Kävin elokuussa päiväreissulla Viipurissa. Ajatuksena oli vain kierrellä muutamissa kangaskaupoissa ja muissa liikkeissä, joita tuntuukin joka kerta ilmestyneen uusia.
Kävimme Viipurin Eremitaasissa, jonka näyttely 1600–1700-luvun Ranskan taideteollisuudesta oli juuri sopivan kokoinen päiväreissulla vierailtavaksi. Pääsymaksu 250 ruplaa ei ole paha Eremitaasin aarteiden näkemisestä.
Alvar Aallon kirjasto on yhä osittain remontissa, mutta sisälle pääsi nopeasti vilkaisemaan. Ihastelin erityisesti suuren salin kattoikkunoista tulevaa valon määrää. Olisi mielenkiintoista käydä kirjastossa sitten kun se on kokonaan restauroitu.Hauska kokemus reissulla tuli, kun poikkesimme leipätehtaan siivouskomeron kokoiseen leipäkauppaan pahimpaan lounasruuhka-aikaan, mutta saimme kuitenkin pullat ja leivät ostettua ilman suurempia ongelmia.
Viipurin linnassa en ole vieläkään käynyt, mutta ehkäpä tulevilla Viipurin vierailuilla tulee käytyä. Viipurin yleisilme on kohentunut paljon siitä millainen kaupunki oli kun ensimmäistä kertaa siellä kävin pienenä tyttönä. Pidän Viipurista, koska kaupunki joka kerta todistaa, että aina ei tarvitse lähteä esimerkiksi Pietariin asti kokemaan kulttuuria.
Lisää tietoa Viipurista löytyy mm. täältä:www.viipurikeskus.fi/kulttuuri.html
Elina Ripatti
Kirjoittaja opiskelee venäjän kieltä ja kulttuuria Jyväskylän yliopistossa