Juuri kun Moskovan hyytävän talven palelluttamat raajat alkoivat sulaa syväjäästä, tarjoutui meikäläiselle vielä yksi mahdollisuus lähteä keskelle pakkasia. Minut hyväksyttiin osaksi Suomen delegaatiota Arktika-nuorisofoorumiin Arkangeliin. Matkaan startattiin Moskovan Jaroslavin rautatieasemalta sunnuntaina 26.3. Matkaseurueessamme oli suomalaisia, kanadalaisia, amerikkalaisia, sekä kiinalainen, singaporelainen, saksalainen, italialainen, puolalainen ja espanjalainen. Leirillä tutustuimme vielä useisiin muihin ulkomaalaisiin. Kaikki edustivat jollakin tavalla jotain arktisen alueen intressimaata, mutta yhteensä meitä oli vajaa 30.
Junamatka Moskovasta Arkangeliin kesti 22 tuntia. Itse matkustin suurimman osan matkasta pienen perheen kanssa (äiti, isä ja tytär) neljän hengen hytissä. He jäivät kyydistä hieman ennen päätepysäkkiä, ja päädyinkin viettämään suurimman osan junamatkasta heidän kanssaan. Perhe tarjosi minulle illallisen ja lounaan omassa pienessä hytissämme. Yllätyin ruoan määrästä: heillä oli mukanaan perunaa, vihanneksia, broileria, georgialaista khatsapuria sekä tietenkin pullo likööriä. Näiden täysin vieraiden ihmisten avokätisyys ja vieraanvaraisuus yllättivät minut täysin, ja lupasinkin vastalahjana kestitä heitä Tampereella, jos ulkomaanmatkailu kiinnostaa.
Saavuttuamme Arkangeliin meidät kuljetettiin leirikeskukseen n. 20 kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Kovan turvallisuussyynin ja rekisteröitymisprosessin päätteeksi pääsimme majoittumaan venäläisten kollegoidemme kanssa. Heitä olikin meitä ulkomaalaisia huomattavasti enemmän – varmasti lähemmäs 300. Majoitus tapahtui lämmitetyissä teltoissa, joissa nukkui 12 henkeä. Joukkueet oli jaettu niin, että jokaisessa olisi mahdollisimman monen erilaisen opintoalan tai ammattikunnan edustajia plus meitä ulkomaalaisia. Joukkueenjohtajamme Vitaly piti huolen, että edellisiltana saapuneet venäläiset tulivat meille tutuksi ja ryhmähenki olikin alusta lähtien kannustava ja positiivinen. Alueella oli hyvin hoidetut ja siivotut WC tilat, mutta suihkuja ei ollut. Sauna, tai siis banjavuoro olikin joka toinen päivä naisille ja miehille. Banjaa varten matkustimme siis aina vuoropäivin 30 minuuttia suuntaansa, mutta kokemus oli kyllä huikea. Venäläinen banja on tapahtumana hyvin erilainen kuin suomalainen sauna. Banja tulikin tarpeeseen, sillä telttojen lämmityksessä oli aika ajoin pientä “huomauttamista” kun lämpötila kävi sisällä lähellä nollaa muutamana yönä.
Ruokailu ja luentotilaisuudet järjestetiin valtavassa telttasalissa. Viikon aikana meille puhuivat muun muassa Gasprom Neftin johtoportaan ja MAGE yrityksen johtoportaan jäsenet, Nenetsian kuvernööri, Venäjän koulutusministeri, varapääministeri sekä ilmeisen legendaarinen tohtori Tsilingarov. Näiden huippuluokan puhujien lisäksi pääsimme kuuntelemaan presidenttejä Niinistöä, Putinia ja Johannessonia (Islanti) Arktisen foorumin viralliseen tapahtumaan Arkangelin keskustassa. Puhujien lisäksi jokaiselle joukkueelle (1-15) annettiin tehtäväksi kehitää oma ratkaisunsa Venäjän arktisen alueen kehittämiseksi ja esittää lopputuloksensa arvovaltaiselle raadille lauantaina 1.4. Joka ilta meille esiintyi jokin paikallinen artisti tai oli muuta ohjelmaa, kuten yksi hienoimmista näkemistäni ilotulituksista koskaan.
Arkangelin nuorisofoorumi oli unohtumaton tapahtuma, monessakin mielessä. Tapasin leirillä älykkäitä, taitavia ja hauskoja ystäviä – niin venäläisiä kuin muidenkin maiden edustajia. Suunnitelmissani onkin matkustaa kesän edetessä tervehtimään leirillä tapaamaani ystävää Kiriliä Novosibirskiin. Alkeellisissa oloissa asuminen vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta me ulkomaiset jäimme tapahtumassa hieman paitsioon, sillä emme olleet ymmärtäneet tapahtuman kovaa kilpailumerkitystä. Venäläiset kollegamme olivat tulleet Arkangeliin voittamaan ja etsimään itselleen unelmiensa työpaikkaa. Me ulkomaiset olimme Arkangelissa nauttimassa pohjoisen ihmeellisyydestä. Ehkä järjestäjät olisivat voineet ottaa tämän seikan paremmin huomioon. Arkangelin kaupunki jäi meiltä nimittäin näkemättä, mutta ryhmätöitä teimme senkin edestä.
Arkangelin nuorisofoorumi oli loistava lisä jo mahtavaan kevääseen täällä Venäjän pääkaupungissa. Alkeellisissa oloissa majoittuminen teki lisäksi hyvää. Valittaminen ja rutina loppuivat kuin seinään palatessani Moskovaan. Muutaman hyytävän arktisen yön jälkeen yliopiston asuntolan sänky ja huoneen lämmitys tuntuivat yhtäkkiä paratiisilta.
Eero Miettinen
Kirjoittaja on tamperelainen aluehallinnon opiskelija, joka on kevään ollut opiskelijavaihdossa Moskovan Plehanovin talousyliopistossa.
