Tapahtumasta on säilynyt ikoninen valokuva. Hämmentynyt Gorbatšov puristaa siinä valtavaa luuria ja Widomski nauraa kepposelleen leveästi ja riehakkaasti.
Etelä-Suomen Venäjä-seuralaiset muistavat samaisen Widomskin puheenjohtajana ja anteliaana isäntänä, joka kestitsi rantahuvilallaan lukuisat kokousvieraat.
Pieneen kotikaupunkiini en osannut Widomskia millään liittää, mutta kun paikallisaviisi penkoi arkistojaan, paljastui, että hyvinkääläinen Onni Viitala palkkasi keväällä1966 – viisikymmentä vuotta sitten – radio- ja televisiohuoltoonsa uuden työntekijän, teknikko Stefan Widomskin.
Kuten yleisesti tiedetään, Widomski syntyi sotavuosina puolalaisessa maalaiskylässä ja tuli rakkauden vetämänä Suomeen. Paikallisaviisin mukaan hän opiskeli myös viisi vuotta Varsovan teknillisessä koulussa ja harjoitteli koulun huollossa ja televisiotehtaassa.
Mutta miten kummassa nuori teknikko astui suomalaiseen työelämään juuri Hyvinkäällä? Lehti-ilmoituksen perusteella, Widomski vastasi itse.
Vaikka Viitalan liike sijaitsi pääkadulla, huolto oli turhankin kaukana asutuksen laidalla. Sinne taivaltaessaan Widomski sai kuitenkin ihastella niitä samoja mäntyjä, joita Anna Ahmatova katseli parantolan ikkunasta.
Maahanmuuttajista ei ole siis pelkkää harmia, kuten jotkut ovat ehtineet jo ounastella.
Sukunimi paljastaa Widomskin taustan, mutta kukapa arvaisi, että presidentti Martti Ahtisaaren syntyessä Adolfseneilla – hänen norjalaisilla vanhemmillaan – oli ollut vasta kahdeksan vuotta Suomen kansalaisuus.
Toinen kiintoisa tapaus on europarlamentaarikko Petri Sarvamaa, jonka isä oli pietarilainen Boris Saharov. Sarvamaan veli, entinen äänisuunnittelija, kilvoitteleekin sukuperinteitä kunnioittaen munkki Trifonina Valamon luostarissa.
Vallankumouksen jälkeen monet Pietariin kotiutuneet perheet palasivat Suomeen. Rautatieläinen Aleksanteri Ikonen, vaimo Adele ja tytär Ansa saivat uuden asunnon Riihimäeltä.
”Me olimme pakolaisia, ja pakolainen ei kuulu minnekään. Se leimasi minun lapsuuteni. Pietari oli ollut kotipaikkamme kolmen sukupolven ajan, mutta sinne emme voineet jäädä. Suomi, joka otti meidät vastaan, vierasti meitä ryssinä”, Ansa Ikonen, Suomi-filmin vaalea kaunotar, kirjoitti myöhemmin.
Emigrantit pyrkivät halukkaasti Yhdysvaltoihin ja myös Hollywoodiin kertyi huomattava joukko venäläistaustaista filmiväkeä.
Yhdysvaltain vastarannalla sijaitsee idän valtias Vladivostok, joten ei liene ihme, että siellä olivat kahden huipputähden juuret.
Seksikkäästi kalju Yul Brynner syntyi neuvostoajan Vladivostokissa Juli Brinerinä. Venäläinen hän oli kuitenkin vain äitinsä puolelta: isän vanhemmista toinen oli sveitsiläinen ja toinen burjaatti, ja jotakin kautta Brynner oli sukua myös romaneille.
Venäjäntaitoinen Natalie Wood eli Natalia Zaharenko syntyi San Franciscossa, mutta hänen isänsä oli kotoisin Vladivostokista ja kiinalaisessa Harbinissa varttunut äiti alkuaan Altailta, Barnaulista.
Ja jälleen perhetarinoissa tanssahtelivat romanit, nuo vapauden eksoottiset lähettiläät. Äidin tulkinnan mukaan hänen sukunsa polveutui joko romaneista tai sitten aristokraateista.
Mutta mitä tapahtui Iser Danijelovitšille, jonka vanhemmat lähtivät Mogiljovin alueelta? Jiddishiä puhuvasta Iseristä kasvoi Kirk Douglas, kuoppaleukainen hurmuri.
