Hankin jokin aika sitten nykyisen kotikaupunkini, Kuopion, kirjastokortin (sen hankkiminen on muuten Venäjällä kuulemma kovin hankalaa, oletteko kokeilleet? Joku voisi kirjoittaa tänne vaikka jutun kyseisestä prosessista!). Ensitöikseni otin ja lainasin vuonna 2010 suomeksi julkaistun venäläisen Dmitri Gluhovskin tieteisjännärin Metro 2033 (Like).
En yleensä lue scifiä, joten tämä oli siinäkin mielessä ihan uusi lukuelämys. Kirja kertoo Moskovan metrossa elävistä ihmisistä, vuosi on 2033. Ydinsota on tuhonnut ihmiselämän maan pinnalta vajaat 20 vuotta aiemmin ja ihmiset ovat siirtyneet asumaan metron sokkeloihin, jotka on alun perinkin rakennettu myös väestönsuojiksi.
Sopeutuminen pimeyteen on tietenkin hankalaa. Ruokana ovat lähinnä sianliha ja tunneleissa kasvatetut sienet. Maan pinnalla evoluution vauhti on kiihtynyt ja metroon yrittää jatkuvasti tunkeutua jos jonkinlaista örkkiä. Lisäksi suljetussa tilassa elävät ihmiset ovat suuri uhka toisilleen. Metrossa tapahtuu myös paljon selittämättömiä asioita, tunnelissa saattaa yhtäkkiä kuulla tappavan äänen tai saada myrkkynuolen kaulaansa. Mielen järkkyminen on metrossa vaeltavalle suurempi uhka, kuin vaikkapa luonnollinen sortumavaara.
Päähenkilönä on nuori mies, Artjom, joka lähtee kotiasemaltaan VDNH:lta kohti keskustassa sijaitsevaa neljän metrolinjan vaihtoasemaa. Hänen tehtävänään on viedä sana kotiasemaa riivaavista örkeistä, joita sanotaan mustiksi. Matka on vaiherikas, Artjom törmää mm. mutantteihin, trotskilaisiin, Jehovan todistajiin ja natseihin. Välillä päästään vilkaisemaan maanpäällistäkin Moskovaa sekä salaperäistä Metro-2:sta.
Rauhallista elämää aiemmin viettänyt päähenkilö muuttuu matkan aikana. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa valmis tappamaan melkein kenet vain. Matkan edetessä vahvistuu tunne, että hänen tehtävänsä on pelastaa koko ihmiskunta. Mukaan on sekoitettu pientä pohdintaa myös siitä, oikeuttaako suuri lopputavoite niin monien sen saavuttamisessa avustaneiden kuoleman. Oliko näiden ihmisten kohtalo siis syntyä vain sitä varten, että he voisivat jossain vaiheessa kohdata Artjomin ja kuolla edistääkseen tämän tehtävää?
Metro 2033 on julkaistu myös konsolipelinä. Gluhovski on kirjoittanut kirjalle jatko-osan Metro 2034, jonka suomennos on julkaistu viime vuonna. Kirjan aihe, tai oikeastaan tapahtumapaikka, on niin herkullinen, että Venäjällä on julkaistu kokonainen sarja eri kirjailijoiden samaan miljööseen sijoittuvia tieteisjännäreitä.
Kirja oli mielenkiintoista luettavaa allekirjoittaneelle siksi, että itsekin olen tuon VDNH-aseman vieressä asunut ja melkein kaikki kirjassa mainitut muutkin asemat on tullut koluttua läpi. Maisemat olivat siis tuttuja, mutta nyt niihin yhdistettiin äärimmäisen pelottavia sävyjä. Tavallisesti en ihan tällaisia kirjoja lue. Tieteiskirjallisuuden ystäville tätä voi suositella, ei ehkä syvällisempää näkökulmaa etsiville. Näinköhän rakkauteni metroon heikkenee lukukokemuksen myötä? No, sen näkee keväämmällä, kun pääsen käymään taas Moskovassa.
Tiia Moilanen
Kirjoittaja pitää sekä lukemisesta että metrosta
