Kiovan on historiansa aikana kokenut tuhoja, mutta on alusta alkaen ollut tärkeä kulttuurin, kirjallisuuden ja koulutuksen keskus. Myös monien venäläisten kirjailijoiden kohtalo kietoutuu Kiovaan. Näistä keskeisimpiä ovat Anna Ahmatova, Mihail Bulgakov ja Konstantin Paustovski, jotka kirjoittivat venäjäksi. Merkittäviä Kiovaan liittyviä ukrainalaisia, ukrainaksi kirjoittaneita kirjailijoita ovat Lesja Ukrajinka ja Taras Ševtšenko, joka tunnetaan myös taidemaalarina. Alla on mainittujen kirjailijoiden lyhyet esittelyt. Syvällisemmin kirjailijoihin perehdytään Suomi–Venäjä-seuran Kirjailijoiden keväinen Kiova -matkalla 8.–11.4.2020 kääntäjä, kirjailija Martti Anhavan johdolla.
Anna Ahmatova
Kirjailija, runoilija Anna Ahmatovaa, oikealta nimeltään Anna Andrejevna Gorenkoa (23.6.1889–5.3.1966) pidetään Venäjän kirjallisuuden hopeakauden merkittävimpänä hahmona ja tärkeimpänä venäläisenä naisrunoilijana. Kiovalla oli merkittävä rooli hänen luomistyössään.
Kiovaan Anna Ahmatovan toi äidin suku. Hän asui serkkunsa Maria Zmuntshillan luona muutaman vuoden Meringovin (nykyään Zankovetskaja) kadulla numero 7. Vuosina 1906–1907 Ahmatova opiskeli Kiovan Funduklejevskon kymnaasissa ja vuosina 1908-1909 Naisten korkeakoulun juridisessa tiedekunnassa. Kiovassa hän myös aloitti nk. Kiovan vihkonsa. Vuonna 1907 ilmestyy Pariisissa venäläisessä julkaisussa ”Sirius” No2 hänen ensimmäinen Kiovassa kirjoitettu runonsa ”На руке его много блестящих колец» (Kädessään hänellä on monta kirkasta sormusta). Siitä alkoi Ahmatovan ura runoilijana.
Anna Ahmatova koki myös henkilökohtaisen elämänsä merkittäviä hetkiä Kiovassa. Hän kirjoittaa: ”Menimme Gumiljovin kanssa naimisiin Dneprin toisella rannalla maalaiskirkossa. Sinä päivänä Utotshkin lensi Kiovan yllä, silloin näin ensimmäistä kertaa lentokoneen.”
Lesja Ukrajinka
Lesja Ukrajinka (25.2.1871–1.8.1913) oikealta nimeltään Larysa Petrivna Kosatš-Kvitka on Ukrainan tunnetuin naiskirjailija ja -runoilija. Hän kirjoitti jo 8-vuotiaana ensimmäisen runonsa ”Toivon”, tsaaria vastustaneessa poliittisessa liikkeessä mukana olleen tätinsä Olena Kosatšin pidätyksen ja karkotuksen sytyttämänä.
Hänen ensimmäisen runokokoelmansa, Na krylah’ pisen (’Laulujen siivillä’), näki päivänvalon vuonna 1893. Koska Venäjän keisarikunta oli kieltänyt ukrainankielisen kirjallisuuden julkaisemisen, kirjat painettiin Halytšynassa Länsi-Ukrainassa, joka oli tuolloin osa Itävalta-Unkaria, ja salakuljetettiin tämän jälkeen Kiovaan.
Lesja Ukrajinka perusti veljensä kanssa Plejada-nimisen kirjallisuuspiirin, jossa käännettiin maailmankirjallisuuden klassikoita ukrainan kielelle ja edistettiin ukrainalaisen kirjallisuuden kehitystä. He käänsivät mm. Nikolai Gogolin Illat Dikankan maatilalla.
Ukrajinka kirjoitti myös eeppisiä runoja, proosaa, kirjallisuuskritiikkiä artikkeleiden muodossa ja useita sosiopoliittisia esseitä. Hänen suurimpana kontribuutionaan ukrainalaiselle kirjallisuudelle pidetään ytimekkäitä, filosofisten keskustelujen muotoon kirjoitettuja dramaattisia runojaan.
Valitettavasti Ukrajinkan teoksia ei ole käännetty suomen kielelle. Kiovassa on Lesja Ukrajinkalle nimetty katu, teatteri ja kaksi muistomerkkiä.
Mihail Bulgakov
Neuvostoliittolainen toimittaja, romaani-, novelli- ja näytelmäkirjailija Mihail Afanasjevitš Bulgakov syntyi 15.5.1891 Kiovassa ja kuoli Moskovassa 10.3.1940. Hän kirjoitti teoksensa venäjäksi.
Bulgakov opiskeli lääketiedettä Kiovan yliopistossa vuosina 1909–1916, minkä jälkeen hän toimi sotilaslääkärinä. Hän luopui lääkärin ammatista siirtyessään vuonna 1921 Moskovaan ja keskittyi sen jälkeen kirjoittamiseen.
Bulgakovin tunnetuin teos on postuumisti ilmestynyt romaani Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita). Tämä ja monet muut Bulgakovin teoksista julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen 1960-luvulla. Teoksen tuorein versio ilmestyi Neuvostoliitossa 1989.
Bulgakovin Kiovaan sijoittuva romaani Valkokaarti on omaelämänkerrallinen kuvaus Turbinien perheestä kansalaissodan tiimellyksessä.
Konstantin Paustovski
Venäläinen neuvostokirjailija Konstantin Georgijevitš Paustovski (31.5.1892–14.7.1968) on jäänyt Suomessa varsin tuntemattomaksi.
Konstantin Paustovski syntyi rautatievirkailijan perheeseen. Hän kävi Kiovan klassisen lukion ja opiskeli Kiovan ja Moskovan yliopistoissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Paustovski toimi lääkintämiehenä rintamalla ja lokakuun vallankumouksen jälkeen hän työskenteli toimittajana Kiovassa, Odessassa, Kaukasiassa ja Moskovassa.
Paustovski tunnetaan lyyrisen proosan mestarina. Hänen ensimmäisiä merkkiteoksiaan olivat luonnon valjastamisesta romanttisessa hengessä kertovat pienoisromaanit Valkoista kultaa (Kara-Bugaz, 1932) ja Kolhida (”Kolkhis”, 1934). Myöhemmin Paustovski kirjoitti lähinnä epäpoliittisia luonto- ja taiteilijakuvauksia sekä historiallisia kertomuksia kuten dekabristiaiheinen Pohjoinen kertomus (Severnaja povest, 1938). Kirjailijan pääteos on kuusiosainen omaelämäkerrallinen romaani Kertomus elämästä (Povest o žizni, 1945–1963).
Kirjailijantyönsä ohella Gorkille nimetyn kirjallisuusinstituutin opettajana toimineella Paustovskilla oli suuri vaikutus toisen maailmansodan jälkeisen kirjailijapolven muodostumiseen. Hän osallistui myös Stalinin kuolemaa seuranneen suojasään aikaiseen kulttuurielämän vapautumiseen muun muassa Literaturnaja Moskva (1956) ja Tarusskije stranitsy (1961) -kokoelmien toimittajana. Paustovskin teoreettisia näkemyksiä esittelee teos Kultainen ruusu (Zolotaja roza, 1956).
Taras Ševtšenko
Taras Hryhorovytš Ševtšenko (9.3.1814–10.3.1861) tunnetaan runoilijana, taidemaalarina ja 1800-luvun ukrainalaisen kansallisen liikkeen vaikuttajana.
Ševtšenko oli syntyjään maaorja ja jäi orvoksi vain 12-vuotiaana. Hänen isäntänsä Vasili Engelhardt (jonka sukulaisia asuu Suomessa) otti Ševtšenkon mukaansa Pietariin 1831. Pietarissa Engelhardt tajusi Ševtšenkolla olevan lahjoja maalarina. Ševtšenko pääsi maalarin oppipojaksi ja samalla hän tutustui myös Pietarin ukrainalaiseen älymystöön ja taidepiireihin. Ševtšenkon uudet tuttavat päättivät kerätä rahaa hänen vapauttamisekseen orjuudesta, ja lopulta Ševtšenko pääsi vapaaksi arpajaisten tuotolla. Vapauduttuaan maaorjuudesta Ševtšenko alkoi opiskella Pietarin taideakatemiassa ja elätti itsensä taidemaalarina ja runoilijana. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Kobzar ilmestyi vuonna 1840. Sitä pidetään myös hänen pääteoksenaan.
Pietarissa opiskellessaan Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Valmistumisensa jälkeen v. 1846 hän sai työpaikan Kiovan yliopistosta piirustuksen opettajana. Ševtšenko vaikutti vastarintaliikkeessä, jonka tarkoituksena oli luoda slaavilainen tasavaltainen liittovaltio, jossa Ukraina muodostaisi oman osavaltionsa. Liikkeen toiminta paljastui viranomaisille helmikuussa 1847, ja vaikka Ševtšenkon asemasta vastarintaliikkeessä ei ollut täyttä selvyyttä, sai hän ankarimman rangaistuksen mm. tsaarin vastaisten runojensa takia. Ševtšenko määrättiin palvelemaan armeijassa sotamiehenä määräämättömäksi ajaksi, eikä hän saanut kirjoittaa, piirtää tai maalata palveluksensa aikana. Ševtšenko jatkoi kuitenkin näitä kaikkia salaa. Ševtšenko vapautettiin viimein palveluksesta v. 1857, kaksi vuotta Nikolai I kuoleman jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut palata Ukrainaan.
Ševtšenko kuoli Pietarissa 1861, ja hänet haudattiin ensin Pietariin, mutta ruumis siirrettiin kaksi kuukautta myöhemmin Ukrainaan. Ševtšenkon runoista muutama on käännetty suomeksi, mutta esim. Helmetistä ei suomennoksia löydy.
Martti Anhava
Martti Anhava (s. 17.6.1955) on moneen kertaan palkittu ansioitunut kirjailija, kääntäjä ja vapaa toimittaja. Hän on suomentanut muun muassa Anton Tšehovin, Fjodor Dostojevskin, Leo Tolstoin, Marcel Proustin ja Blaise Pascalin teoksia. Vuonna 1983 Anhava palkittiin valtion kääntäjäpalkinnolla ja vuonna 2012 Eino Leinon palkinnolla. Vuonna 2014 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali. Anhavan oma tuotantonsa sisältää esseitä sekä Arto Mellerin elämäkerran. Anhava on ollut vuodesta 2013 Venäläisen kirjallisuuden seuran hallituksen puheenjohtaja. Venäläisen kirjallisuuden lisäksi Anhava hallitsee myös maailman kirjallisuuden. Martti Anhava on ollut mukana asiantuntijana useilla Suomi–Venäjä-seuran kirjallisuusmatkoilla. Keväällä 2020 hän jakaa asiantuntemustaan Kirjailijoiden keväinen Kiova matkalla.
