Olin nähnyt elämää pääkaupungissa ja Etelä-Komin pikkukyliä , nyt oli siis aika suunnistaa pohjoiseen. Otin tuttavien neuvosta vaarin ja suunnistin Izhmaan (Ижма), siellä siellä saattoi nähdä menneeseen aikaan jääneitä alkuperäisiä komikyliä ja omaleimaista poronhoitajakomien kulttuuria. Sinne siis.
Syktyvkarista 12 tuntia junalla Irajoliin, ja sieltä vielä pari tuntia bussimatkaa pitkin uutta, mutta epätasaista tietä pitkin saavuin Izhman piirin pikkukylään Sisjabiin. Maisema näytti tutulta, kuin matkalla Oulusta Kuusamoon. Sisjabissa olin sopinut majoituksesta Zinaida Vokujeva-nimisen naisen kanssa joka pyörittää pientä matkailubisnestä. Majoittaa turisteja järjestää ohjelmaa. Ilmeisesti hän on seudun ainoa matkailuyrittäjä, sillä vaikka mistä kyselin, aina suositeltiin häntä. Minä asun yli 100-vuotiaassa kauppiaan talossa jossa nyt toimii museo ja majoitushuoneita. Täällä ei ollut muita turisteja, asun kahdestaan kotihiiren kanssa.
Porot ja poromiehet ovat kesäisin tundralla kaukana pohjoisessa, joten niitä en nähnyt. Porot viedään laiduntamaan aina jäämeren rantaan, Nenetsiaan saakka. Porojen sijaan kylä on täynnä hevosia, joka on yleisin kulkuväline ja kuormajuhta, sekä vapaana juoksentelevia lehmiä ja koiria. Aitoja, veräjiä, harmaita vanhoja puutaloja, kaivoja, kasvimaita, pikkusaunoja, perunapenkkejä, lehmänläjiä ja mutaisia pikkuteitä. Tämä on kuin suuri ulkoilmamuseo. Kaikki puhuvat keskenään komia. Vielä parikymmentä vuotta aiemmin kaikki käyttivät arkenakin komien kansanpukuja. Nyt puvut ovat siirtynet juhlakäyttöön, ja tilalla ovat farkut ja T-paidat. Heinäkuun alussa Izhman keskuskylässä vietetään suurta kansanjuhlaa, jota varten puvut kaivetaan esiin, lauletaan ja joen rannoilla keitetään kalakeittoa. Turisteja saapuu tätä kaikkea katsomaan kaukaakin.
Edempiin kyliin ei mene kesäisin edes tietä, vaan niihin on kuljettava veneellä tai talvella jäätä pitkin. Kaikki kylät ovat joen varrella, joka on aina ollut tärkein kulkutie ja elämän lähde.
Aikaa olen viettänyt Ismassa museossa pelaten luu-shakia ja kuljeskellen Izhman ja Sisjabin kaduilla kirjoitellen ja piirtäen. Tein myös kävelyretken kaikkien Izman pohjoispuolen komikylien lävitse. Sisjab, Bakur, Mohtsa ja Gam. Kauniita maisemia, vanhoja taloja, lehmiä ja hevosia, vanhoja mummuja. On ihanaa vain laittaa maate niityreunalle ja katsoa hevosten laiduntamista, nauttia auringosta ja hiljaisuudesta. Siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Tai taivaltaa matkaa kahlaten joen sivuhaaraa pitkin. Ihailla korkeita rinteitä minkä huipulla seisovat kylät ja loputonta jokivarren tasankomaata missä eläimet laiduntavat.
Ruoka koostuu paikallisista kasvimaan tuotteista. Perunoista ja poronlihasta. Olen syönyt poronlihaa sellaisenaan suoraan selkärangasta järsittynä, poron sydämestä tehtyjä kotletteja, poronlihalientä, ja selkäydintä.
Viimeisenä päivänä kylissä vietettiin poronhoitajien ja kotatyöntekijöiden juhlaa. Poronhoitajat juhlivat keskenään kaukana tundralla, mutta ammatista jo eläköityneet juhlivat kylässä. Sain osallistua heidän juhlaansa, ja se oli todella mukava kokemus: Komilauluja ja runoja, yhteislaulua, ruokaa ja maljojen nostelua.
Muita Komia käsitteleviä tekstejä blogissamme:
www.venajaseura.com/blogi/matkalla-komissa-osa-2-zavalinka-zavalinka-zavalinka-festivaaleilla
http://www.venajaseura.com/blogi/komin-tasavallan-90-vuotissynttareilla
Kaisa Vainio
Kirjoittaja vietti Komissa 1,5 kuukautta kesällä 2013. Matkalla Komiin -tekstit ovat mukaelmia kirjoittajan oman matkablogin teksteistä. Blogia pääsee lukemaan osoitteessa:http://maanlaidalla.blogspot.fi/
