Pietari on venäläisessä kirjallisuudessa hyvin mystinen kaupunki. Pietari on rakennettu sumuiselle suolle, joka häilyväisyydessään ruokkii maailmanlopun mielikuvia. Pietarista haluttiin tehdä eurooppalainen kaupunki, kulttuurin ja sivistyksen keskus. Samalla kuitenkin ajateltiin, että antautuminen eurooppalaiselle ajattelulle on askel kohti tuhoa. Niinpä kaupungin rakentaminen oli askel kohti tuhoa. Kaupunki oli rakennettu tyhjän päälle ja sinne sen tuli myös kadota. Kirjailija Aleksandr Belyi kirjoitti kirjan ”Peterburg” vuonna 1916, missä hän toteaa: ” Jos Pietari ei ole pääkaupunki, silloin – Pietaria ei olekaan. On pelkkää kuvittelua, että se on olemassa.” Pietari oli Venäjän pääkaupunki vuosien 1712 ja 1918 välisen ajan.
Pietarista ovat kirjoittaneet niin runoilijat Aleksandr Pushkin kuin Anna Ahmatova. Venäläisten klassikkojen isät Nikolai Gogol ja Fjodor Dostojevski ovat asuneet Pietarissa ja omistaneet kirjojaan tälle kaupungille luiden päällä. Pietaria oli rakentamassa ruotsalaiset ja suomalaiset sotavangit ja talonpojat. Kymmenet tuhannet miehet menehtyivät vaarallisissa rakennustöissä, mistä siis tämä karmaiseva vertauskuva juontaa.
Pushkinin mahdollisesti tunnetuin runoelma on omistettu Vaskiratsastajalle, jolle on sittemmin tehty patsaskin. Vaskiratsastaja kertoo miehestä, joka kiroaa kaupungin perustajaa huonosta paikan valinnasta. Kaupunkia koettelivat lukuisat tulvat ja Vaskiratsastajan morsian menehtyi niistä yhdessä. Pietari tosiaan on rakennettu alle neljä metriä meren pinnasta ja vuonna 1824 suuri tulva vei mukanaan niin taloja kuin kaupungin asukkaitakin. Nykyään Pietarin tulvia tarkkaillaan, eikä vastaavaa pääse enää käymään.
Anna Ahmatova puolestaan kuuluu vallankumouksen ja neuvostoajan kulttuurieliittiin. Hän tapasi muita taiteilijoita 1910-luvulla Kulkukoira-nimisessä ravintolassa, joka on avattu uudelleen 2000-luvulla. Ravintola sijaitsee Mihailovskin teatterin vieressä Taiteiden aukiolla.
Samalla aukiolla sijaitsee myös Valtiollinen musiikkikomedian teatteri. Kiven heiton päässä Kulkukoirasta sijaitsee Kirjatalo, joka tunnetaan myös Singerin talona. Kirjatalo on seitsenkerroksinen kirjakauppa, jonka avarista ikkunoista voi ihailla Kazanin katedraalia Nevskin paraatipaikalla. Aiemmin talo oli Singerin ompelukonetehtaan omistuksessa ja siinä sijaitsi useita eri liikehuoneistoja.
Gogol tunnetuimpiin teoksiin kuuluu kirja ”Nevan valtakadulla”, jossa hän kuvaa Nevskiä näin: ”Ei ole olemassa mitään Nevskij prospektia parempaa, ei ainakaan Pietarissa, jolle se on kaikki kaikessa.” Niin Gogol kuin Dostojevskin elävät kaupungissa edelleen. Molemmille on omat opastetut kävelykierroksensa. Dostojevskin Pietari keskittyy Heinätorin eli Sennajan ympärille ja Gogolin Pietaria on ennen kaikkea Nevski. Lisäksi Gogolin Nenä vaeltaa ympäri kaupunkia – lokakuisella matkalla sinäkin voit törmätä siihen! Gogol kirjoitti novellinsa ”Nenä” vuonna 1836. Tarinassa parturi löytää leivän sisältä nenän. Samaan aikaan kollegioasessori Kovaljov huomaa nenänsä kadonneen. Nenä huvittelee ajelemalla ympäri kaupunkia univormuun pukeutuneena. Nenälle on tehty pieni patsas, joka vaihtaa paikkaa. Kukaan ei koskaan tiedä, mistä nenän seuraavaksi löytää.
Kuvatiedot:
Vaskiratsastaja, kuvaaja Sirpa Pääkkönen,
Näkymä Singerin kahvilasta Nevskille ja Kazanin katedraalille, kuvaajana Satu Koponen
Viereinen “Nenä” on kuvattu Gogolin museossa Moskovassa osoitteessa Nikitskii Bulvar 7. Kuva: Satu Koponen
