Venäjän Pohjois-Kaukasus on seikkailijan paratiisi josta löytyy niin henkeäsalpaavia luonnonmaisemia, ystävällisiä ihmisiä kuin eloisaa kaupunkikulttuuria. Tässä kirjoituksessa kehotetaan ravistamaan ennakkoluulot pois ja tutustumaan seutuun.
Seikkailtuani jo kaikissa Etelä-Kaukasuksen maissa, alkoi kiinnostaa, minkälaista on vuorten pohjoispuolella, Venäjän Kaukasuksella. Suunnistin siis pienelle reissulle Pohjois-Ossetiaan, Ingusetiaan ja Tsetseniaan. Siinä kolme ihastuttavaa ja mielenkiintoista pientä tasavaltaa vuorten kupeessa. Ossetia on hyvin venäläisenoloinen tasavalta, kun taas Tsetsenia ja Ingusetia ovat jo jotain aivan muuta
Matkaa suunnitellessa itseäni askarrutti kaksi pientä kysymystä:
- – Kaukasus? Tsetsenia? Eikö siellä ole vaarallista ja terroristeja?
- – Onko siellä vaarallista matkustaa naisena ja yksin?
Sain neuvon paikallisilta: Ei ole. Kaukasuksella ei ole sen vaarallisempaa kuin muuallakaan Venäjällä. Oikeastaan pikemminkin päinvastoin. Varsinkin Tsetsenia ja Ingusetia tuntuivat olevan niin tiukassa poliisin valvonnassa, että turisti lienee paremmassa turvassa kuin missään muualla Venäjällä. On silti totta että kaukaisilla vuoristoseuduilla piileskelee vielä kapinallississejä. Tilanne on kuitenkin vakaa enkä näe mitään syytä miksi heistä, tai edes poliisista olisi vaaraa satunnaiselle turistille. Paikalliset ihmiset puolestaan ovat ystävällisiä ja erittäin kohteliaita. Tuntui hyvältä ja turvalliselta matkustaa. Kuitenkin etenkin vuorille kannattaa/pitää mennä paikallisen oppaan kanssa, sillä alueella voi olla miinoja ja eksymisen vaara. Vuoristoon useimmille alueille ulkomaalainen tarvitsee myös erikoisluvat, ja poliisin tiesuluista pääsee mukavammin lävitse paikallisten kanssa.
Grozny – Kaukasuksen Dubai
Saavuin Groznyyn tuttavien, sydämellisen inguusiperheen vieraaksi. Vaikka missä tahansa Venäjällä minulle on aina ollut lämmin ja tervetullut vastaanotto, oli tämä vielä jotain ihan muuta. Kuten kaikki Kaukasian kansat, myös tsetseenit tunnetaan vieraanvaraisuudesta. Keskustelut paikallisten kanssa tarjosivat mielenkiintoisen näköalan paikalliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Itselleni matkustamisessa juuri se on tärkeintä, ihmisiin ja elämään tutustuminen.
Seuraavina päivinä Tsetseniassa pääsin englannin tunnille, tsetseenihäihin joissa ajettiin rallia pitkin maakuntaa, näin Grosnyn lähikaupunkeja ja upeita maisemia. Itse Grozny tuntui yllättävän pieneltä ja tyhjältä. Ihmisiä ei kaduilla liiku paljon. Kaikki näyttää uudelta, sillä kaupunki on rakennettu kokonaan uudestaan vuoden 1999–2009 sodan jälkeen. Kaupunki on kauttaaltaan koristeltu Putinin ja Kadyrov-presidenttidynastian kuvilla, ja tämä taitaa olla Venäjän ainoa kaupunki, mistä löytyy Putinin mukaan nimetty katu. Mielenkiintoista oli myös oppaani kertomukset sodan jälkeisestä ajasta ja hänen kokemuksistaan humanitaarisesta avustustyöstä alueella.
Pikkuruinen Ingusetia
Ingusetia on Tsetsenian tapaan islamilainen tasavalta, joka viime vuosina on rakennettu kokonaan uudelleen. Mielenkiintoinen esimerkki jälleenrakennuksesta on Magas, hallintokaupunki, jossa on leveät kadut ja uututtaan hohtavia ministeriöiden rakennuksia. Kaupunki on pieni ja kaunis, mutta autio, sillä suurin osa tulee Magasiin töihin muualta kylistä, ja työpäivän päätyttyä ajaa takaisin koteihinsa.
Vierailin myös Nazranissa, joka on pieni kaupunki tasavaltojen välitse kulkevan tien varressa. Nazran on Magasia sympaattisempi. Ingusia taitaa olla Venäjän pienin tasavalta, halkaisija itä-länsi-suunnassa on vain n. 70 km. Virallinen asukasluku on n. 450 000, mutta en usko että alueella asuu niinkään paljon ihmisiä.
Ingusetiasta jatkoimme matkaa yhdessä toisen matkaajan kanssa liftaamalla kohti Vladikavkazia. Kyydin saaminen oli naurettavan helppoa, ja monet paikalliset liikkuvat samalla tavalla.
Tutun tuntuinen Vladikavkaz
Jo menomatkalla ohittaessani Vladikavkazin se tuntui yllättävän tutulta. Se on georgialaisen näköinen kaupunki, mutta tunnelmaltaan venäläinen. Osseetit ovat kulttuurillisesti hyvin lähellä georgialaisia. Ruoka, perinteet, tanssit ja tavat muistuttavat toisiaan. Tuttuine kauppaketjuineen ja kaupunkikuvaltaan Vladikavkaz on kuin mikä tahansa venäläinen kaupunki. Se on säilynyt naapuritasavaltojen kaupunkeja paremmin, ja siellä on ihania vanhoja rakennuksia, neuvostoarkkitehtuuria, viihtyisiä kävelykatuja ja puistoja. Kaduilla kuulee puhuttavan myös osseettia. Suomalaiseen suuhun se tuntui sopivan paljon paremmin kuin georgia tai tsetseeni.
Olen menettänyt sydämeni Kaukasukselle jo aikoja sitten. Tänne on tultava takaisin. Paljon on vielä nähtävää: Dagestan, Kabardino-Bargaria ja Karachayevo-Cherkessia, sekä Etelä-Ossetia ja Abkhasia pitää vielä kokea.
Teksti on lyhennelmä kirjoittajan omasta blogista. Tämä ja muuta seikkailuaiheista kirjoitus löytyy täältä: http://maanlaidalla.blogspot.fi/2014/04/pohjois-kaukasus-tsetsenia-inguusia.html
Kaisa Vainio
Venäjänseikkalija ja Venäjän Viemää-blogin Georgian kirjeenvaihtaja