Politologi Kirill Rogov julkaisee lähes päivittäin Facebookissa https://www.facebook.com/kirill.rogov.39 ja Telegramissa https://t.me/s/KiRogov teräviä analyysejä Putinin aloittamasta sodasta ja sen vaikutuksesta Venäjän talouteen ja yhteiskuntaan, tulevaisuuden skenaarioista.
Alla on Merja Jokelan suomentama postaus päivältä 1.3.2022.:
Kriisin anatomia 3
Minun nähdäkseni, vaikken olekaan Ukraina-spesialisti, Ukrainan itsenäisyyden ja ukrainalaisen valtiollisuuden ilmiön keskeisin paradoksi on se, että perinteisen katsantokannan mukaan (siis moskovalaisen) ukrainalainen identiteetin akseli näyttää U kirjaimelta, samaan aikaan kun todellisuudessa se muistuttaa Gaussin käyrää eli käännettyä U:ta.
Toisin sanoen, Kremlissä ajateltiin, että Ukraina sijaitsee kahden navan, lvovilais-läntisen identiteetin ja harkovilais-venäläisen identiteetin, välissä. Odotettiin ja provosoitiin Ukrainan hajoamista jossain näiden kahden linjan välissä. Samaan aikaan, kun todellisuudessa suurin osa Ukrainan kansalaisista ei kuulu kumpaankaan napaan, vaan ovat monimuotoisen etnokulttuurisen identiteetin välimaastossa. Ja välimaastoltahan se näyttää muuten vain Moskovasta käsin tai radikaalien ukrainalaisten mielestä.
Näin ollen, se kohta, josta Kreml yritti hajottaa Ukrainan luullen sitä kaikkein ”ohuimmaksi” osoittautuikin kaikkein ”paksuimmaksi”. Tämä keskiosa ei halua Moskovan alaisuuteen. Tämä ei ole venäläisvastaisuutta, koska tämän identiteetin omaavat ovat puoliksi venäläisiä, eikä ukrainalaista nationalismia, minä Kreml sen yrittää esittää.
Tämän paradoksaalisen identiteetin keskeisin poliittinen idea on olla omaksumatta ei-venäläistä näkökulmaa – juuri sitä näkökulmaa, mitä Moskova yrittää tyrkyttää suhteessa tähän välimaastossa sijaitsevaan (siis Moskovan mukaan) identiteettiin.
Esitetty näkökulma selittää minusta kaksi nykyhistorian uskomatonta ilmiötä. Ensiksi se, että Ukraina hautasi Neuvostoliiton. Juuri Ukrainan kansanäänestys 1. joulukuuta 1991, eikä Belovezhkin sopimus, teki 9 tasavaltaan pienennetyn Neuvostomaan olemassaolon järjettömäksi (90% ukrainalaisista äänestäjistä äänestivät ”itsenäisen ukrainalaisen valtion perustamisen puolesta”). Näin yhtenäisenä ja suurena Ukraina purjehti pois NL:sta, juuri siksi, ettei olisi enää ”vähä” ja ei-Venäjää.
Toinen ilmiö juontuu siitä, että huolimatta Lännen ja Idän kahtiajaosta, Ukraina kulki Neuvostoliiton jälkeisen ajan käsittämättömän rauhaisasti ilman konflikteja aina vuoteen 2014 asti. Ukrainassa ei käyty yhtään aseellista yhteenottoa toisin kuin esim. Gruusiassa, Moldoviassa ja Venäjällä, joissa käytiin rajataisteluja. Eikä Krimilläkään taisteltu itsenäisyydestä, koska siellä ei tunnettu suoraa uhkaa tässä ukrainalaisuuden pluralismissa. Toisaalta Krimillä ei myöskään toimi ukrainalaisen identiteetin ydin – tahto olla olematta Moskovan alaisuudessa.
Kaikki tämä selittää sen, miksi Kreml hyökkäsi Ukrainaan. Tämä teko nykyaikana on niin epätavanomainen, että se vaatii lisätulkintaa. Tämän selittää kaksi tärkeää asiaa.
Ensiksi väittämä, että Ukraina olisi Venäjän ja Lännen pelikenttä on suurenneltu ja fiktiivinen. Sotaa käydään Moskovan ja Ukrainan välillä. Sotaa käydään ukrainasta valtiona.
Toiseksi erittäin tärkeä seikka, kun venäläiset sotajoukot valmistautuvat hyökkäämään ukrainalaisiin kaupunkeihin, Venäjä ei saavuta, eikä voikaan saavuttaa yhtäkään niistä päämääristä, joita on tämän sodan päämääriksi julistettu.
Venäjä ei voi vallata Ukrainaa ja ylläpitää siellä valloittajan hallintoa, Moskovan alaista hallitusta. Oli Moskova mitä mieltä tahansa, ukrainalaisella valtiolla on vahva kannatus.
Venäjän ei vahvista vaan päinvastoin tämän yrityksen seurauksena heikentää oman turvallisuutensa kaikkiin suuntiin.
Tämän yrityksen seurauksena syntyy talouskatastrofi, josta seuraa poliittinen katastrofi.
Ja lopuksi, Venäjää uhkaa moraalinen katastrofi, koska tämä täysin valheisiin pohjautuvan yrityksen hintana tulemme näkemään kymmeniä tuhansia ihmisuhreja.