Tarinasapuska

Yllä olevassa on linkki vanhaan verkkosivuversioon. (salasana: vanha)
Tästä eteenpäin jatkuu tarinasapuska blogi syksystä 2025

Tapaamiset:

Olimme valinneet ruoaksi syksyn sadonkorjuuseen liittyviä annoksia. Aluksi toki oli tarkoitus tehdä metsän sienistä, tateista, keittiön tervehdys, mutta sienet eivät olleet nousseet, joten jouduimme turvautumaan varasuunnitelmaan, ihan kaupan herkkusieniin. Keittiön tervehdyksenä, pieniin kuppeihin tarjottuna, sienikatkarapu ceviche. Tämä herätti keskustelua: voiko raakoja herkkusieniä syödä. Kyllä voi, tosin ei niitäkään voi kilotolkulla syödä, kuten ei nyt mitään muutakaan. Harvoja sieniä voi syödä raakana, mutta nämäkään eivät olleet raakoja, vaan limellä kypsytettyjä.

Alkuruoaksi oli tehty Kurpitsakeittoa. Suomessa kasvatetaan kahta kurpitsaa: Kurpitsaa (Cucurbita pepo) ja Jättikurpitsaa (Cucurbita maxima). Tämä oli tavallisesta kurpitsasta. Kurpitsa on monikäyttöinen kasvi ja kokonsa vuoksi myös hyvin riittävä. Usein kurpitsaa säilötään ja käytetään sitten pitkin vuotta erilaisina lisukkeina ruoissa. Kurpitsa säilyy myös melko hyvin, joten se on hyvin käyttökelpoinen koko syksyn.    

Pääruokana oli Kaalikääryleitä lisukkeena Punajuuri-aurajuustolaatikko. Kaali, jota ennen syötiin todella paljon, on hieman jäänyt taka-alalle, ja se on valitettavaa, sillä kaali itsessään sisältää valtavasti hyödyllisiä vitamiineja ja hivenaineita, joita tarvitsemme. Kaali on erittäin monikäyttöinen ja lajirikkautensa ansiosta mahdollista käyttää, jos ei pääruokana, niin lisukkeina monenlaisen aterian kanssa. Voisi sanoa, että vain taivas on rajana mihin kaikkeen kaalia voi käyttää.

Jälkiruokana klassinen uuniomena vaniljakastikkeella, joka aina vain pitää pintansa syksyn herkkuna, kun omena alkavat kypsyä. Todella yksinkertainen jälkiruoka valmistaa, mutta kuinka hyvää se onkaan, vie kielen mennessään.

Nautimme ruoista ja samalla kerroimme miten mikäkin osa-alue oli valmistettu.

Onko sitten syksyllä syötävä ruoka terveellistä, miten se vaikuttaa kehoomme?

Kyllä se on, sillä kesän sadonkorjuun alettua on kasvukausi päättynyt ja kaikki raaka-aineet talven varalle säilötty, tai viety säilytykseen. Parasta ja kaikkein ravintorikkainta juurekset ovat juuri silloin, kun ne ovat maasta nostettu. Marjat, omenat kasvikset ovat huonoja säilymään pitkään ilman erilaisia säilöntä menetelmiä, joten syksy todella on se hetki, jolloin kannattaa herkutella kaikella mahdollisella mitä on saanut kesän aikana kasvatettua.

Kävimme läpi vitamiinit, mitä näistä raaka-aineista saa itselleen ja miten mikäkin vitamiini vaikuttaa ihmisiin ja jokaisen omaan hyvinvointiin.

Tässä listaus

Vitamiini	Tehtävät kehossa	Lähteet	Puutteen oireet
A	Näkö, iho, limakalvot, immuunipuolustus	Maksa, kalaöljy, maitotuotteet, porkkana, pinaatti	Hämäräsokeus, iho-ongelmat
D	Luusto, hampaat, kalsiumin imeytyminen, lihakset, immuniteetti	Aurinko, kala, vitaminoidut maitotuotteet	Riisitauti, osteoporoosi, lihasheikkous
E	Antioksidantti, solujen suoja, sydän- ja verisuoniterveys	Kasviöljyt, pähkinät, siemenet, vihreät vihannekset	Lihasheikkous, hermosto-oireet
K	Veren hyytyminen, luuston hyvinvointi	Vihreät vihannekset, suolistobakteerit	Lisääntynyt verenvuoto
C	Vastustuskyky, raudan imeytyminen, kollageeni	Marjat, sitrushedelmät, paprika, kaalit, peruna	Skorbutti, verenvuodot, heikko haavan paraneminen
B1 (tiamiini)	Energia-aineenvaihdunta, hermosto	Täysjyvä, siemenet, sianliha	Beriberi, hermosto- ja sydänongelmat
B2 (riboflaviini)	Energia-aineenvaihdunta, iho, limakalvot	Maitotuotteet, liha, kala, vihreät vihannekset	Suupielten haavaumat, ihottuma
B3 (niasiini)	Energia-aineenvaihdunta, hermosto	Liha, kala, pähkinät, täysjyvä	Pellagra (ihottuma, ripuli, dementia)
B5 (pantoteenihappo)	Energia-aineenvaihdunta, hormonit	Laajasti ruoassa	Harvinainen, väsymys, hermosto-oireet
B6 (pyridoksiini)	Aminohappoaineenvaihdunta, immuunipuolustus	Liha, kala, banaani, täysjyvä	Anemia, hermosto-oireet, ihottuma
B7 (biotiini)	Rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunta, hiukset, iho	Munankeltuainen, pähkinät, palkokasvit	Hiustenlähtö, ihottuma (harvinainen)
B9 (folaatti)	Solujen jakautuminen, DNA, sikiön kehitys	Tummanvihreät kasvikset, palkokasvit, täysjyvä	Anemia, sikiön hermostoputken häiriöt
B12 (kobalamiini)	Hermosto, punasolujen muodostus	Liha, kala, maitotuotteet, kananmunat	Pernisioosi anemia, hermosto-oireet

Sieni-katkarapu-ceviche

Annosmäärä 4 / hlö

• 200 g valkoisia herkkusieniä
• 2 kpl valkosipulinkynttä
• 0.5 dl limettimehua
• 100 g katkarapuja (pakaste)
• 0.25 kpl punaista chiliä
• 0.5 kpl tuoretta kurkkua
• tuoretta korianteria
• 0.5 dl appelsiinimehua
• 0.5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
• suolaa
• pippuria
• 1 kpl avokado

Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa. Viipaloi herkkusienet. Hienonna (raasta) valkosipulinkynnet ja sekoita ne limettimehuun.

Lisää katkaravut ja sieniviipaleet valkosipuli-limettimehuun. Hienonna chili. Leikkaa kurkku pieniksi kuutioiksi. Lisää nämä käännellen katkarapu-sieniseokseen. Anna ainesten maustua jääkaapissa tunnin ajan.

Mausta seos hienonnetulla korianterilla, appelsiinimehulla, tilkalla öljyä, suolalla ja pippurilla. Voit vielä antaa seoksen maustua jääkaapissa hetken aikaa, paras tulee, jos antaa makujen tasaantua yön yli.

Annostele ceviche tarjolle laseihin. Korista avokadolohkoilla. Tarjoa lisänä patonkia tai maalaisleipää.

Kurpitsakeitto

• 1 kg Kurpitsaa
• 8 dl vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 2 porkkanaa
• 2–3 jauhoista perunaa
• 2–3 sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• ½ tl suolaa
• 2 rkl makeaa mietoa chilikastiketta
• 200 g (1 rasia) tuorejuustoa

1. Kurpitsan esikäsittely: Halkaise kurpitsa. Leikkaa pienemmiksi lohkoiksi. Poista siemenet ja koverra pois pehmeä rihmasto. Leikkaa kuori pois ja kuutioi malto.
2. Lisää kiehuvaan kasvisliemeen kurpitsa ja porkkanapalat sekä kuutioidut perunat ja hienonnetut sipulit. Anna kiehua kannan alla hiljalleen kypsiksi.
3. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta. Lisää tuorejuusto. Kuumenna kiehuvaksi sekoittaen. Tarkista suola.

Punajuuri- Aurajuustolaatikko

8–10 annosta

Raaka-aineet

• 800–900 g punajuuria (raakoja)
• 170 g aurajuustoa (1 pkt)
• 2 dl kermaa
• mustapippuria
• ripaus suolaa

Tee näin

1. Kuori ja raasta punajuuret.
2. Kuumenna uuni 180–200 asteeseen.
3. Murustele aurajuusto.
4. Lado uunivuokaa punajuuria ja aurajuustoa vuorotellen.

Mausta välit mustapippurilla ja pienen pienellä ripauksella suolaa  aurajuusto tuo laatikkoon myös suolaa. Kaada päälle kerma. Paista punajuurilaatikkoa vähintään tunti. Jos punajuuret ovat viipaleina kypsymisessä voi mennä pidempäänkin. Kun punajuuret ovat kypsiä, laatikko on valmis.

Kaalikääryleet

20 kpl

• 1 (n. 1,5 kg) iso kaali
• vettä + 1 tl suolaa
• 1 tl suolaa
• 1 dl puuroriisiä tai ohraa
• 3 dl vettä
• 1/2 tl suolaa
• 1 rs (400 g) nauta-sikajauhelihaa
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl kaalin keitinlientä
• 1 dl ruokakermaa
• 1iso sipuli
• 1 rkl voita tai margariinia 
• 2 tl meiramia
• 1 tl suolaa
• mustapippuria

Valmistus:

1. Pane vesi kiehumaan isoon kattilaan. Koverra kaalin kova kanta pois. Lisää kiehuvaan veteen suola ja kaali. Keitä kaali kypsäksi.
2. Pane riisit kiehumaan suolalla maustettuun veteen ja keitä 10 minuuttia. Valuta riisit lävikössä.
3. Mittaa kulhon pohjalle kaalin keitinlientä ja kerma. Sekoita joukkoon korppujauhot turpoamaan. Hienonna sipuli ja ruskista se kevyesti rasvassa paistinpannussa. Lisää korppujauhojen joukkoon jauheliha, riisit ja sipuli. Mausta seos meiramilla, suolalla ja mustapippurilla.
4. Irrottele kaalinlehdet ja ohenna paksuin lehtiruodon kohta. Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle. Nosta jokaiselle lehdelle reilu ruokalusikallinen täytettä ja kääri tiukaksi kääryleeksi. Lado kaalikääryleet voideltuun vuokaan viereiviereen. Valuta päälle siirappia ja kaada vuokaan vesi. Lisää pinnalle voinokare.

Uuniomenat

Uuniomenat ovat syksyn suosikkijälkiruoka. Parhaimmillaan uuniomenat ovat hiukan happamista, kotimaisista omenista tehtynä. Perinteisesti uuniomenat tarjotaan lämpimänä jälkiruokana vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Aineet:

• 6–10 kotimaista omenaa
• 50 g voita
• ½ dl sokeria
• 1 tl kanelia

1. Pese omenat. Poista siemenkodat. Laita omenat uunivuokaan.
2. Kypsennä uunin ala- / keskiosassa 200 C asteessa n. 25 minuuttia.
3. Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.

Blini-ilta 19.1.2026

Tarinat:

Ensimmäiset maininnat blineistä ovat vuodelta 1860 Helsingfors Tidningar. julkaisussa, kerrotaan Hotelli- ja ravintolamuseosta. Blinejä on kuitenkin syöty Helsingissä satojen vuosien ajan, yhtä kauan kuin kaupungissa on asunut venäläisiä. Ero venäläisen ja suomalaisen blinin välillä on se, että suomalainen on pysynyt muuttumattomana ja venäläinen on muuttunut ohueksi, rapeaksi letuksi, joka nautitaan ranskalaiseen tapaan makeilla tai suolaisilla täytteillä.

Suomessa vallitsee vahva käsitys siitä, että blinit ovat paksuja ja ne tehdään tattarista. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että ne ovat pahoja, edellä mainituista syistä. Asiahan ei ole näin. Blinit eroavat suomalaisista räiskäleistä, letuista, yhtä paljon kuin suomalainen sauna ja venäläinen banja toisistaan, eli eivät juuri mitenkään. 

Nykyisin tuntemamme paksut tattariblinit tulivat Suomeen Venäjältä 1800-luvulla venäläisten sotilaiden, niin sanotun paremman väen ja heidän kokkiensa mukana. Venäläinen ruokakulttuuri oli tuossa vaiheessa saanut vaikutteita Ranskasta, sillä Ranskan vallankumouksen jälkeen sieltä alkoi tulla kokkeja töihin Venäjän hoviin ja yläluokkalaisiin perheisiin. He myös opettivat venäläisiä kokkeja. Yläluokan, ranskalaisen keittiö ja tsaarin hovin vaikutteet näkyvät yhä Helsingin venäläisissä ravintoloissa. Niissä tarjottava ruoka ei kuitenkaan anna kovin kattavaa kuvaa siitä, mitä tavalliset venäläiset ovat syöneet ja syövät.

Suomessa blinit mielletään venäläiseksi ruoaksi, mutta moni venäläinen ei paksuja tattariblinejä tunnista eikä niitä löydä helposti ravintoloista Venäjällä.  Venäjällä blineillä tarkoitetaan ohuita, hiivalla kohotetusta taikinasta valmistettuja lettuja. Niihin on laitettu jauhoja, joita kulloinkin on pidetty arvossa: tattaria, vehnää, kauraa, hirssiä ja ruista. Alkujaan ne paistettiin leivinuunissa. Paistinpannut tulivat Venäjälle vasta 1700-luvulla Pietari Suuren ja hänen kokkiensa myötä.

Nykyään blinit ovat ortodoksien paastoon laskeutumisen ruokaa, johon käytetään munat, maidot ja voit. Jo muinaiset pakanat paistoivat blinejä. Silloin ne symboloivat aurinkoa, ja niitä syödessä juhlittiin valon määrän lisääntymistä. Blinien paistamiseen liittyy tarinoita ja uskomuksia. Yhden mukaan paras miniäkandidaatti on se, joka pystyy paistamaan hiivalla kohotetusta taikinasta pitsimäisen ohuita blinejä.

Ohuita blinejä ovat arvostaneet muutkin. ’Paastosta arkeen – ortodoksinen keittokirja. Lintulan luostarin johtaja igumenia Antonian kerrotaan sanoneen, että blinien pitää olla niin ohuita, että kaupunki näkyy niiden läpi.

————————————-

Pieni tarina suomalaisista blineistä 

Blinien juuret ulottuvat itäiseen Eurooppaan ja erityisesti Venäjälle, mutta Suomessa blinit vakiintuivat osaksi ruokakulttuuria Karjalan ja itäisen Suomen kautta. Ne tunnettiin pitkään talvi- ja juhlaruokana, jota nautittiin erityisesti laskiaisen aikaan ja kevättalvella.

Perinteiset suomalaiset blinit valmistetaan tattarijauhosta, hiivasta, maidosta ja munista, ja taikina saa kohota pitkään. Hidas valmistus tekee blineistä kuohkeita ja täyteläisiä. Blinit paistetaan voissa ja tarjotaan usein suolaisten lisukkeiden kanssa, kuten smetanan, sipulin, mädin, sienien tai kalan kera.

Suomessa blinit eivät ole arkipäivän ruokaa, vaan niihin liittyy rauha, yhdessäolo ja juhlan tuntu. Blini-ilta onkin monelle tapa pysähtyä, kokoontua yhteen ja nauttia hyvästä ruoasta ja seurasta – aivan kuten ennen vanhaan.

Nykyään blinit yhdistävät perinteet ja nykypäivän: klassisten lisukkeiden rinnalle on tullut myös kasvis- ja modernit versiot, mutta blinin ydin – lämmin, yhteinen hetki – on säilynyt samana.