Pietari on lähellä ja täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita lapsille. Idea lapsimatkasta on kytenyt jo vuosia VenäjänMatkojen pöytälaatikossa. Vihdoinkin se on totta.
“Laiva on lastattu lapsilla!” Ei voinut välttää tuon vanhan leikin muistumista mieliin katsoessa iloista hippaleikkivää joukkioittamme lähtötohinoissa Helsingin Länsisatamassa.
Pojehali!
M/S Princess Anastasia
Loppuvuonna 2016 toteutuneiden yrityskauppojen myötä St. Peterline seilaa Moby-varustamon omituksessa Italian lipun alla. Uuteen konseptiin liittyen M/S Princess Anastasia on ollut alkuvuoden 2017 telakalla, mikä ei havaintojemme mukaan näkynyt laivan kunnossa muutoin kuin kivan värikkäänä maalauksena laivan ulkopinnassa.
Hytit olivat.. noh, kuin 90-luvulta. Jonkun hytissä oli liian kylmä, toisella kuuma, ilmastointilaitteista tuli rasvan käry, tai wc ei toiminut.. Pieniä puutteita siellä täällä. Hyttiytymisen jälkeen seurueemme suuntasi testaamaan lasten leikkihuonetta. Se oli yksi laivan mukavimmista yllätyksistä: iso ja tilava, paljon eri kiipeilytelineitä leikittäväksi ja pujoteltavaksi.
Laivan yleisilme oli jotenkin nuhjuinen ja palvelut keskinkertaisia. Aamiainen menetteli, mutta juustosiivut nostelivat kuivahtaneina reunojaan ja “riisipuuro” oli keitetty irtoriisiin. Pizzan tilaaminen ravintolassa kesti yli puoli tuntia eleellisistä yhteydenottoyrityksistä huolimatta. Respan väki sen sijaan yritti parhaansa auttaakseen ja oli kohteliasta. Todennäköisesti kukaan matkalaisistamme ei odottanutkaan luksusta, sillä emme olleet tulleet laivalle istuskelemaan, vaan tutustumaan Pietariin. Laivalla matkustamisen ehdottomasti suurin valtti on matkustamisen helppous – se paljon mainostettu viisumivapaus! 🙂
(Laivamatkaa suunnittelevien kannattaa huomioida se, ettei Suomen satamassa, laivalla eikä Pietarin satamassa ole rahanvaihtomahdollisuutta!)
Odottaminen!
Aamulla rantauduimme Pietariin. Laivasta poistutaan pitkiä portaita pitkin, eikä laiva sovi kovin huonojalkaisille. Jos yöpyy hotellissa, kannattaa uhrata muutama ajatus sille, mitä matkatavaroita pakkaa mukaan, että saa ne vaivatta kuljetettua laivasta pois ja takaisin. Seurueessamme oli vain kahdet lastenrattaat, joten yhteistyöllä ja avunannolla selvitimme estepaikat.
Ensimmäiseksi hermotestiksi koitui mateleminen laivasta ulos sekä jonotus passintarkastukseen. Jonotus tosin on mairitteleva termi, sillä kansa tungeksi tarkastuskoppien suuntaan epämuotoisena ryppäänä. Ryhmämme ohitettiin vasemmalta ja oikealta, ja lopulta huomasimme olevamme viimeisiä. Lapset kisasivat ja kiehnäsivät, mutta kestivät hienosti matkalaukkujen ja tunkevien, hermoilevien aikuisten seassa. Kaikkiaan passintarkastukseen vierähti yli kaksi tuntia! Lopulta matka Vasilin saarelta keskustaa kohti alkoi räntäsateisissa merkeissä..
Riemua retkillä!
Aloitimme Pietariin tutustumisen takuuvarmalla hitillä: Grand Maketin mainiolla pienoismallimuseolla. Museo sijaitsee epämääräisen näköisellä teollisuusaluella, mutta sisäpuoli ei petä. Lapset on huomioitu erityisen hyvin, ja paikka on siisti.
Nähtävää ja koettavaa riittää kaikille aisteille vauvasta vaariin – ja meillähän oli molempia mukana. Lapset olivat innoissaan nähdessään busseja, junia, eläimiä, ihmisiä ja osallistuessaan pienoismallin tapahtumiin. Ihastumista herätti välillä laskeutuvan yön pimeys ja kaupungin valot.
Grand Maketissa on edullinen ravintola, jossa on helppo lounastaa. Eri vaihtoehdot ovat näkyvillä, joten jokainen voi koota haluamansa eikä aterioita tarvitse odotella. Taidokkaasti tehty museo kestää useamman käyntikerran, ja aina löytyy uutta ihasteltavaa.
Jättiläisen luona kyläilemässä
Matka jatkui palatsiaukion liepeille viihdekeskukseen, jossa on monenmoista tekemistä. Yksi huone täyttyy elävistä perhosista, kun toisessa pääsee ihmettelemään ihmisen kehoa sisältäpäin. Tarjolla on myös lasilabyrintti, väärinpäintalo ja kiltin jättiläisen koti, jonne me olimme kutsuneet itsemme kylään.
Lapset pääsivät juoksemaan ja telmimään sekä kokeilemaan kodin esineitä, kuten herätyskelloa, puhelinta ja kameraa.. Hauskinta taisi kuitenkin olla, kun sai pomppia jättiläisen sohvalla!
Riehumisen jälkeen tallustimme sohjoisella Nevski prospektilla. Loskaa oli nilkkoihin asti eikä edes goretexit auttaneet, ja jalat olivat hetkessä litimärät. Enää ei kävely eikä nähtävyyksien katselu hotsittanut.
Laiva hotellina
Palasimme kotiin laivalle. Kaikki lähtöselvityksessä saadut pienet pahvilappuset: maihinnousukortti, viisumivapautukseen oikeuttava lupa sekä satamassa vietettävän lisäyön majoitusvoucher olivat tallessa passin välissä, ja pääsimme jonottamatta tarkastusten läpi laivaan. Laivamajoituksen valitsimme, ettei matkatavaroita tarvitsisi raahata lasten kanssa yhtään ylimääräistä metriä; vain lähtiessä hyttiin ja kotiin palatessa hytistä pois. Lisäyö oli ihanan rauhallinen ja laivalla oli miellyttävän väljää. Iso osa matkustajista valitsi hotellimajoituksen kaupungissa.
Aamulla poistuimme laivasta läpikävelemällä vain tullista ja rajamuodollisuuksista – ihanan helppoa!
Meduusoja merimaailmassa
Bussi vei meidät kauppakeskus Neptunissa sijaitsevaan Merikeskus Okeanariumiin. Keskuksen leveille käytäville mahtuu sujuvasti kulkemaan myös lastenrattailla. Ihmeteltävää ja ihasteltavaa riitti. Näimme rapuja, rauskuja, meduusoja, merihevosia, kilpikonnia, kaloja.. Esillä olevien lajien nimet ovat venäjäksi, englanniksi ja latinaksi. Jännittävin hetki koittaa monikymmenmetrisellä, liikkuvalla, tunnelimaisella kävelymatolla, jolla seistessä tuntuu kuin olisi itsekin isossa akvaariossa. Joka puolella on isoja ja pieniä haikaloja, huii! Kierroksen kruunasi taidokkaiden hylkeiden show.
Vinkkinä kerrottakoon, että jos kierroksen jälkeen tekee mieli aterioida tai shoppailla, niin takit pysyvät mainiosti säilytyksessä siihen asti, kun poistuu kauppakeskuksesta.
Metrolla mummolaan, eiku..
Vuorossa oli suuri metroseikkailu! Pietarin metro on maailman syvin metro, ja sen rakentamiseen vaikutti alueen soinen höttömaa. Liukuportaat ovat pitkät ja jyrkät, ja niissä kulkeminen jänskätti niin pieniä kuin isojakin.
Alle 7-vuotiaat matkustavat metrossa maksutta, ja lasten kanssa mentäessä on suositeltavaa kulkea laiturialueelle siitä portista (reunimmainen), jossa on henkilökuntaa valvomassa ja auttamassa. Rattailla metrossa on vaikea matkustaa, koska hissejä ei ole. Syvyyden lisäksi ihastelimme asemien upeita koristeita, reliefejä, kattokruunuja ja maalauksia.
Näyttäviä nukkeja
Viimeisenä retkikohteena ohjelmassamme oli nukketeatteriesitys Kissan talo marionettiteatterissa Nevskin varrella. Olimme lukeneet lapsille etukäteen bussissa tarinan, joka oli yleismaailmallinen ja opettavainen: ystävyys ja toisten auttaminen on tärkeää.
Vaikka lapset eivät ymmärtäneet venäjää, niin esityksen upeat lavasteet, sujuva ohjaus sekä taidokkaat efektit tempaisivat mukaansa. Pienimmät jaksoivat tapittaa esityksen hievahtamatta, vain pari isompaa naperoa vilkuilivat kännyköitään.
Onneksemme oli juhlapäivä! Syntymäpäiviään juhliva 99-vuotias Demmenin nukketeatteri järjesti väliajalle mukavanmakean yllätyksen. Tarjolla oli mehua ja karamelleja! Pelle oli hauskuuttamassa vieraita, ja poislähtiessä jokainen sai mukaansa ilmapallon. Ei ihme, että lasten kasvoilla paistoivat iloisentyytyväiset ilmeet.
Satamaa kohti ajaessamme huiskutimme heiheit Palatsiaukiolle ja Nevan silloille. Palasimme Vasilin saarelle laivaan ja kotimatka alkoi.
Nukahtamista ei tarvinnut kauaa odotella, vallan mainiota unilääkettä tämä kaupunkimatkailu!
Paljon jäi vielä näkemättä.. ideat muhivat jo seuraavan lapsimatkan sisällöiksi.
Jälleen kerran Pietari sulatti sydämet ja herätti toivottavasti myös pienissä matkailijoissa kipinän palata uudelleen.
Osoitteita ja esimerkkihintoja 4/2017:
Grand Maket, Гранд Макет, Tsvetochnaja ul 16. Liput 150 – 480 rub
Jättiläisen talo, Дом Великана, Ul. Bolshaja Morskaja 5. Liput 350 – 2 000 rub
Neptun Merikeskus, Нептун Океанариум, ul. Marata 86. Liput 150-750 rub
Nukketeatteri Demmeni, Театр марионеток им. Деммени, Nevski pr. 52. Liput 350 rub
Taru Linna/Venäjänmatkat
