Monet varmasti ovat nähneet maatuskoja tai vähintään tietävät miltä maatuska näyttää, mutta niiden historia ja alkuperä saattaa olla hyvin tuntematon. Maatuska on yksi Venäjän tärkeimmistä ja tunnetuimmista symboleista ja sitä kutsutaan jopa “venäläisen sielun lahjaksi”.
Maatuskan prototyyppinä on toiminut japanilainen, puinen Fukuruman nukke. Ensimmäisen luonnoksen pyöreäkasvoisesta nukesta 1800-luvulla teki eräs Sergei Malyutin, jota pidetään yhtenä “venäläisen tyylin” perustajista. Sergijev posadissa, lelujenvalmistaja Vasiliy Zvezdochkin alkoi veistämään näitä nukkeja puusta. Tällöin upouusi puunukke sai alkuperäisen nimensä, Matryona. Myöhemmin nimi vaihtui Matryoshkaksi. (suom. Maatuska)
Maatuskan luomiseen liittyy paljon erilaisia nyansseja. Maatuskan vahvan rungon saavuttamiseksi puun on täytynyt olla 2 vuotta ulkoilmassa ennen hiomista. Valmistukseen sisältyy myös kaiken kaikkiaan 15 etappia. Maatuskat valmistetaan tietyssä järjestyksessä, pienimmästä suurimpaan.
Maatuska on myös kultamitalisti. Pariisissa vuonna 1900 pidetyssä kansainvälisessä käsityönäyttelyssä maatuska sai ensimmäisen palkintonsa. Maatuska on kiertänyt monissa näyttelyissä Euroopan sisällä. Maatuskoja voi nähdä esim. Venäjän kansantaiteen ja koriste-esineiden museossa, Moskovassa.
Maatuskojen suosion noustessa maatuskoista alettiin tekemään kopioita Venäjän ulkopuolella 1890-luvulla. Näiden kopioiden tuotanto ei onneksi ikinä lähtenyt kunnolla käyntiin.
Maailman suurimmat maatuskat sijaitsevat “maailmojen tienristeyksessä” Kiinan Manchurian kaupungissa. Kolmenkymmenen metrin korkuiset maatuskat on sijoitettu Venäjän ja Mongolian rajojen risteykseen. Jokainen näistä kolmesta maatuskasta edustaa omaa maata, eli Kiinaa, Mongoliaa ja Venäjää. Nämä maatuskat edustavat myös näiden maiden ystävyyttä.
Useat maatuskat valmistetaan Nizni Novgorodissa sijaitsevassa Semenovin kaupunginosassa. Yksi Euroopan suurimmista museoista nimeltään Venäjän etnografinen museo järjestää maatuskojen maalaamisen erikoistuneita työpajoja.
Alla lyhyt youtube- video, jossa kerrotaan maatuskjen historiasta:
