Löysin tablettini uumenista viimesyksyisiä mietintöjä matkaltani Petroskoihin. Petroskoi on aina ollut minulle puhtaasti työmatkakohde, en ole koskaan käynyt siellä lomalla. Pari kertaa on kyllä onnistunut ajoittaa työmatka niin, että on jäänyt aikaa guljailullekin. Niin kävi tälläkin kertaa:
Meillä oli eilen työtapaaminen Joensuussa, tänään jatkan matkaa eteenpäin Petroskoihin ja sattumalta pääsemään yhteistyökumppaneiden kyydissä. Olen kerran mennyt Petroskoihin junalla Pietarista, mutta Itä-Suomesta sinne mennään melkein poikkeuksetta autolla. Joensuusta Petroskoihin kulkee päivittäin edullinen linja-auto, sen testaan paluumatkalla.Kolmas tarjoaa levähdyspaikan matkailijalle
Matka on periaatteessa lyhyt, mutta siihen saa kulutettua aikaa Joensuusta tullessa kuutisen tuntia. Lähdemme matkaan tukevan hotelliaamiaisen jälkeen. Edellisenä yönä on siirrytty talviaikaan, joten venäläiset matkakumppanini ovat hieman sekaisin kellonajoista. Pääsemme silti ajoissa liikkeelle.
Rajanylitys sujuu ongelmitta, Venäjän rajakaan ei vaadi matkalaukkujen esittelyä auton ulkopuolella. Rajan jälkeen pysähdymme Öljymäelle vaihtamaan rahaa. Tien vasemmalla puolella on kuuluisa Kolmas-niminen ABC-tyylinen venäläinen liikennemyymälä. Käännymme kuitenkin vasemmalle, hirsitalon kaupassa on kuulemma parempi kurssi. Aika hyvältä kuulostaakin (52,20), tosin rahanvaihtajamiekkonen on vähän epäilyttävä. Hän istuu huoneessa pöydän ääressä iso setelinippu kädessään ja samaan huoneeseen pääsee kävelemään kuka vain. Kaikki kuitenkin sujuu hyvin ja saan ruplia oikean määrän.Uutta ja vanhaa väritystä kylänraitilla
Rahanvaihdon jälkeen tsekataan Kolmannen anti ja juodaan kahvit. Täältä saa ihan hyvän lounaan, jos on nälkä. Ja venäläisiä konvehteja ja karamelleja on kätevästi irtomyynnissä.
Matka jatkuu hieman heikompia teitä pitkin, kuin tähän asti. Venäläiset matkakumppanit miettivät yhden kylän kohdalla, miten ihmiset siellä oikein elävät, töitä kun ei ole. Kylässä näkyy yksi kauppa. Matkailuyrittäjäksi tietty voisi ryhtyä, mutta ohiajavat matkalaiset eivät tarvitse loputtoman paljon hotelleita, eikä kaikista vain ole yrittäjäksi.
Kun käännytään isommalle tielle, vähenevät kuopat. Ajetaan isojen ja pienien kylien läpi. Osa taloista on ränsistyneitä, perinteisiä puutaloja, mutta joukossa on myös paljon uusia. Osa uusista taloista on varsin mielenkiintoisen väriseksi maalattuja…
Petroskoita lähestyttäessä kaipaamaani sushia olisi ollut tarjolla heti Maksi-ostaria seuraavassa talossaä alkavat lisääntyä teollisuuslaitokset. Karjalan tasavallan pääkaupunki kerää väkeä kyliltä. Sama meininki, kuin Suomessa. Minut jätetään hotellin eteen. Tuttu Severnaja eli Pohjola onkin saanut remontoidun aulan sitten edellisen käyntini. Olen varannut huoneeni kansainvälisen varauspalvelun kautta, eikä siinä ole ongelmaa. Haluan maksaa käteisellä. ”Eikö olisi kymppiä?”, kysyy vastaanoton tyttö. Äh, ei minulla ole kuin isoja seteleitä. ”Voisitteko maksaa myöhemmin, vaikka uloskirjautuessa?” No käyhän se, yritän muistaa.
Ooh, hotelliin on asennettu hissi! Nyt muistankin, että vuosi sitten se oli tekeillä. Menen toisen kerroksen huoneeseeni, joka vaikuttaa varsin mukavalta. Lokakuun lopulla on jo lämmöt päällä, mutta silti huone ei vaikuta liian kuumalta.
Kirjaudun hotellin langattomaan nettiin ja tsekkaan some-tilini. Ei mitään erityistä. Alkaa olla jo kamala nälkä. Haaveilen sushista, jota syön aina Venäjällä käydessäni. Suuntaan pitkin Leninin valtakatua kohti Äänisen rantaa, mutta en kuitenkaan ihan rantaan asti, vaan jään pääkadun ostarin food courtille. Se onkin pienempi, kuin muistin, sushista ei tietoakaan. Venäläistä kenkätarjontaaMutta onneksi on täytettyjä lettuja! Tilaan niitä ja syön hyvällä ruokahalulla.
Kierrän vielä kenkäkaupoissa, joita löytyy monta! Talvisaapasvalikoima olisi ihan mieletön, mutta harmittavasti en tarvitse sellaisia nyt. Suuntaan alakerran ruokakauppaan, jossa ovat menossa Sigman ”Älyttömät päivät” (eivät varmaan mitenkään viittaa Hulluihin päiviin?). Koriin tarttuu jos jonkinlaista naposteltavaa illaksi. Työtapaamiset ovat vasta huomenna.
Väsyttää ja palaan hotellille. Kännyköitten ja tabletin kello eivät millään meinaa tajuta siirtyä Moskovan aikaan. Kerron kännykälle, millä aikavyöhykkeellä olemme, ja sepä siirtyy kaksi tuntia eteenpäin. Se ei siis tiedä, että edellisenä yönä myös Venäjä on pitkästä aikaa Maksin Sigmassa oli meneillään Älyttömät päivätsiirtynyt normaaliaikaan. Tällä kertaa vähän pysyvämmin. Pitää asettaa aika manuaalisesti. Pääasia, etten myöhästy huomisista tapaamisista. Luvassa on neuvotteluja sekä meneillään olevasta että mahdollisesta uudesta hankkeesta, lisäksi pääsen seuraamaan työpajoja Kansalliselle teatterille. Niitä odotellessa!
Tiia Moilanen
Kirjoittaja haluaisi joskus käydä Petroskoissa ihan rauhassa lomailemassa
