Suomi-Venäjä-seura on aktiivisesti mukana Ukrainan kriisin auttamisessa. Olemme lahjoittaneet jäsenmaksutuloista 10 000 euroa avustusjärjestöille tukeaksemme kriisin uhreja. Meillä seurassa myös paikalliset yhdistykset ja niiden jäsenet tehneet runsaita lahjoituksia ja ovat halukkaita auttamaan myös kotimaassa. Tukea tarvitsevat ukrainalaiset, mutta myös monet muut ryhmät: suomen venäjänkieliset, jotka ovat joutuneet tarpeettomasti vihapuheen kohteeksi. On muistettava, että täällä tai Venäjällä asuvilla tavallisilla ihmisillä ei ole osaa eikä arpaa nyt käytävään sotaan.
Ukrainan-sota on saanut jo monenlaisia auttamismuotoja: tukikonsertteja. lipas- ja vaatekeräyksiä, kodin tarjoamista pakolaisille sekä monimuotoista vapaaehtoistyötä. Me emme ole avustusjärjestö, mutta haluamme olla mukana auttamassa niillä osaamisen alueilla, joissa olemme vahvoja: kielen, kulttuurin ja slaavilaisten ihmisten tunteminen.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava oli kertomassa meille Sodan inhimillinen ääni -tapahtumasarjassamme siitä, miten lapsia ja nuoria tulisi kohdata ja kohdella. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli odottamaton ja siksi se on ihmiselle niin traumaattinen ja perusturvallisuutta järkyttänyt kokemus, Rautava kertoi tilaisuudessa. Hän korosti, että sota horjuttaa lasten ja nuorten uskoa tulevaisuuteen. Sota on ukrainalaislapsille konkreettinen asia, mutta me täällä vain reilun tuhannen kilometrin päässä katsomme sotaa televisiosta ja netistä: Suomessa asuville lapsille kokemus on hämmentävä ja pelottava. Siksi jokainen lapsi ja nuori tarvitsee tukea.
Marie Rautava kertoi, että vapaaehtoistyössä ei tarvita erityiskoulutusta voidakseen auttaa pakolaisperheitä. Järkyttävän kokemuksen kohdannut ihminen tarvitsee ennen muuta ystävällisiä ihmisiä ympärilleen auttamaan uuden arjen alkuun. Kun ihminen saa muuta ajateltavaa ja uusia rutiineja, hän voi ainakin hetkeksi irtautua huolesta niistä omaisistaan, jotka ovat jääneet sodan keskelle Ukrainassa, tai että milloin pääsee palaamaan kotiin, onko kotia jne. Niin lapsille kuin aikuisillekin rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta, Marie Rautava kertoi. Liikkuminen, ruoan laitto ja muu yhteisöllisyys ovat hyviä tapoja tukea ihmisiä kriisitilanteessa. Lapsille on tärkeää saada leikkiä ja kohdata muita lapsia, sillä aikuiset ovat ymmärrettävästi huolissaan. Auttaminen ei ole suuria sankaritekoja vaan pieniä toivon luomista ja ylläpitämistä.
Minusta tämä on hyvin lohdullista. Omilta lapsilta on jäänyt muistoksi rakkaita leluja ja olisi kiva viedä ne leikittäväksi nyt leikkiä tarvitseville.
MLL:lla on eri puolilla Suomea 500 perhekahvilaa, joita ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. näihin kahviloihin voisimme järjestää tekemistä pakolaisperheille yhdessä MLL:n vapaaehtoisten kanssa!
Seuran monet jäsenet ovat mukana myös muissa järjestöissä, ja Suomen Punainen Risti on yksi avustusjärjestöistä, joissa jäseniämme on monenlaisessa vapaaehtoistyössä. Marja-Liisa Rahikkala Hyvinkäältä kertoi kohtaamisista ihmisten kanssa SPR:n lipaskeräyksessä. Hän kertoi, että auttamishalu ja usko avun perille menosta on huomattavan suuri. Lipaskeräyksiin on antaneet rahaa niin miehet kuin naisetkin, kaikenkieliset: suomen- ja venäjänkieliset sekä muut. Arja Ahtee kertoi, että voidakseen osallistua vapaaehtoistoimintaan, henkilön on osallistuttava lyhyeen perehdytykseen. Tampereen vastaanottokeskuksessa mm. jaetaan ruoka-annoksia ja työhön tarvitaan vapaaehtoisia.
Kielitaito ei ole auttamisessa kynnyskysymys: jokainen osaa halata, leikkiä, opastaa, auttaa kaupassa ja muissa palveluissa käymisessä. Todella moni meistä on istunut kansalais- ja tyväenopistojen kursseilla vuosikaudet opiskelemassa mitä erilaisimpia kieliä – niillä pärjää hyvin! Ja vaikka et osaisikaan mitään muuta kuin suomea, osaat auttaa varmasti.
Kuulemieni puheenvuorojen perusteella minäkin aion laittaa korteni kekoon käytännön avustustyöhön: missä on minun perhekahvilani?
Tämä on elämäni toinen auttamiskerta Ukrainassa: ensimmäinen oli 26.4.1986, jolloin Ukrainassa oli vakava Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus.
Jos sinä haluat auttaa, ota yhteyttä avustusjärjestöjen piiri- ja aluetoimistoihin, josta saat tietää, miten parhaiten voit auttaa.
