Moni on varmasti viime päivinä pohtinut, mikseivät venäläiset tee mitään estääkseen Putinin sotatoimet. Maa on vahvasti propagandakoneiston uutisoinnin vallassa, yhteydet länteen mm. sosiaalisen median kautta katkaistu. Uusia lakeja kansalaisten ilmaisuvapauden rajaamiseksi nuijitaan lähes päivittäin.
Olemme järjestössämme huolestuneina seuranneet Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilan ajautumista yhä ahtaammalle jo pitkään. Siitä ovat tapahtumissamme sekä projekteissamme kertoneet lukuisat kulttuuriväen ja järjestöalan edustajat. On keskusteltu mielenosoittamisen hankaluuksista, ulkomaisten agenttien tilasta sekä yleisestä ilmapiirin kiristymisestä. Pandemia on antanut yhteiskunnan sulkeutumiselle hyvät olosuhteet, monet yhteydet on olleet rajattuja tai keskeytettyjä, ja Venäjän ja lännen välillä muhinut rokotekiista on rajoittanut matkailua ja rajan ylitystä. Tarkastelen tässä niitä kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten kiristymisen merkkejä, joita meidän työssämme on viime vuosina välittynyt.
Koulutus ja kasvatus
Jo pidempään olen huolestuneena seurannut, kuinka jo päiväkodeissa ja kouluissa on lisääntynyt patrioottinen kasvatus, jossa pienet lapset puetaan sota-asuihin merkkipäivinä, musiikin tunneilla lauletaan sotaan viittaavia lauluja ja oppilaat ylemmillä luokilla opettelevat aseiden kokoamista ja purkamista. Lasten ja nuorten välillä soisin olevan paljon yhteistyötä, jotta rajan molemmin puolin huomattaisiin toisen olevan samanlainen kuin itse. Tulevat sukupolvet ovat toivomme. Putinin julistama sota valitettavasti tekee hallaa myös tulevaisuuden yhteistyölle ja tämän päivän lapsilla ja nuorillakin tulee olemaan valtava työ yhteyksien palauttamisessa. Isänmaallisen koulukasvatuksen kautta pidetään huoli myös siitä, että tulevatkin venäläiset sukupolvet saadaan ”puolustamaan Venäjää” länneltä tulevalta uhkalta.
Järjestökenttä, lehdistö
Venäjän järjestökenttä on ollut pitkään kriisissä. Venäjä on allekirjoittanut YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030:n, jonka tavoitteisiin kuuluu mm. sukupuolten tasa-arvo, eriarvoisuuden vähentäminen ja rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto. Kuten hyökkäys Ukrainaankin osoittaa, Venäjä ei oikeasti kunnioita mitään näistä. Varsinkin ihmisoikeuksia ajavat järjestöt ovat viime vuosina olleet hallinnon syynissä. Tästä näkyvin esimerkki ja meille suurin kolaus on ollut ihmisoikeusjärjestö Memorialin lakkauttaminen, joka sinetöitiin vielä lopullisesti Ukrainan sodan viedessä huomiota muualle.
Olemme viime vuosina yhä useammin kohdanneet tilanteita, joissa Venäjällä olisi osapuoli, joka haluaisi tehdä yhteistyötä, mutta joka joutuu tai on jo joutunut kansainvälisten agenttien listalle. Laki kansainvälisistä agenteista on ollut tänä vuonna voimassa kymmenen vuotta ja sitä käytetään yhä häikäilemättömämmin syynä, kun halutaan estää yhteydet länteen.
Viime päivinä lakkautettujen lehtien lista on ollut loputon. Medioille suunnatut listat kielletyistä sanoista ja ilmaisuista alkavat olla jo niin pitkiä, että niitä varten pitäisi perustaa omia sanakirjoja. Mikäli yksityishenkilö tai organisaatio päätyy kansainväliseksi agentiksi, tulee elämästä tai työstä käytännössä katsoen mahdotonta. Samaan aikaan lännessä yritämme toimia niin, etteivät venäläiset kumppanimme joutuisi vaaraan. Varsinkin järjestöissä ymmärretään hyvin, kuinka tärkeitä rajat ylittävät projektit ovat, molemmilla puolilla liki toiminnan elinehto siksikin, sillä hankerahoitus on usein olennainen osa toimintaa.
Kulttuuritoimijat
Venäläiset kulttuurivaikuttajat ovat nousseet näkyvästi maansa sotatoimia vastaan. Tällä on suurta merkitystä, sillä Venäjällä kulttuuria arvostetaan ja merkittävät kulttuurihenkilöt ovat usein auktoriteettiasemassa. Ylipäänsä Venäjää on mielekästä tarkastella kulttuurin kautta, sillä se heijastelee hyvin maan yhteiskunnallista tilaa. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Oxxxymiron -nimiseen rap-artistiin, joka perui protestina maansa sotatoimille loppuunmyydyn konserttinsa Moskovassa. Useat kansainväliset tähdet, kuten esimerkiksi ulkomailla asuvat urheilijat ovat kuitenkin jättäneet kommentoimatta. Miksi? Moni yksinkertaisesti siitä syystä, että suunsa avatessaan he voisivat aiheuttaa suuria ongelmia Venäjällä asuvalle lähipiirilleen.
Venäjällä on viime vuosina myös haluttu politisoida kulttuuriyhteistyö aivan turhaan. Näin on käynyt mm. suomalais-ugrilaisessa kulttuuriyhteistyössä, joka perustuu puhtaasti sukulaiskielten ja -kansojen väliseen yhteistyöhön ja toisiinsa tutustumiseen. Vastassamme oli aivan uskomattomia haasteita vuoden 2021 suomalais-ugrilaisen maailmankongressin järjestelyissä ja toteuttamisessa. Emmekä vieläkään ole saaneet järkevää vastausta siihen, miksi emme voisi pitää yhtä kansainvälisesti. Kuten viime päivinä on yhä useammin kuultu, tässäkin tapauksessa ihmiset alkoivat pelätä osallistua ja pitää yhtä läntisten sukukansaystäviensä kanssa.
Suomi-Venäjä-seura haluaa tuoda esille venäläistä nykykulttuuria sekä edistää ihmisten välistä suoraa kanssakäymistä. Tälläkin hetkellä ympäri Suomen kiertää venäläisten nykykirjailijoiden näyttelymme. Suosittelemme lukemaan klassikkojen ohella myös nykyajan kirjallisuutta, joka ilmentää maan tämänhetkistä tilaa. Ajankohtaisena musiikkivinkkinä voin suositella yllämainitsemani räppärin kappaletta Agent, joka kuvaa hyvin agenttilain aiheuttamaa maan sisäistä kiristynyttä ilmapiiriä.
Tuomas Korhonen sanoo
Suomi-venäjä -seura tekee yhä merkittävää työtä, mutta moderoikaa nyt ihmeessä näitä kommentteja. On käsittämätöntä ensin kirjoittaa sodasta totuuden mukaisesti ja sitten antaa trollien tarjota vaihtoehtohulluuttaan kommenteissa. Apatiaan ei ole syytä vaikka todellisuus masentaa. ”sampon” ja ”aaron peuran” todellisuus on joko harhaista tai maksettua. Älkää salliko trolleja täällä tai menetätte viimeisenkin luottamuksen.
Lasse sanoo
Kiitos kirjoituksesta. Kauheaa luettavaa näinä sodan päivinä kun ihmisten välistä ymmärrystä pitäisi pikemminkin lisätä kuin köyhdyttää – jo pelkästään ilmastonmuutoksen takia. On totta, että ihmiset eri puolella maailmaa, kaikkine ongelmineen ja haaveineen, ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia ja kaikki kansoja yhdistävä toiminta on siksi niin tärkeää. Itse näkisin yhtenä suurimpana ongelmana nykyisessä tilanteessa sen, että venäläisiltä ”tavallisilta ihmisiltä” kielletään näkemästä se mikä totuus Ukrainan sodassa. Huonoimmassa tapauksessa länsimaiden toimeenpanemat pakotteet nähdään jonain epäoikeutettuna kiusantekona, mikä vain lisää eripuraisuutta ja nationalismia.
Kun Suomeenkin nyt pakenee venäläisiä omalta maaperältään, voisiko olla mahdollista Suomi Venäjä Seuran taholta masinoida heidät viestimään sähköpostitse, tekstiviestein tai kirjein kotimaahansa totuudenmukainen kuva Ukrainan sodasta. Epäilen, että pakenevilla ihmisillä on jo ennestään varsin oikea kuva tapahtumista, mutta voisivatko he kertoa niille jotka ovat ainoastaan hallinnon oman informaation varassa, että kyseessä ei ole kirurgisen tarkka ”rauhanturvaoperaatio”, että Ukrainassa ole natsihallintoa ja että venäläiset joukot pommittavat humanitäärisiä käytäviä pitkin pakenevia äitejä ja lapsia.
Helena Ferchichi sanoo
Kiitos Lasse,
Samat sanat,mutta viim. kappaleessa on sinulla huippuhyvä ehdotus
Terv. Kangasalan SVS:sta.
T.Helena