Georgialaiset nauttivat lämpimän ja vieraanvaraisen kansan mainetta – ja kovasti se haluavat nähdä vaivaa sen ylläpitämiseksi. Georgiassa löytää itsensä pian pitopöydästä juomasta maljoja chachalla (kotipolttoinen viina) tai kotiviinillä. Jokaisen suvulla tuntuu olevan omat viinitarhansa, minkä antimet ovat loputtomat. Pöytä on tottakai täynnä georgialaisia herkkuja: hinkaleja, khatsapuria, salaatteja, shaslikia, kebabia, limonadia ja milloin mitäkin. Maljojen nosteluun omat omat tarkat sääntönsä.
Tyylejä löytyy useita, ja isäntä määrää mitä traditiota noudatetaan. Juhlijoiden joukosta saatetaan valita maljamestari, Tamada, joka valitsee seuraavan maljan aiheen ja pitää puheen. Tähän kaikki lisäävät omat kommenttinsa vuorollaan, ja sitten kumotaan maljat. Joko pohjaan asti jos aihe on erityisen tärkeä, tai kulautetaan sellainen annos kuin itsestä tuntuu hyvältä. Maljalasista ei maistella puheiden välillä, vaan ainoastaan maljojen yhteydessä. Usein epämuodollisissa tilaisuuksissa ystävien kanssa kukin saa valita vuorollaan maljan aiheen ja pitää puheen.
Jonkin tradition mukaan ensimmäinen malja pitää nostaa Neitsyt Marialle, sitten aiheen voi valita vapaasti. Mutta tärkeää on että maljat nostetaan ainakin ystävyydelle, naisille, kansojen ystävyydelle, rakkaudelle, naisille, vanhemmille, kuolleille, elämälle…. Vieraan on hyvä muistaa ehdottaa maljaa isäntäväelle ja Georgialle, isännät haluavat yleensä nostaa maljan vieraille. Sillä ilman vieraita ei ole juhlaa.
Hyviä maljan aiheita on ajattomasti, ja perinteisten aiheiden lisäksi arvostetaan omalaatuisia aiheita. Tärkeintä on, että teema nousee puhujan omasta halusta ja on lähellä sydäntä. Mitä pitempi puhe on, sitä parempi. Myös runojen lausunta sopii puheen pitoon. Erityisen tunnepitoisesen puheen ajaksi on sopivaa nousta seisomaan, jopa tirauttaa kyynel.
Tärkeää on juoda paljon, mutta liian humalaan ei saa tulla. Sitä pidetään nolona juttuna ja huonoja juomakunnon osoituksena. Varsinkin miehille on tärkeää näyttää että kupinkaato onnistuu. Ei kannata kuvitella voivansa livahtaa juhlasta ulos muutaman maljan jälkeen, edes muutaman viinikannun jälkeen. Liian usein sattuu niin, että kun vieras yrittää viestiä isännille, että haluaa kotiin, pöytään kannetaan uusi viinikannu. Ja toinen. Ja kolmas. Ja viimeisen maljan jälkeen on aina juotava aina muutama lisää. Georgialainen isäntä taitaa sittenkin salaa nauttia siitä, jos saa juotua vieraansa pöydän alle.
Mitä laseja kilistäessä kuuluu sanoa? Oikea vastaus on: “Gaumarzos”, joka tarkoittaa ”voittoa”.
Kaisa Vainio
Venäjän Viemää-blogin kirjeenvaihtaja Georgiassa, kulttuuriantropologi ja Venäjän- ja Itä Euroopan asiantuntija.
