Eduard Verkin: Sahalinin saari (Ostrov Sakhalin). Suom. Kirsi Luoma. Like. 456 s.
Eduard Verkinin Sahalinin saari on dystooppinen seikkailuromaani ydinsodan jälkeisestä maailmasta.
Korean aloittaman, kolme päivää kestäneen ydinsodan jälkeen vain saarivaltio Japani on voimissaan. Muualla maailmassa riehuu pikaraivotauti (PRT), joka on nopeasti kehittyvä rabieksen muoto ja muuttaa ihmiset eräänlaisiksi zombeiksi. Sahalinin saari on Japanin puskurivyöhyke, jonne sijoitetaan yhteiskuntakelvoton aines.
Japanilainen tutkija Siren ja venäläinen opas Artjom ovat Sahalinin saarella tekemässä etnografista ja futurologista tutkimusmatkaa, kun iso maanjäristys jättää heidät oman onnensa nojaan.
Näistä lähtökohdista Verkin vääntää dystooppisen matkatarinan ja seikkailuromaanin, jossa on hyvin outoja ja vääntyneitä yksityiskohtia. Kirjan ensimmäinen puolisko on kuin oudosta Jules Vernen Seikkailujen Saaren versiosta, tutkija Sirenin kulkiessa laajaa saarta kaupungista toiseen ympäristöään kuvaten ja tutustuen muun muassa rangaistusvankiloihin ja mutiaisen pieksäjäisiin (toistuva huvi Sahalinin saarella).
Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla toiminta kasvaa ja myös PRT-tartunnan saaneet tulevat isommaksi osaksi tarinaa. Missään nimessä tämä ei mikään zombie-tarina varsinaisesti kuitenkaan ole.
Tarinan keskiössä on japanilainen ja venäläinen, muutoin venäläiset ovat kirjassa lähes pois maan päältä pyyhkiytyneet. Uudessa yhteiskuntajärjestyksessä amerikkalaiset ovat alinta pohjasakkaa ja lähes samalla tasolla ovat ydinsodan aloittaneet korealaiset. Ei kiinalaisetkaan sen paremmassa asemassa ole tuolla kummallisella rangaistuslaitosten saarella. Tarinassa vilahtaa myös pari suomalaista, missäpä muussakaan roolissa kuin kauhomassa kuolleita kiinalaisia rannalta voimalaitoksen polttoaineeksi.
Kaikkiaan hämmentävä tarina hämmentävästä maailmasta, jossa linnut ovat enää muistoissa, koirat harvinaisuuksia ja saastuneita kaloja syövät ainoastaan korealaiset työjoukot, joiden keskimääräinen elinikä on muutenkin vain 3-5 vuotta.
Tarina etenee sujuvasti, joskin välillä tuntui, että maisema- ja olosuhdekuvausta olisi voinut hieman karsia ja typistää. En ole aiemmin venäläistä kirjallisuutta lukenut, enkä juuri muutoinkaan vastaavantyyppisiä dystooppisia kertomuksia, joten vaikea on verrata miten Verkin suhteutuu muihin kirjoittajiin tyylillisesti.
Kaikkiaan kuitenkin tykkäsin tarinasta paljonkin ja sen kieroutunut maailmankuva oli jotenkin vaihtelevuudessaan mielenkiintoista ja raikasta luettavaa, vaikka tarina sisälsikin paljon epämiellyttäviä asioita, kuten esimerkiksi suoranaista rasismia.
Jouni Korhonen
Eduard Verkin (s. 1975) on palkittu venäläiskirjailija. Hänen ensimmäistä suomennettua teostaan Sahalinin saarta on verrattu Cormac McCarthyn Tie-romaaniin. Sahalinin saari on saanut saavuttanut useita palkintoehdokkuuksia, ja sen oikeudet on myyty 10 maahan. (Lähde: Like)
