Rikku, Rikko, Rikka, Rika, Riko, Rike, Riki, Ruki, jopa Kirja ja Kirka. Venäläisillä on suuria vaikeuksia ensi kuulemalta hahmottaa nimeäni ja niinpä se tulee vastaan milloin missäkin muodossa. Eipä siinä mitään, suomalainen ja venäläinen nimikulttuuri ovat kuin yö ja päivä ja väärinymmärrykset siksi ymmärrettäviä.
Suomen kieli on tunnetusti monien ulkomaalaisten mielestä vaikeaa ja suomalaiset nimet aiheuttavat usein hupaisiakin tilanteita. Sama pätee Venäjällä. Poikkeavan ääntämyksen lisäksi erilainen kirjoitusjärjestelmä lisää riskiä, että nimi muuttuu uuteen muotoon venäläisessä käsittelyssä. Toisaalta nimet ovat mukava keskustelunaihe, sillä niissä on monenlaista kulttuurieroa.
Venäläisiä suomalaisissa nimissä hämmentää ensinnäkin se, että nimestä ei voi päätellä henkilön sukupuolta. Venäjän kielessähän sääntö on selvä, naisten etu- ja isännimet päättyvät aina a- tai я-kirjaimeen ja miehillä konsonanttiin. Sukunimien osalta tilanne on pääosin sama (Ivanov (m), Ivanova (n)), mutta esimerkiksi k- tai o-päätteiset sukunimet eivät naisilla taivu (esim. Ševtsuk, Bondarko). Venäläisille tuottaa siis ongelmia, ettei suomalaiset nimet noudata mitään sääntöjä. Tosin suomessakin melko monet naisen nimet ovat a-kirjaimeen päättyviä, mutta toisaalta yhtä hyvin miesten nimet voivat päättyä a-han.
Toinen vaikeus suomalaisissa nimissä venäjän kielestä puuttuvat kirjaimet ja vieraat äänneyhdistelmät. Ääntämyksellisesti vieraat y, ä- ja ö esiintyvät onneksi pääosin sukunimissä. Kyrillisillä aakkosilla kirjoitettuna sanoista tulee vaikeasti luettavia, vaikkapa Kärkkäinen = Кярккяйнен, Pöyhönen = Пёюхёнен ja Mäkäräinen = Мякярйнен. Eipä ole helppoa Venäjällä Yrjöilläkään. Voin kuvitella, että siitä saa vaikka minkälaisia versioita aikaiseksi (Юрё, Йурйё, Урё, Урйо, Юро, Урьё jne), eikä mikään niistä äännettäessä kuulosta Yrjöltä.
Kolmas probleemi liittyy suomalaisen ja venäläisen nimeämiskulttuurin eroon. Viime aikoihin asti venäläinen etunimistö on ollut melko suppea. Enemmistöllä venäläisistä on jokin yleisistä etunimistä, joita sekä miehiä ja naisia varten lienee muutamia kymmeniä. Lapselle annettava nimi on usein kulkenut suvussa tai se on muuten symbolisesti tärkeä. Isosta venäläisryhmästä löytyykin aina suurella todennäköisyydellä ainakin yksi Elena, Marija, Natalia, Aleksandr, Juri tai Mihail. Ihmisten erottamisessa toisistaan auttaa kuitenkin isännimi, joka kulkee käsi kädessä etunimen kanssa. Toki joskus voi osua kaksi Juri Aleksandrovitshia samaan pöytään, mutta silloinkin on vielä sukunimi apuna. Sukunimiä on venäjässä lähes yhtä rajaton valikoima kuin suomessakin. Lisäksi lempinimijärjestelmä on erittäin rikas.
Nämä tekijät huomioon ottaen on ymmärrettävää, että suomalainen nimeämiskulttuuri voi tuntua venäläisestä oudolta. Suomessahan on ollut jo pidempään muodissa, että lapselle pyritään antamaan mahdollisimman yksilöllinen nimi. Nimimuodit ovat vaihtuneet nopeasti: vanhoja, harvinaistuneita nimiä on otettu uudestaan käyttöön, on keksitty kokonaan uusia nimiä (esimerkiksi luontonimiä) tai muokattu vanhoja nimiä uuteen asuun (Markus – Marcus, Janika – Janica).
Samoin isännimen puuttuminen suomalaisilta herättää toistuvasti ihmettelyä Venäjällä. Vaikea on myös selittää, mihin perustuvat suomalaisten ylimääräiset 1-2 etunimeä.
Monia venäläisiä tuttaviani on naurattanut, kun olen kääntänyt suomalaisia nimiä venäjäksi. Kyllähän jotkut venäläisetkin nimet tarkoittavat jotakin, esimerkiksi Вера (Usko), Надежда (Toivo), Любовь (Lempi). Venäjässä muuten kaikki edellä mainitut ovat naisennimiä, kun suomessa kaksi ensimmäistä ovat miehiä. Kuitenkin se, että ihmisen nimi voisi olla vaikkapa Aamu, Meri, Otso, Tuuli tai Urho, on venäläiselle vaikea ymmärtää, jos merkitystä yritetään kääntää.
Joskus on parasta antaa nimien olla nimiä, eikä edes yrittää kääntää niitä. Olen saanut miesporukassa monet makeat naurut aikaiseksi, kun olen kertonut, että suomalaisen jalkapallon toivo ja pelastus on nuori tähti nimeltä Teemu Pukki. ”Ei teillä kyllä hyvin mene, jos paraskin pelaajanne on ”kozjol”*”, on kuulunut naurun sekainen tyly vastaus.
Riku Savonen, Tampere
aka Ruki Savonjev, Tambler (nämäkin on kuultu Venäjällä 🙂 )
* козёл, kozjol = pukki, arkikielessä ”typerys, hölmö”
