Murmanskissa on muutama kiinnostava paikka, joissa tapahtuu eli voi kuunnella livemusiikkia.
Ledokol Jazz & Blues Cafe
Ledokol on hotelli Park Innin yökerho, jossa on aina keskiviikkoisin livemusiikkia. Jazz ja blues on aika liukuva käsite näissä illoissa, mutta ei nipoteta jos arki-iltana on ohjelmaa. Muusikot on samoja viikosta toiseen ja kokoonpanoja kahdesta kolmeen. Joskus joku vieraileva satunnainen poppoo voi käydä vetämässä jonkun setin, joka sekään ei ole jatsia tai bluesia, vaan esimerkiksi Elvis-covereita.
Ledokol (Jäänmurtaja) ei ole paikkana kummoinen, mutta ihan kelvollinen tähän tarkoitukseen. Teknisesti ottaen se ei ole kellarissa vaan katutasossa, mutta ikkunattomassa tilassa sillä ei ole mitään merkitystä. Pöytävaraus suositeltava jos haluaa istua, ja ilman pöytää ei voi tilata ruokaa. Musiikin aikana on turha odottaa pöytäseurueelta syvällistä keskustelua, koska musiikki on niin kovalla, ettei sen yli kuule mitään.
Koska muusikoissa tai biisivalikoima ei ole juuri vaihtuvuutta, on ohjelmisto sekä esiintyjille että vakituisille kuuntelijoille välillä puuduttavaa. Silti aika usein tunnelmaa kohoaa vähintään sisäkattoon.
SvetOten’
Lauantaina päädyimme porukalla erikoiseen hippiluolaan. En osaa sitä muilla sanoilla kuvailla. Kellaritila, jossa oleskelusta maksettiin lauantaina 200 ruplaa, oli useamman eri kulttuurin törmäyspaikka. Alkoholi ja sen vaikutuksen alaisena oleminen on kielletty, ja oleskelun ehtona on tossut, omat tai lainatut. Kellarissa oli lauantaina niin paljon porukkaa, että rikoin sääntöjä olemalla vain omissa villasukissa.
Ja se ohjelma. Se esiteltiin ”kansanmusiikkina”, joten kutsutaan sitä siksi. Siinä oli kurkkulaulua, rautalankaa, rämpytintä ja didgeridoo.
Huone oli videotykkiä lukuunottamatta pimeänä. Videotykillä heijastettiin seinälle ambient-värejä. Istuin sillä seinällä, jonne kuvaa heijastettiin, joten valo välkkyi silmään häiritsevästi.
Harmonikka, balalaikka ja Piazzola sai yhden parin tanssimaan muutaman neliömetrin kokoisella alueella tavalla joka saa tumpelon valssaajan miettimään olisiko minunkin mahdollista oppia tanssimaan.
Broadway Бродвей
Koska nälkä kasvaa syödessä, jatkoimme matkaa irlantilaisen musiikin perässä. Olin assosioinut paikan Broadway-nimen takia esimerkiksi tamperelaisen Musiikkiteatteri Palatsin kaltaiseksi paikaksi, mutta oven takaa löytyikin – kellari. Graffitein koristeltu kellari, jossa bändi veteli viimeisiä biisejä. Se mitä minä ehdin kuulla, ei ollut irlantilaista, mutta oli siellä säkkipilli, jos se sitten on irlantilaista. On se ainakin sinnepäin, ja sehän riittää. Bändin nimi oli Shamrock, ja bändin kuvauksessa sanotaan että pojat soittaa kansanmusiikkia Irlannista, Skotlannista, Englannista Espanjasta, Suomesta ja Venäjältä. Olisinpa halunnut kuulla vaikka Säkkijärven polkan.
Jenni Similä
Kirjoittaja on venäjää puhuva FM, joka asuu Venäjän pohjoisimmassa kaupungissa Murmanskissa. Alkuperäinen teksti on julkaistu 2.3.2014 osoitteessa http://arkinenmurmansk.com/2014/03/02/kellarihumppaa/