Miljardi petuniaa ja ratamo
Venäjän kielen kurssi Pietarin valtionyliopistossa on ainoalaatuinen kokemus, sen ainakin voi luvata itselleen. Iloinen ryhmämme saapui odottavissa tunnelmissa Pietariin Allegrolla, jonka kaikki jo tietävät – se nopea, neljästi päivässä Helsingin ja Pietarin väliä rullaava juna. Kullakin omat odotukset ja tavoitteet kesäiselle opiskelulle. Itselläni tavoite on oppia nykyaikaista kieltä leikillisesti neuvosto-venäjäksi kutsumani, pääosin 1980-90 -luvuilla oppimani kielen tilalle. Opin uutta joka päivä, itsestäni, kukista, kielestä ja Pietarista.
Kurssilla on tosi paljon kielen harrastajia. On mahtavaa, että niin moni haluaa lähteä Pietariin vahvistamaan talven aikana erilaisilla kursseilla opittuja taitoja. Olimme tehneet netissä tasotestin, joka kertoi mihin ryhmään kuuluisimme. Oli hienoa, että muutamat hiljattain aloittaneet pääsivät edistyneempien ryhmään, joka antaa mahdollisuuden ottaa aimo askel eteenpäin omissa opinnoissaan.
Meidät otettiin iloisesti vastaan asemalla ja kohtelias kuljettaja vei meidät pikkubussilla isäntäperheisiimme. Suurin osa asuu lähellä keskustaa; itse pääsin idylliselle Vasilinsaarelle, johon muuten Helsingin-laivat saapuvat, kun tuovat viisumivapaalla risteilyllä turisteja tänne Pohjolan Venetsiaan.
Minulla on emäntänä ihastuttava vanharouva, joka osoittautui välittömästi sielunkumppanikseni. Meillä riitti heti keskusteltavaa elämästämme iloineen ja murheineen. Pirtsakka leidi harrastaa englantia, joogaa ja pohjoismaista keppikävelyä ja tekemistä riittää kaikille arkipäiville. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa puhutaan tyttären kanssa puoli tuntia päivän kuulumisia. Minusta tämä on kivaa. Aamulla hän keittää minulle puuroa ja laittaa kahvia ja voileipiä: se kuuluu majoituspaketin hintaan samoin kuin se, ettei saa tiskata eikä siivota. Upeaa!
Kurssin alku oli shokki: opettaja astuu luokkaan ja ryhdymme harjoittelemaan fonetiikkaa. Maanantaiaamuna! Kullekin meistä jokin äänne tuottaa vaikeuksia. Yllätyksekseni opiskelimme pehmeää ja kovaa l-äännettä. Itäsuomalaisille pehmeä versio tulee äidinmaidossa ja läntisen Suomen ihmisille kova versio on niin verissä, ettei pehmene millään.
Jalkapallosta riitti keskustelupiirissä juttua, kun Venäjä oli edellisiltana voittanut Espanjan rankan kisan jälkeen. Itse etsin tuolloin epätoivoisena valuutanvaihtopistettä sunnuntai-iltaisessa Pietarissa, jossa ennen vaihtopisteiden valot vilkkuivat kilpaa kirkuvan punaisena: tule tänne, meillä on paras kurssi! Nyt eivät valot enää pala – onko tämä muutos johonkin parempaan? Olin jo luovuttanut päivän osalta hankkeen, kun lähes törmäsin kylttiin ”Valuutanvaihtopiste 24 tuntia”. Ratkesi ongelma ja samaan aikaan matsikin. Tullessani ulos pankista kuulin miehen huutavan: ”Me voitettiin!” Muutamassa minuutissa kadut täyttyivät iloisesti huutavista ihmisistä ja Rossija-huudot kaikuivat kaikkialla. Miehet, naiset ja lapset iloitsivat. Autot tööttäilivät hillittömästi ja metrossa vastaan tulevat ihmiset heittivät minullekin ”high-five” -heilautuksia. Urheilumenestys on todellakin ihmisiä yhdistävä tekijä.
Pietarissa on kaikkialla petunioita. Ne ovat kiitollisesti runsaasti kukkivia kesäkukkia, joita täällä on istutettu ihan joka paikaan – kaikenvärisiä ja-kokoisia, riippuvia ja pystykasvuisia. Mittasuhteet ovat niin valtavat, ettei pari tainta olisikaan mistään kotoisin. Yliopiston kesäkoululle johtavalla Suvorovin valtakadullakin petuniat koristavat kivistä maisemaa valtavissa ruukuissa, lyhtypylväissä, kukkapylväissä ja ties missä, mihin niitä puutarhurit ovat keksineetkään istuttaa. Näky on kukkaihmisen silmissä kaunis.
Ei täällä paljon ratamoita tosiasiallisesti näy. Siitä ei ole kyllä kysekään. «Подорожник» on matkalippu, johon ladataan rahaa joukkoliikenteessä maksamista varten. Selitin sanan merkitystä kanssamatkalaisilleni muka viisaana: po-dorozh-nik, (mukana) matkassa, kun ystävällinen tullivirkailija keskeytti oppituntini ja sanoi, että sana kylläkin tarkoittaa kasvia, joka kasvaa kaikkialla tienvarsissa: po-dorozh-nik, tien varrella oleva. Yritin keksiä, mistä kasvista on kyse: voikukka, leinikki, apila… ei. Ne sanat tiesin entuudestaan. En olisi varmaan koskaan sitä keksinytkään, sillä meillähän ratamo on vanha pihojen kasvi, jonka monet muistavat ajalta, jolloin siirtonurmikoista ei tiedetty mitään.
Näin siis jo ennen kurssin alkua olin tajunnut, ettei tämäkään hullu päähänpisto ollut turha, kun kielikylpy tulvii sisään jo tullissa! Nettitesti oli sujunut mallikkaasti: olisin päässyt suoraan opiskelemaan yliopistoon – siis ilman valmentavaa kielikurssia – eivätkä omasta mielestäni kovin ruostuneet tai ainakin pahasti kaventuneet taidot olleet kaukana siitä, että voisin pyrkiä jatko-opiskelijaksi. Miten olisi väittely petunioista ja ratamoista ja muista luontohavainnoista eri kulttuureista?
Podorozhnik-matkakortti
Mm. metroasemalla myytävä matkakortti on kätevin ja ehdottomasti halvin tapa matkustaa Pietarissa. Samoin kuin Suomessa, korttiin voi ladata aikaa tai rahaa. Korttiin on mahdollista ostaa myös jaksoja, joissa on rajaton matkustusoikeus. Kausikortti kelpaa kaikissa muissa julkisissa kulkuneuvoissa, paitsi marshrutkoissa, joihin kelpaa ainoastaan kortti, johon on ladattu rahaa.
Muutama hintaesimerkki (hinnat ja kurssit 6.9.2018 tilanteen mukaan):
Yhden päivän matkakortti maksaa 180 ruplaa (2,57 €)
Viikon kortti maksaa 680 ruplaa (9,71 €)
Jos haluaa matkustaa kertamaksulla, sen hinta metrossa on 45 ruplaa (0,64 €) ja bussissa, trollikassa (johdinauto, sähköbussi) ja ratikassa 40 ruplaa (0,57 €).
Sitten ovat kaupalliset pikkubussit eli marsut (marshrutka), joissa kertalipun hinta vaihtelee tällä hetkellä 60-130 ruplan välillä.
Ihmetellä täytyy niitä miljoonia ihmisiä, jotka haluavat ajaa autolla sellaisen kaupungin keskustassa, jota ei ole suunniteltu miljoonien autojen ajettavaksi. Mielestäni Pietarin joukkoliikenne on hyvin toimiva ja palvelukin on kehittynyt viime vuosina huimin askelin eteenpäin. Turvallisuus on hyvä – metrossakin on aina pari-kolme poliisia seuraamassa ihmisvirran rauhallista etenemistä alas kuiluun. Pysäkeillä on aikataulut, joista voi nähdä bussin arvioidun saapumisajan.
