Teksti: Riku Savonen, toiminnanjohtaja Suomi-Venäjä seura
Vieraiden kielten opiskelun vähenemisestä on pitkään kannettu Suomessa huolta. Tämä kevään Suomi-Venäjä-seuran stipendihaku vahvistaa osaltaan opettajilta saatavaa viestiä, että venäjän kieltä opiskellaan vieraana kielenä enää kuriositeettina.
Suomi–Venäjä-seura jakaa vuosittain toukokuussa kannustusstipendejä venäjän kieltä kouluissa ja lukioissa opiskeleville. Lisäksi Suomi–Venäjä-seuran osastot jakavat paikkakunnillaan omia stipendejään mahdollisuuksiensa mukaan. Julkaisemme tietoa myönnetyistä stipendeistä koulujen päättäjäisten 30.5.2026 aikaan, mutta jo tässä vaiheessa joitakin huomioita hakemusprosessista.
Koska seuran stipendeissä on kyseessä pitkä valtakunnallinen perinne, tiettyä vertailua voidaan tehdä eri vuosien välillä. Opettajat kommentoivat hakemustensa yhteydessä usein myös laajemmin omien koulujensa tilannetta.
Tänä vuonna huhtikuun loppuun asti auki olleeseen hakuun tuli hakemuksia yhteensä 59 opettajalta (2025: 63) ja stipendejä haettiin yhteensä 141 kpl (2025: 138). Samaan kouluun pystyi hakemaan maksimissaan 5 stipendiä. Osa opettajista opettaa monessa koulussa. Stipendejä haettiin 27:ltä paikkakunnalta (2025: 33).
Taulukko 1 Stipendien hakumäärät ja vertailu.
| 2026 | 2025 | |
| Haettuja stipendejä yhteensä | 141 | 138 |
| Oppilaitoksia/opettajia | 59 | 63 |
| Kuntia/kaupunkeja | 27 | 33 |
| Vieraana kielenä venäjää opiskelevia | 60 | 98 |
| Omana äidinkielenä venäjää opiskelevia | 81 | 40 |
Haettujen stipendien määrä siis jopa hiukan kasvoi, mutta hakijoiden ja paikkakuntien määrä on lievässä laskussa. Tietyt vahvat paikkakunnat, kuten Helsinki (19), Lappeenranta (19), Tuusula (16), Joensuu (13), Imatra (12) ja Tampere (7) keräsivät yli puolet haetuista stipendeistä. Näistäkin vain Helsingissä, Lappeenrannassa, Joensuussa ja Tampereella stipendejä haettiin sekä venäjää äidinkielenä että vieraana kielenä opiskeleville. Tiettyjä aiemmin vahvoja venäjän opetuksen paikkakuntia, kuten Turku, ei ainakaan seuran haussa enää juurikaan näy.
Venäjän opiskelu vieraana kielenä hiipuu
Keskeinen huomio on, että enää alle puolet (60) stipendeistä oli haettu venäjää vieraana kielenä opiskeleville. Vuonna 2025 ne olivat vielä selkeässä enemmistössä (98). Koska seuran stipendijärjestelmä on alun perin syntynyt nimenomaan venäjän opiskelun vieraan kielenä tukemiseen suomenkielisten lasten keskuudessa, muutosta voi pitää merkittävänä. Venäjän kielen opettajat ovat jo useamman vuoden yrittäneet puhua vaikeasta tilanteesta, ja nyt todellisuus alkaa realisoitua myös tilastojen tasolla.
”Tilanne on huono. Ei ole halukkaita opiskelemaan venäjää, vaikka nimenomaan nyt siitä olisi hyötyä. Tämä koskee myös esim. Kansalaisopistoa (opetan sielläkin).”
Lukio-opiskelijoista suurempi osa on vielä vieraana kielenä venäjää lukevia (n. 60 %, 17/27), mutta lukioon haettavien stipendien määrä on merkittävästi vähentynyt (2025: 62). Yhdistettynä opettajien kommentteihin voidaan päätellä, että nimenomaan venäjän ”loppuun asti” opiskelevien määrä tulee jatkossakin hiipumaan. Keskeyttäjien määrä on suuri, eikä uusia ryhmiä synny.
Taulukko 2. Stipendihakemukset eri oppiasteilla.
| 2026 | 2025 | |
| Alakoulu | 58 | 35 |
| Yläkoulu | 56 | 40 |
| Lukio/Kaksoistutkinto | 27 | 62 |
”Ryhmiä ei tullut enää neljään vuoteen”
Keskeisenä syynä kehitykselle opettajat mainitsevat vuonna 2022 alkaneen Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa ja siitä seuranneen venäjän kielen opiskeluakin rasittavan ilmapiirin. Se ei ole kuitenkaan ainoa syy. Vieraiden kielten opiskelu on ollut laskussa pitkään. Usein ratkaisut tapahtuvat kuntatasolla: Halukkaita saattaa edelleen olla, mutta tarvittavat ryhmäkoot eivät täyty, ja kuntien on helppo lopettaa tarjonta.
”Sota teki tehtävänsä, eikä tarpeeksi moni enää valinnut sitä. Lopulta kaupunki lopetti sen tarjoamisen. Minunkin oppilaistani yli puolet on lopettanut opiskelun tässä vuosien varrella. Vielä tästäkin joukosta löytyy vielä lopettajia nyt kun he siirtyvät yläkouluun.”
Samalla on ihailtava, että lähes mahdottomista lähtökohdista huolimatta jotkut edelleen valitsevat opiskella venäjää. Vuosittain stipendinjaossa ilmenee yllättäviä paikkakuntia, joilla opetusta edelleen on tai se on käynnistynyt tyhjästä. Jotkin kunnat suhtautuvat myötämielisesti myös pienempiin ryhmäkokoihin. Joissakin kunnissa kieltä on tarjolla etäopetuksena TutorHousen kautta. Yksi koululainen luki oma-aloitteisesti venäjää kansalaisopistossa, kun kouluissa sitä ei ole tarjolla.
”Meillä oli muutama vuosi taukoa, kunnes nyt alkoi tämä valinnaisen venäjän ryhmä. Aikaisemmin venäjää on meidän koulussa myös opiskeltu. Lukiossa on myös ollut jonkin verran venäjän kielen opiskelijoita. Nyt meillä on myös ukrainalaisia oppilaita koulussa, joiden kanssa on käytetty venäjän kieltä.”
Venäjää äidinkielenä opiskelevia riittää
Venäjän kielen osaaminen ei onneksi ole häviämässä Suomesta, sillä Suomessa on jo yli 100 000 venäjän äidinkielekseen määrittänyttä. Myös kouluissa ympäri Suomen tarjotaan venäjää omana äidinkielenä. Seuran stipendihaku ei anna kattavaa kuvaa venäjän opiskelusta omana äidinkielenä, koska ilmiö on stipendihaussa suhteellisen tuore ja tieto stipendeistä ei varmastikaan ole vielä kaikkialle levinnyt.
”Tänä lukuvuonna venäjä vieraana kielenä opiskelevia ei ole, mutta on 2 äidinkielen ryhmää: alakoulussa ja yläkoulussa. Yläkoulun tuntimäärää on nostettu kahteen tuntiin viikossa. Ensi lukuvuodeksi yritetään saada nostettua myös alakoulun tuntimäärän kahteen tuntiin viikossa.”
On tärkeä huomata, että myös äidinkielenä venäjää opiskelevien taustat ovat moninaiset. Osalla molemmat vanhemmat ovat venäjänkielisiä, osassa toinen on suomenkielinen ja kotikielet vaihtelevat perheittäin. Nimestä ei voi enää päätellä lapsen kielivarantoa. Mielenkiintoinen uutuus on, että venäjää opiskelevien ryhmissä on lisääntyvästi Ukrainasta muuttaneita. Näillä lapsilla venäjä on toinen tai ainoa kotikieli (he saattavat samaan aikaan opiskella myös ukrainaa). Jako äidinkieleen ja vieraaseen kieleen on siis paikoin keinotekoinen.
Venäjän kielellä Suomessa ei kokonaisuudessaan ole hätää, mutta vieraana kielenä venäjän opiskelu on sukupuuton partaalla. Asiantuntijat ovat korostaneet, että Suomessa tarvitaan jatkossakin eri lähtökohdista ponnistavaa venäjän kielen taitoa, jotta monipuolinen analysointi- ja kosketuspinta Venäjään säilyy. Jos tämä on todella tärkeää, nykyisiä parempia tukitoimia oppilaiden ja kuntien vakuuttamiseksi tarvittaisiin kiireellisesti. Myös venäjän kielen opiskeluun liittyvää ilmapiiriä pitäisi saada yhteiskunnassa kannustavammaksi.
Sitaatit ovat opettajien stipendihakemuksissa kirjoittamia kommentteja.