Minne menet, Venäjä?
Paneelikeskustelu SuomiAreenalla Porissa 15.7.2022
Porin kesäisen vaihtelevassa säässä käytiin monialainen Suomi–Venäjä-seuran järjestämä paneeli Venäjän suunnasta ja Venäjä-yhteistyön näkymistä. Keskustelua veti MTV:n Janne Hopsu ja siihen osallistuivat kansanedustaja Jukka Kopra, taiteilija Alexander Reichstein, tutkija Kristiina Silvan Ulkopoliittisesta instituutista sekä Suomi–Venäjä-seuran pääsihteeri Niina Sinkko. Keskustelua seurasi paikan päällä Porin Kaupungintalon pihassa toistasataa katsojaa.
Keskustelu on julkaistu MTV Katsomossa https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-10003192/minne-menet-venaja-1624102
Yllättikö Venäjän hyökkäys Ukrainaan?
Keskustelijat tunnustivat, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa oli yllättänyt heidätkin. Kristiina Silvan kertasi puolin ja toisin keväällä tapahtuneita virhelaskelmia. Ensinnäkin Ukrainan merkitystä Venäjälle ja Putinille aliarvioitiin, samoin kuin Putinin riskinottovalmiutta. Putin halusi palauttaa Ukrainan ”Venäjän viitoittamalle tielle”. Venäjällä uskottiin tilannekuvaan, jonka mukaan Yhdysvaltojen heikko, vanha johtaja sekä Euroopan energiariippuvuus estävät länttä reagoimasta voimakkaasti hyökkäykseen. Lännen heikohko reagointi Krimin valtaukseen 2014 oli Venäjän muistissa. Venäjä laski myös Ukrainan maanpuolustustahdon väärin.
Janne Hopsu kysyi, kävikö Venäjän toimien arvioinnissa ”Talvi yllätti autoilijan”-ilmiö. Jälkikäteen arvioidessa ennusmerkkejä Venäjän toimintatavoista olisi voitu nähdä alkaen Tshetshenian ja Georgian sodista ja Krimin valtauksesta aina Anna Politkovskajan ja Boris Nemtsovin murhiin sekä toisinajattelijoiden vangitsemisiin. Keskustelijoiden mukaan yllätys syntyi länsimaisesta tavasta ajatella viimeiseen asti, ettei hyökkäyksessä voi olla kenellekään mitään järkeä. Jukka Kopran mukaan hyökkäyksen logiikassa kyse oli vallasta ja Putinin egosta, kun taas lännessä arvioitiin tilannetta matemaattisesti euroissa. Putin valmistelee itselleen jälkimainetta Pietari Suuren ja Stalinin tapaan.
Alexander Reichstein näkee Venäjän olevan yhden mielipuolisen idean vallassa. Reichstein on yrittänyt lukea Putinin ideologina pidetyn filosofi Aleksandr Duginin kirjoituksia, mutta oksennusrefleksi on aina voittanut. Putin näkee tavoitteenaan koko maailman pelastamisen. Taistelua käydään menneisyyden ja tulevaisuuden välillä ja Putin halua palauttaa maailman menneeseen.
Suomalais-venäläinen yhteistyö on perustunut Niina Sinkon mukaan luottamukseen, hyväuskoisuuteen ja haluun siltojen rakentamisen kautta vaikuttaa asioiden järkevöitymiseen rajan toisella puolella. Esimerkiksi Baltian maiden kannanotot ajateltiin aiemmin liian ärhäköiksi. Eräällä tavalla maiden suhde on ollut kiltin koiran ja ilkeän isännän suhde, jota menneisyydestä kumpuava Venäjän pelko on ruokkinut. Jukka Kopran mielestä Suomi on ollut Venäjälle paras mahdollinen naapuri, josta ei pitäisi olla valittamista. Venäjän omat toimet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että suhde on nyt poikki.
Venäläisten suhde sotaan
Keskustelijat pohdiskelivat Venäjän reaktioita ajankohtaiseen NATO-asiaan. Suomen jäsenyyshakemus ei ole aiheuttanut voimakkaita reaktioita, vaan Venäjä näyttää tunnustaneen tapahtuneen tosiasian. Reaktio olisi varmasti erilainen, jos hakijana olisi ollut slaavikansa, esimerkiksi Ukraina. Tavallisten venäläisten ajatuksista on näinä aikoina vaikea saada tietoa, mutta Alexander Reichsteinin mukaan jokaisen järkevän venäläisen pitäisi ymmärtää, että Venäjän omat toimet olivat Suomen NATO-hakemuksen syynä.
Keskustelun taustaksi näytettiin venäjänkielisiä Masjanja-animaatioiden jaksoja 160 ja 161, joihin Suomi–Venäjä-seura on tuottanut suomenkieliset tekstitykset. Masjanja-tyttö on animaattori Oleg Kuvajevin käsialaa. Tällä hetkellä Israelissa asuvalla Kuvajevilla on inkerinsuomalaiset juuret, ja hän antoikin mielellään käännösluvan suomalaisille. Masjanja oli aiemmin epäpoliittinen, esimerkiksi nuorison aiheita käsittelevä animaatio, mutta sodan sytyttyä se on alkanut ottaa suoraan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Alexander Reichstein suositteli uutta, vielä tekstittämätöntä jaksoa 162, jossa Masjanja näkee unta, kuinka kiinalaiset pommittavat Pietarin maan tasolle. Jakso viittaa Mariupolin tuhoon ja pyrkii herättämään empatiaa venäläisissä.
Masjanja, jakso 162 (englanninkieliset tekstit) https://www.youtube.com/watch?v=s-GLAIY4DXA
Masjanja, taustaa jaksosta 161 https://suomivenajaseura.fi/masjanja-161-miten-selittaa-lapsille/
Keskustelussa pohdittiin, onko tavallisten venäläisten passiivisuus nykytilanteessa tapa selviytyä. Reichsteinin mielestä passiivisuus ei ole pelkästään neutraalia, vaan se sisältää myös tukea Putinin toimille. Tämänhetkinen aivovuoto Venäjältä ei merkitse hallitsijalle mitään, koska lähtevät henkilöt haluaisivat viedä maata eteenpäin, hallitsijat taas menneisyyteen. Venäjä menettää jälleen kerran tärkeitä aivojaan, kuten on tapahtunut aiemminkin.
Pysyykö Venäjä osana Eurooppaa? Kristiina Silvanin mukaan venäläisiä ei kiinnosta kiinalaiset, muuten kuin kaupankäynnissä. Venäjällä on kulttuurisesti aina katsottu länteen, eikä identiteetti ei muutu yhdessä yössä. Eurooppa on ollut päämatkakohde, nyt tilalle tullut vahvemmin esimerkiksi Turkki. Reichstein huomauttaa, että Putinin palatsissakin kaikki – kaksipäistä kotkaa lukuunottamatta – on ranskalaista ja italialaista tyyliä. Silvan näkee, että Venäjän johtajille ongelmallinen asia tällä hetkellä ovat länsimaiset arvot. Kouluissa on ollut propagandakampanjointia venäläisten arvojen puolesta, mutta tuloksista ei ole vielä varmuutta.
Venäjän hyökkäyksen 24.2.2022 seuraukset käytännön yhteistyöhön
Jukka Kopra kertoi, että kokoomuksessa poliittisista yhteyksistä Venäjälle oli luovuttu jo aiemmin, koska Suomessa uskotaan demokratiaan. Kopra toimi puheenjohtajana eduskunnan Venäjä-ystävyysryhmässä, joka on ylläpitänyt kontakteja venäläisiin. Ystävyysryhmän toiminta loppui sodan alettua kuin seinään ja se lakkautettiin. Venäjän asenteessa pitää tapahtua olennaisia muutoksia, jotta yhteistyö voisi jatkua. Samalla on tärkeää, että käytännön tason välttämätön viranomaisyhteistyö (esim. rajayhteistyö) jatkuu.
Myös kansalaisjärjestötyössä viranomaissuhteet katkaistiin. Niina Sinkko kertoi, että oppilaitos- ja museoyhteistyö ovat tauolla. Suomessa oli ennen sotaa 70 ystävyyskaupunkia Venäjällä, mutta useimmat suomalaiskunnat ovat jäädyttäneet yhteistyön. Keskustelua on käyty, pitäisikö kulttuuriyhteistyötä tässäkin tilanteessa ylläpitää. Kuitenkin on huomioitava, että venäläiset kulttuuritoimijat voivat joutua vaaraan tehdessään yhteistyötä suomalaisten kanssa. Suomalainen näkökulma on myös, että jos asioista ei voida avoimesti keskustella, yhteistyö on mahdotonta. Virallisessa kulttuuriyhteistyössä on odotettava parempaa aikaa. Samalla voidaan kuitenkin antaa ääntä Venäjältä eri maihin paenneisiin, sillä heillä on kanavia ja yleisöä Venäjällä. On tärkeää välittää Venäjälle viestiä, että länsi ei ole paha.
Alexander Reichsteinilla oli aiemmin näyttelyprojekteja Venäjälle, mutta niille tuli loppu sodan alkaessa. Yksilötasolla yhteyksiä pidetään, mutta taiteilijoillakin on oma kulttuurikuplansa, jossa on lähinnä samanhenkisiä. Perheissä tilanne aiheuttaa ongelmia, erityisesti vanhempien sukupolven kanssa on ilmennyt näkemysristiriitoja. On huomattu, että perheenjäsenten mielipiteitä ei voi muuttaa. Korona eristi vanhempia ihmisiä, eikä heillä aina ole pääsyä nettiin. Kun pitkään katsoo vain Putinin TV:tä, myrkky alkaa väistämättä vaikuttaa.
Tiedeyhteistyössä tilanne on sama kuin kulttuurissa. Virallinen tutkijayhteistyö on Kristiina Silvanin mukaan jäissä. Tutkijoillakin on oma kupla, jossa yhteyttä pidetään.
Muuttuuko Venäjä?
Keskustelijoiden mukaan Venäjä muuttuu jossain vaiheessa väistämättä, viimeistään ajan jättäessä nykyisistä vallanpitäjistä. Olennaisempi kysymys on, miten Venäjä muuttuu. Ei voida olettaa, että Putinin aikanaan poistuessa meininki muuttuu kuin taikasauvasta heilauttamalla. Venäjällä jatkuvuuksilla on iso merkitys ja ne tulevat vaikuttamaan. Kuitenkin Venäjässä olisi potentiaalia muuttua, jos muutokselle annettaisiin mahdollisuus. Kipinä vapaudelle on olemassa, mutta se tukahdutetaan voimakeinoin. Keskustelijat korostavat, että Venäjän kehitys on Venäjän ja venäläisten omissa käsissä.
Keskustelun yhteenvedon kokosi Riku Savonen
