Suomi-Venäjä-seura on aktiivisesti mukana Ukrainan kriisin auttamisessa. Olemme lahjoittaneet jäsenmaksutuloista 10 000 euroa avustusjärjestöille tukeaksemme kriisin uhreja. Meillä seurassa myös paikalliset yhdistykset ja niiden jäsenet tehneet runsaita lahjoituksia ja ovat halukkaita auttamaan myös kotimaassa. Tukea tarvitsevat ukrainalaiset, mutta myös monet muut ryhmät: suomen venäjänkieliset, jotka ovat joutuneet tarpeettomasti vihapuheen kohteeksi. On muistettava, että täällä tai Venäjällä asuvilla tavallisilla ihmisillä ei ole osaa eikä arpaa nyt käytävään sotaan.
Ukrainan-sota on saanut jo monenlaisia auttamismuotoja: tukikonsertteja. lipas- ja vaatekeräyksiä, kodin tarjoamista pakolaisille sekä monimuotoista vapaaehtoistyötä. Me emme ole avustusjärjestö, mutta haluamme olla mukana auttamassa niillä osaamisen alueilla, joissa olemme vahvoja: kielen, kulttuurin ja slaavilaisten ihmisten tunteminen.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava oli kertomassa meille Sodan inhimillinen ääni -tapahtumasarjassamme siitä, miten lapsia ja nuoria tulisi kohdata ja kohdella. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli odottamaton ja siksi se on ihmiselle niin traumaattinen ja perusturvallisuutta järkyttänyt kokemus, Rautava kertoi tilaisuudessa. Hän korosti, että sota horjuttaa lasten ja nuorten uskoa tulevaisuuteen. Sota on ukrainalaislapsille konkreettinen asia, mutta me täällä vain reilun tuhannen kilometrin päässä katsomme sotaa televisiosta ja netistä: Suomessa asuville lapsille kokemus on hämmentävä ja pelottava. Siksi jokainen lapsi ja nuori tarvitsee tukea.
Marie Rautava kertoi, että vapaaehtoistyössä ei tarvita erityiskoulutusta voidakseen auttaa pakolaisperheitä. Järkyttävän kokemuksen kohdannut ihminen tarvitsee ennen muuta ystävällisiä ihmisiä ympärilleen auttamaan uuden arjen alkuun. Kun ihminen saa muuta ajateltavaa ja uusia rutiineja, hän voi ainakin hetkeksi irtautua huolesta niistä omaisistaan, jotka ovat jääneet sodan keskelle Ukrainassa, tai että milloin pääsee palaamaan kotiin, onko kotia jne. Niin lapsille kuin aikuisillekin rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta, Marie Rautava kertoi. Liikkuminen, ruoan laitto ja muu yhteisöllisyys ovat hyviä tapoja tukea ihmisiä kriisitilanteessa. Lapsille on tärkeää saada leikkiä ja kohdata muita lapsia, sillä aikuiset ovat ymmärrettävästi huolissaan. Auttaminen ei ole suuria sankaritekoja vaan pieniä toivon luomista ja ylläpitämistä.
Minusta tämä on hyvin lohdullista. Omilta lapsilta on jäänyt muistoksi rakkaita leluja ja olisi kiva viedä ne leikittäväksi nyt leikkiä tarvitseville.
MLL:lla on eri puolilla Suomea 500 perhekahvilaa, joita ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. näihin kahviloihin voisimme järjestää tekemistä pakolaisperheille yhdessä MLL:n vapaaehtoisten kanssa!
Seuran monet jäsenet ovat mukana myös muissa järjestöissä, ja Suomen Punainen Risti on yksi avustusjärjestöistä, joissa jäseniämme on monenlaisessa vapaaehtoistyössä. Marja-Liisa Rahikkala Hyvinkäältä kertoi kohtaamisista ihmisten kanssa SPR:n lipaskeräyksessä. Hän kertoi, että auttamishalu ja usko avun perille menosta on huomattavan suuri. Lipaskeräyksiin on antaneet rahaa niin miehet kuin naisetkin, kaikenkieliset: suomen- ja venäjänkieliset sekä muut. Arja Ahtee kertoi, että voidakseen osallistua vapaaehtoistoimintaan, henkilön on osallistuttava lyhyeen perehdytykseen. Tampereen vastaanottokeskuksessa mm. jaetaan ruoka-annoksia ja työhön tarvitaan vapaaehtoisia.
Kielitaito ei ole auttamisessa kynnyskysymys: jokainen osaa halata, leikkiä, opastaa, auttaa kaupassa ja muissa palveluissa käymisessä. Todella moni meistä on istunut kansalais- ja tyväenopistojen kursseilla vuosikaudet opiskelemassa mitä erilaisimpia kieliä – niillä pärjää hyvin! Ja vaikka et osaisikaan mitään muuta kuin suomea, osaat auttaa varmasti.
Kuulemieni puheenvuorojen perusteella minäkin aion laittaa korteni kekoon käytännön avustustyöhön: missä on minun perhekahvilani?
Tämä on elämäni toinen auttamiskerta Ukrainassa: ensimmäinen oli 26.4.1986, jolloin Ukrainassa oli vakava Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus.
Jos sinä haluat auttaa, ota yhteyttä avustusjärjestöjen piiri- ja aluetoimistoihin, josta saat tietää, miten parhaiten voit auttaa.
Jt sanoo
Olisko hyvä kuitenkin venäläisten hyvä jättää Suomi ja matkustaa kotiin Venäjälle.
Reino Kolmonen sanoo
Jugoslavia on esimerkki miten olisi käynyt myös Ukrainan ja Venäjän. Jos NATO ja USA olisi päässyt sisään Ukrainaan. Nyt Venäjä esti sen kehittymisen sotilaallisesti kun edellä käydyt neuvottelut eivät tuoneet tulosta.
USA imperialismilla on pitkä historia vastaavasta toiminnasta mikä nyt estettiin Ukrainassa ja Valko Venäjällä ja Venäjällä. Nyt se sitten näkyy valtavana
vihana Venäjää vastaan koko länsimaissa.
Tuija Mäkinen sanoo
Hei Reino,
jään ihmettelemään, miten kommenttisi liittyy millään tavalla auttamista käsittelevään blogini. Harmillista, että tällaisen näkökulman tuot esiin jutussa, jossa kehotan etsimään itselle sopivaa auttamiskeinoa.
Ihmettelen myös sitä, miten joku toinen valtio voi päättää itse omista turvallisuusratkaisuistaan, kun joku toinen taas ei voisi näin tehdä. Minusta se on hyvin kummallista. En hyväksy Venäjän hyökkäyksen perusteita enkä hyökkäystä Ukrainaan enkä sitä täystuhoa, jonka Venäjä on aiheuttanut (aiemmin) lähimmälle veljeskansalleen. Se on sama kuin Viro tai Suomi olisi hyökännyt toisensa kimppuun.
Pentti Asunmaa sanoo
Hei
Hyvä, että yrität kitkeä venäläisiin kohdistuvaa vihapuhetta pois. Todennäköisesti tehtävää helpottaisi, jos Putin joukkoineen lopettaisi Suomeen kohdistamansa vihapuheen mukaanlukien historian totaalinen vääristelyn.
Seura on asiallisesti valinnut nykyisessä kriisissä puolensa, mutta kuitenkin vaatimattomin teoin. Kyetäkseen tuottamaan kohtuullisen yleishyödyllisen vastineen saamalleen taloudelliselle tuelle, kohtuullista olisi odottaa aktiivista osallistumista putinilaisen vihapuheen kritikointiin ja suoranaisten valheiden oikomiseen.
Tuija Mäkinen sanoo
Hei Pentti,
meistähän on tullut suoranaisia kavereita täällä keskusteluosiossa. Kiitos, kun olet lukenut juttujani!
Itse toivon, että venäläisillä on keino syrjäyttää hirmuhallitsijansa, sillä en usko että sitä muut pystyvät tekemään. Usein historiaa tulkitaan sotatilanteessa vääristellen, jos siitä mitenkään on hyötyä omien päämäärien edistämiseksi. Näin on ollut ja on nytkin. Sotapropaganda on aina hyvin julmaa. Olemme täällä Suomi-Venäjä-seurassa mielestäni kuitenkin tuottaneet asiallista sisältöä valtavassa uutisvirrassa, joka Venäjän hyökkäyssodasta on seurannut. Tuotamme sitä koko ajan ja olemme tuottaneet sitä aktiivisesti myös venäjän kielellä, mikä on edellytyksenä sille, että voimme tarjota uusia näkökulmia venäjänkielisille. Uutiskieli on vaikeaa oman kokemukseni perusteella. Minusta on hieno asia, että myös sanomalehdet ovat alkaneet tuottaa uutissisältöä nyt myös venäjäksi.
Teemme kaiken voitavamme oikoaksemme väärinkäsityksiä ja -tulkintoja sekä vastataksemme vihapuheisiin ja niissä esiintyviin valheisiin. Emme tee sitä vain täällä Seuran nettisivuilla, vaan myös mm. kohtaamisissa ihmisten kanssa. Monet henkilökunnastamme ovat hyvin aktiivisia myös henkilökohtaisilla somealustoillaan, myös minä. Suurin osa tavallisista venäläisistä suhtautuu Suomeen ja suomalaisiin myönteisesti, mutta heidän äänensä ei pääse nyt kuuluviin. Minusta meidän suomalaistenkin tulee ajatella niin, että sotaa käyvä porukka ei ole sama kuin kansa. Sodassa on aina osapuolilla yksi oma totuus eikä vaihtoehtoisille totuuksille anneta ääntä.
Yt. Tuija Mäkinen