Miten kummassa vanhat autonromut, saunan uunit, polkupyörät ja kattilat liittyvät Suomi-Venäjän-Seuran toimintaan?
Kyllä, se on täysin mahdollista. Romumetallin avulla voi tässä maassa saada jopa himoitun Ladna-palkinnon. Lakeuden osasto Oulu eteläpuolisella alueelle on oiva esimerkki tästä. Vajaassa kymmenessä vuodessa erittäin aktiiviseksi osastoksi kirinyt Lakeuden osasto rakastaa romumetallia. Erityisen leveästi hymyillään, kun muutkin saadaan innostumaan niin paljon, että romut kuskataan Kempeleen, Tyrnävän ja Limingan työväentalojen pihamaalla sijaitseviin romumetallin keräyspisteisiin.
-Se on meidän ekotekomme, että saamme romut pois luonnosta. Reilun viiden vuoden aikana olemme onnistuneet innostamaan myös alueemme ihmiset tempaukseemme. Kerätään romut pois pihoilta ja pientareilta yhteistä viihtyvyyttämme pilaamasta. Saadaan romumetalli hyötykäyttöön. Saadaan osastomme toimintaan tärkeitä varoja, toteaa Lakeuden osaston puheenjohtaja Esko Huotari Tyrnävältä.
Romumetallin arvo ymmärrettiin myös keskusseuran hallituksessa, joka katsoi alkuhämmennyksen jälkeen, että Lakeuden osasto totta vie ansaitsee vuoden 2016 Ladna-palkinnon. Osaston edustajat, varapuheenjohtaja Pertti Snicker Limingasta, johtokunnan jäsenet Marja-Leena Vahera Oulunsalosta ja Rita Kumpulainen Kempeleestä kävivät huhtikuussa puheenjohtajansa kanssa pokkaamassa palkinnon Pohjois-Suomen piirikokouksessa Kuusamossa. Romumetallin ystäväksi halutaan muutkin osastot.
-Levitämme mielellämme tätä ilosanomaa osastojemme käyttöön. Rahapula vaivaa meistä useimpia, joten nyt pitää kääriä hihat ylös ja ryhtyä työhön, Huotari sanoo ja valaisee, miten autonromujen, traktorin ja haravakoneiden osat päätyvät keräyslavoille.
-Lähdimme romumetallikeräyksessä liikkeelle suurimmasta kunnastamme Kempeleestä. Saimme hyväksi yhteistyökumppaniksi Kempeleen Vasemmiston, joka antaa keräyslavan olla työväentalonsa pihalla. Samalla lava on valvovien silmien alla.
-Seuraavaksi toiminta käynnistyi Tyrnävällä ja tänä kesänä Limingassa, kaikissa yhteistyökumppanina vasemmisto. Myös kumppanit hyötyvät tästä, sillä jaamme osan keräysvaroista heidän käyttöönsä. Yhteistyö pelaa käytännössä myös niin päin, että saamme helposti työväentalojen tiloja omaan käyttöömme. Limingassa keräyslavasta huolehtii työväentalolla toimiva nuorten työpaja. Näin nuoretkin oppivat kierrätyksestä ja yhteisestä vastuustamme.
Keräyslavat tyhjennetään kesän aikana vähintään puolikymmentä kertaa. Keräysaika saattaa venyä jopa puoleksi vuodeksi. Innokkaimmat romumetallin tuojat alkavat kysellä jo aikaisin kevättalvesta, milloin lavat jälleen tuodaan. Silläkin on huomattu olevan merkitystä, että keräystuotto menee hyvään tarkoitukseen. Siitä osaston edustajat kertovat vuolaasti pitkin vuotta. Lakeuden osasto ohjaa varoja muun muassa alueensa venäjän kielen opiskelijoiden stipendeihin ja erilaisten kulttuuritapahtumien järjestämiseen.
-Pakkasukkojuhla on osastomme valttikortti! Meille tulee pitkin vuotta tiedusteluja siitä, onko jälleen luvassa koko perheen yhteinen juhla. Koko johtokuntamme osallistuu lähipiireineen tapahtuman järjestämiseen. Tarjoamme kaikille kävijöille ruokaa, kahvit, tortut ja kaikille lapsille iloisen lahjapaketin sekä tietysti ohjelmaa, johon myös yleisö otetaan mieluusti mukaan. Kävijämäärä on kasvanut räjähdysmäisesti. Viimeksi meitä oli likemmäs 200. Nyt mietimme, mihin mahdumme ensi tammikuussa, Huotari sanoo.
Pakkasukkojuhlaan osallistuu yhä enemmän myös venäläisiä. Juhlasta onkin tullut suomalaisia ja venäläisiä hienolla tavalla yhdistävä kulttuuritapahtuma. Tämä vuonna Pakkasukkojuhla oli Kempeleen kunnan ensimmäinen Suomi 100 vuotta -tapahtuma.
Miten nukkuva osasto heräsi prinsessa Ruususen unesta?
-Johtokunnassa on todella aktiivisia toimijoita jokaisesta kunnastamme. Tärkeintä on, että puhallamme yhteen hiileen. Meillä kaikilla on sujuvat yhteydet omiin kuntiimme ja kolmannen sektorin toimijoihin. Tiedämme, mitä ihmiset toivovat meiltä.
-Ihmiset nauttivat kulttuuritapahtumista, joissa on iloisen räiskyvää ohjelmaa. Vierailijat Venäjältä otetaan ilomielin vastaan. Ihmiset tutustuvat mielellään vieraaseen kulttuuriin. Alku-ujouden jälkeen ihmiset lähtevät mukaan piiritansseihin, tarttuvat toista kädestä, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Seuraavaa kertaa jäädään odottamaan innolla. Se on hyvä merkki meille tekijöille.
Huotari nostaa esiin vielä yhden tärkeän asian, joka saa osastoaktiivit jatkamaan ja jaksamaan.
-Meillä on tosi hauskaa yhdessä. Toisaalta osaamme myös itkeä yhdessä. Jaamme ilomme ja surumme. Tuemme toisiamme. Johtokuntamme kokouksiin osallistuvat yleensä aivan kaikki.
