Vanha kaupunki näytti olevan paketissa. Moni rakennus oli saanut ylleen vihreän remonttihupun, Punaisenlähteentorilla (Krasnaja ploštšad) melkein joka toinen talo. Vanhan tuomiokirkon valkoinen kellotorni oli päällystetty kauttaaltaan sinisellä ja vihreällä muovilla, ja linnan torni oli rakennustelineiden ympäröimä.
Kävellen keskustassa
Vanhan kaupungin keskustan ja tunnetuimmat nähtävyydet kiertää hyvin kävellen. Kauppatorilla, jonka yhdellä laidalla on Pyöreä torni ja toisella Kauppahalli, oli meneillään kaupunkimarkkinat. Myyntikojuja ja lasten pomppulinna. Toukokuinen Torkkelinpuisto (Park Lenina) vihersi ja syreenit kukkivat. Puiston toisesta päästä löytyi Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto, jonka peruskorjaus valmistui muutama vuosi sitten. Myös Uno Ullbergin suunnittelema taidemuseo muutaman korttelin päässä on kunnostettu, ja se toimii Eremitaašin taidemuseon sivutoimipisteenä. Nyt olisi ollut nähtävänä venäläisiä muotokuvia 1700—1900-luvuilta, mutta me päätimme keskittyä kaupunkimaisemiin.
Arkipäivänä vanhan kaupungin sivukadut olivat melko hiljaisia ja tunnelma kuin uneliaana kesäpäivänä. Vanhan tuomiokirkon raunioilla vastaan käveli sentään kaksi turistiryhmää venäjänkielisen oppaan johdolla, ja joku ohikulkija kyseli tietä kaasulaitokselle. Linnan kupeessa seisoi yksinäinen onkimies. Perjantaina aamupäivällä kaduilla liikkui niin paljon juhlapukeisia koululaisia, että arvelin kevätjuhlapäiväksi. Nuoret naiset näyttivät suosivan mustaa ja valkoista.
Isoimmilla väylillä on melko vilkas autoliikenne, mutta yllätyin, kuinka moni autoilija antoi jalankulkijoille tietä. Pystyimme ylittämään katuja odottamatta joka kerta paikallista asukasta, jonka tiivis seuraaminen on usein turistin ainoa mahdollisuus selvitä kadun toiselle puolelle vieraassa paikassa. Taksilla liikkuu edullisesti, jos siihen on tarvetta. Rautatieaseman edustalla päivysti neljän eri yhtiön takseja, kukin omalla paikallaan.
Vanhassa ja uusvanhassa ravintolassa
Pari vuotta sitten Torkkelinpuistoon avattiin Espilä-ravintola. Se on rakennettu samalle paikalle kuin vanha Espilä, joka tuhoutui sodassa, ja rakennuskin jäljittelee vanhaa ulkonäköä. Isot pieniruutuiset ikkunat, vaalea sisustus, suuria viherkasveja ja kristallikruunuja. Alkuillasta ravintolassa oli lisäksemme vain muutama suomalainen, mutta myöhemmin sinne saapui suomalaisryhmä. Juuri suomalaisia ravintola taitaakin tavoitella asiakkaikseen. Nostalgisen maineen lisäksi tarjolla on esimerkiksi ”Suomalaisen Espilän ruokalista vuodelta 1935: rosolli salaatti, karjalanpaisti, ruisjauhossa rapeaksi paistettu silli, kukkakaalikeitto, puolukkavispipuuro, sampanja, portviini”. Ravintolasta voi myös ostaa ja lähettää postikortteja, joissa on kuvia kaupungista kauan sitten. Ruoka oli hyvää ja paikallistasoon verrattuna kallista.
Myös Pyöreän tornin ravintola on saanut nostalgian verhon ympärilleen. Torni oli osa 1500-luvulla rakennetta kaupungin muuria. Arkipäivänä puolenpäivän jälkeen olimme pitkään ainoat ruokailijat. Ihmisiä kyllä kävi katselemassa ja valokuvaamassa sisätiloja. Henkilökuntaan kuuluva mies tarkisti diskovalojen toimivuutta ja korjasi jotain ylempänä olevaa A-tikkailta, jotka hän asetti kahden pöydän varaan. Salissa soi klassinen musiikki, joka jäi osittain kauppatorin markkinoilta kuuluvan jumputuksen alle. Ruokia joutui vähän odottelemaan, mikä sopi hyvin kiireettömään lounaaseen, jonka aikana yrittää imeä itseensä ainutlaatuisen paikan tunnelmaa. Ruoka oli kohtalaisen kallista ja kohtalaisen hyvää.
Helsingin keskustasta matkustaa Viipurin keskustaan Allegrolla kahdessa ja puolessa tunnissa. Tänne täytyy vielä palata katsomaan, miltä kaupunki näyttää remonttihupuista kuoriuduttuaan.
Kirjoittanut, Heli Niemi
