erilainen paikka vain bussimatkan päässä kotiseudustani. Vaikka kaupungin ilme herättikin tuolloin marraskuun harmaudessa alakuloa, ihmiset oli samanlaisia. Nuoria kiinnosti samanlaiset asiat ja diskossa soi suunnilleen samanlainen musiikki.
Niinpä innostuin Venäjän kielestä ja sitä kautta myös seuraamaan yhteiskunnan kehitystä. Uskon vakaasti, että ilman, että koulullani olisi ollut ystävyyskoulu, en olisi ehkä koskaan tullut edes käyneeksi Venäjällä. Niinpä ystävyyskuntatoiminnalla voi totisesti olla suuria vaikutuksia siihen osallistuvien ihmisten elämään.
Ystävyyskuntatoiminta on niin moninaista kuin on ystävyyskuntiakin. Globaalissa maailmassa ystävyyskuntatoiminta hakee ehkä uutta muotoaan. Monilla seuduilla yhteistyö toimii hyvin, joillain alueilla se uinuu. Pienikin yhteistyö saattaa kuitenkin olla monen ihmisen kannalta merkittävää. Se, että näemme, miten naapurissa eletään, ajatellaan, toimitaan, on aina avartavaa.
Ei voi väittää etteikö myös maailmanpolitiikan jännitteet tulisi ihmisten mieleen, näkyisi keskusteluissa tai mietityttäisi. Toivomme, että kestävä rauha saadaan aikaiseksi pian. Kuitenkin vaikeana kansainvälisen politiikan aikana arjen perustason välittömät ja kansalaisten väliset yhteydet pitävät yllä ehkä kokoaan suurempaakin merkitystä silloin kuin kansallisesti on viileämpää.
Paikallistasolla loppuviimein kysymyshän on aivan samanlaisista ihmisistä, jotka asuvat vain kansallisvaltioiden rajojen eri puolilla. Se, että kunnat voivat oppia toistensa käytänteistä, avata mahdollisuuksia nuorille, yrityksille, yhteistyölle on aina tärkeää oli aika millainen tahansa.
Toivon, että tämän ystävyyskuntakongressin aikana vakiintuneet yhteistyösuhteet saisivat uutta puhtia, lepäämässä olleet yhteydet uutta voimaa ja ennen kaikkea pystyttäisiin tekemään paikallistasolla yhteistyötä, jolla olisi positiivista vaikutusta ihmisten arkeen ja kanssakäymiseen. Naapureiden ja ystävien kesken on aina mukavampi tulla toimeen.
Kuntien elinvoiman ja asukkaiden hyvinvoinnin kannalta yksi oleellinen tekijä on kulttuuri. Suomi-Venäjä seura on vuosittain organisoimassa Kulttuurifoorumia, jossa tarjotaan kunnille ja kaupungeille mahdollisuuksia rajat ylittävän kulttuuritoiminnan kehittämiseen. Tänä syksynä foorumi järjestetään Turun ystävyyskaupungissa, Pietarissa. Toivottavasti myös tästä voisi osaltaan olla ystävyyskaupungeille rajan molemmin puolin hyötyä. Pistäkää korvan taakse.
Oikein hyvää kongressia kaikille osallistujille.
Katri Kulmuni