Risteilyalus Kristina Katarina tuli viime vuonna tiensä päähän. Kun lehdet kertasivat aluksen vaiherikasta historiaa, paljastui, että Kristina Katarinalla oli aiempi elämä M/S Konstantin Simonovina.
Puolan Szczecinissä – entisessä Stettinissä – vuonna 1982 valmistunut Konstantin Simonov oli yksi Dmitri Šostakovitš -luokan laivoista. Muita olivat Georg Ots, Lev Tolstoi, Mihail Suslov, Konstantin Tšernenko ja Mihail Solohov.
Konstantin Simonov teki neitsytmatkansa Riiasta Kuubaan, mutta palasi Odessan satamaan ja alkoi liikennöidä Mustallamerellä. Sittemmin risteilijä siirtyi Leningradin ja Helsingin linjalle ja tahkosi sitä vuoteen 1996. Neuvostoliitossa laivatkin näyttävät olleen miehiä, mutta uudessa omistuksessa Konstantin Simonovista tuli Francesca, Iris ja viimein Kristina Katarina, sillä Pietari Brahen ”suomalaisille rakas” vaimo oli Kristina Katarina Stenbock.
Suuri sotakirjailija, Pietarissa vuonna 1915 syntynyt Konstantin Simonov ristittiin Kirilliksi, mutta harmillisen ärrävian takia hän esiintyi julkisuudessa Konstantinina. Kun Simonov vuonna 1979 kuoli, hän oli saanut kaikki mahdolliset prenikat, joita neuvostovalta oli ikinä keksinyt.
Prenikoiden sijasta vuorossa olivat nyt materiaaliset kunnianosoitukset: ulappaa kyntävä risteilijä, Volgan kantosiipialus, jämerä asteroidi ja kuusi katua, jotka kulkivat Moskovassa, Gulkevitšissa, Mogiljovissa, Kazanissa, Krivoi Rogissa ja Volgogradissa.
”Vainottu jalo liberaali ja arvostettu joka paikan konservatiivi yhtä aikaa”, Aleksandr Solženitsyn luonnehti monimielisesti Simonovia.
Kansallishenki on Simonovin mainetta kuitenkin vahvistanut, joten eri puolilla Venäjää valmistaudutaan innolla marraskuun 28. päivään, jolloin hänen syntymästään tulee kuluneeksi sata vuotta.
Etuoikeutettu neuvostoeliitti korvasi entisen aateliston, mutta ylhäinen syntyperä oli kuin poltinmerkki. Jo nuorena kaukonäköinen Simonov pestautui sorvariksi ja hankki itselleen proletaari-imagon, joka hyvitti sen hyytävän tosiasian, että hänen äitinsä Aleksandra Obolenskaja oli Rurikin dynastian ruhtinatar.
Smolnan tyttökoulussa aristokraattitavat oppinut äiti kasvatti Konstantinista gentlemannin. Kulmikkuutta jäi kuitenkin jäljelle eivätkä lukuisat rakkaussuhteet sanottavammin onnistuneet.
Vaimot tulivat hienoista kulttuuripiireistä, mutta hohdokkain heistä kaikista oli Valentina Serova, neuvostofilmin hunajainen blondi.
Juuri Serovalle Simonov kirjoitti runon, joka rohkaisi sodan aikana miljoonia kansalaisia: ”Kunhan odotat, minä palaan, kun odotat lujasti. Vain odota, vaikka sateet muuttuvat tuskaksi…”
Taidehistorioitsija Larisa Žadova oli Simonovin vaimoista viimeinen ja vuonna 1957 syntyneen Aleksandra Simonovan äiti.
Diplomaattien karkeloissa Aleksandra rakastui Andrei Jerofejeviin, Viktor Jerofejevin veljeen, mutta Simonov ei nuorison hippikaapuja ja rockin räimettä kestänyt.
Vähän ennen kuolemaansa Simonov sekaantui kampanjaan, jonka tavoitteena oli lakkauttaa Viktor Jerofejevin, Jevgeni Popovin ja Vasili Aksjonovin toimittama Metropol, kirjallinen aikakauslehti.
Yli-ikäinen puhdistusmies Mihail Suslov yllytti Simonovia, mutta varsinaisena motiivina oli Aleksandran ja Andrein kihlaus.
Suslovin toimistossa Simonov laati raportin, jossa hän tuomitsi Andrei ja Viktor Jerofejevin neuvostovastaisiksi toisinajattelijoiksi. Kun Andrei kertoi Aleksandralle, mitä isäukko oli touhunnut, morsian ei moista uskonut, vaan purki raivostuneena kihlauksen.
Julkaistu Kontakt-lehdessä marraskuussa 2015.
