Tarinasapuska

Yllä olevassa on linkki vanhaan verkkosivuversioon. (salasana: vanha)
Tästä eteenpäin jatkuu tarinasapuska blogi syksystä 2025

Tapaamiset:

Olimme valinneet ruoaksi syksyn sadonkorjuuseen liittyviä annoksia. Aluksi toki oli tarkoitus tehdä metsän sienistä, tateista, keittiön tervehdys, mutta sienet eivät olleet nousseet, joten jouduimme turvautumaan varasuunnitelmaan, ihan kaupan herkkusieniin. Keittiön tervehdyksenä, pieniin kuppeihin tarjottuna, sienikatkarapu ceviche. Tämä herätti keskustelua: voiko raakoja herkkusieniä syödä. Kyllä voi, tosin ei niitäkään voi kilotolkulla syödä, kuten ei nyt mitään muutakaan. Harvoja sieniä voi syödä raakana, mutta nämäkään eivät olleet raakoja, vaan limellä kypsytettyjä.

Alkuruoaksi oli tehty Kurpitsakeittoa. Suomessa kasvatetaan kahta kurpitsaa: Kurpitsaa (Cucurbita pepo) ja Jättikurpitsaa (Cucurbita maxima). Tämä oli tavallisesta kurpitsasta. Kurpitsa on monikäyttöinen kasvi ja kokonsa vuoksi myös hyvin riittävä. Usein kurpitsaa säilötään ja käytetään sitten pitkin vuotta erilaisina lisukkeina ruoissa. Kurpitsa säilyy myös melko hyvin, joten se on hyvin käyttökelpoinen koko syksyn.    

Pääruokana oli Kaalikääryleitä lisukkeena Punajuuri-aurajuustolaatikko. Kaali, jota ennen syötiin todella paljon, on hieman jäänyt taka-alalle, ja se on valitettavaa, sillä kaali itsessään sisältää valtavasti hyödyllisiä vitamiineja ja hivenaineita, joita tarvitsemme. Kaali on erittäin monikäyttöinen ja lajirikkautensa ansiosta mahdollista käyttää, jos ei pääruokana, niin lisukkeina monenlaisen aterian kanssa. Voisi sanoa, että vain taivas on rajana mihin kaikkeen kaalia voi käyttää.

Jälkiruokana klassinen uuniomena vaniljakastikkeella, joka aina vain pitää pintansa syksyn herkkuna, kun omena alkavat kypsyä. Todella yksinkertainen jälkiruoka valmistaa, mutta kuinka hyvää se onkaan, vie kielen mennessään.

Nautimme ruoista ja samalla kerroimme miten mikäkin osa-alue oli valmistettu.

Onko sitten syksyllä syötävä ruoka terveellistä, miten se vaikuttaa kehoomme?

Kyllä se on, sillä kesän sadonkorjuun alettua on kasvukausi päättynyt ja kaikki raaka-aineet talven varalle säilötty, tai viety säilytykseen. Parasta ja kaikkein ravintorikkainta juurekset ovat juuri silloin, kun ne ovat maasta nostettu. Marjat, omenat kasvikset ovat huonoja säilymään pitkään ilman erilaisia säilöntä menetelmiä, joten syksy todella on se hetki, jolloin kannattaa herkutella kaikella mahdollisella mitä on saanut kesän aikana kasvatettua.

Kävimme läpi vitamiinit, mitä näistä raaka-aineista saa itselleen ja miten mikäkin vitamiini vaikuttaa ihmisiin ja jokaisen omaan hyvinvointiin.

Tässä listaus

Vitamiini	Tehtävät kehossa	Lähteet	Puutteen oireet
A	Näkö, iho, limakalvot, immuunipuolustus	Maksa, kalaöljy, maitotuotteet, porkkana, pinaatti	Hämäräsokeus, iho-ongelmat
D	Luusto, hampaat, kalsiumin imeytyminen, lihakset, immuniteetti	Aurinko, kala, vitaminoidut maitotuotteet	Riisitauti, osteoporoosi, lihasheikkous
E	Antioksidantti, solujen suoja, sydän- ja verisuoniterveys	Kasviöljyt, pähkinät, siemenet, vihreät vihannekset	Lihasheikkous, hermosto-oireet
K	Veren hyytyminen, luuston hyvinvointi	Vihreät vihannekset, suolistobakteerit	Lisääntynyt verenvuoto
C	Vastustuskyky, raudan imeytyminen, kollageeni	Marjat, sitrushedelmät, paprika, kaalit, peruna	Skorbutti, verenvuodot, heikko haavan paraneminen
B1 (tiamiini)	Energia-aineenvaihdunta, hermosto	Täysjyvä, siemenet, sianliha	Beriberi, hermosto- ja sydänongelmat
B2 (riboflaviini)	Energia-aineenvaihdunta, iho, limakalvot	Maitotuotteet, liha, kala, vihreät vihannekset	Suupielten haavaumat, ihottuma
B3 (niasiini)	Energia-aineenvaihdunta, hermosto	Liha, kala, pähkinät, täysjyvä	Pellagra (ihottuma, ripuli, dementia)
B5 (pantoteenihappo)	Energia-aineenvaihdunta, hormonit	Laajasti ruoassa	Harvinainen, väsymys, hermosto-oireet
B6 (pyridoksiini)	Aminohappoaineenvaihdunta, immuunipuolustus	Liha, kala, banaani, täysjyvä	Anemia, hermosto-oireet, ihottuma
B7 (biotiini)	Rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunta, hiukset, iho	Munankeltuainen, pähkinät, palkokasvit	Hiustenlähtö, ihottuma (harvinainen)
B9 (folaatti)	Solujen jakautuminen, DNA, sikiön kehitys	Tummanvihreät kasvikset, palkokasvit, täysjyvä	Anemia, sikiön hermostoputken häiriöt
B12 (kobalamiini)	Hermosto, punasolujen muodostus	Liha, kala, maitotuotteet, kananmunat	Pernisioosi anemia, hermosto-oireet

Sieni-katkarapu-ceviche

Annosmäärä 4 / hlö

• 200 g valkoisia herkkusieniä
• 2 kpl valkosipulinkynttä
• 0.5 dl limettimehua
• 100 g katkarapuja (pakaste)
• 0.25 kpl punaista chiliä
• 0.5 kpl tuoretta kurkkua
• tuoretta korianteria
• 0.5 dl appelsiinimehua
• 0.5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
• suolaa
• pippuria
• 1 kpl avokado

Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa. Viipaloi herkkusienet. Hienonna (raasta) valkosipulinkynnet ja sekoita ne limettimehuun.

Lisää katkaravut ja sieniviipaleet valkosipuli-limettimehuun. Hienonna chili. Leikkaa kurkku pieniksi kuutioiksi. Lisää nämä käännellen katkarapu-sieniseokseen. Anna ainesten maustua jääkaapissa tunnin ajan.

Mausta seos hienonnetulla korianterilla, appelsiinimehulla, tilkalla öljyä, suolalla ja pippurilla. Voit vielä antaa seoksen maustua jääkaapissa hetken aikaa, paras tulee, jos antaa makujen tasaantua yön yli.

Annostele ceviche tarjolle laseihin. Korista avokadolohkoilla. Tarjoa lisänä patonkia tai maalaisleipää.

Kurpitsakeitto

• 1 kg Kurpitsaa
• 8 dl vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 2 porkkanaa
• 2–3 jauhoista perunaa
• 2–3 sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• ½ tl suolaa
• 2 rkl makeaa mietoa chilikastiketta
• 200 g (1 rasia) tuorejuustoa

1. Kurpitsan esikäsittely: Halkaise kurpitsa. Leikkaa pienemmiksi lohkoiksi. Poista siemenet ja koverra pois pehmeä rihmasto. Leikkaa kuori pois ja kuutioi malto.
2. Lisää kiehuvaan kasvisliemeen kurpitsa ja porkkanapalat sekä kuutioidut perunat ja hienonnetut sipulit. Anna kiehua kannan alla hiljalleen kypsiksi.
3. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta. Lisää tuorejuusto. Kuumenna kiehuvaksi sekoittaen. Tarkista suola.

Punajuuri- Aurajuustolaatikko

8–10 annosta

Raaka-aineet

• 800–900 g punajuuria (raakoja)
• 170 g aurajuustoa (1 pkt)
• 2 dl kermaa
• mustapippuria
• ripaus suolaa

Tee näin

1. Kuori ja raasta punajuuret.
2. Kuumenna uuni 180–200 asteeseen.
3. Murustele aurajuusto.
4. Lado uunivuokaa punajuuria ja aurajuustoa vuorotellen.

Mausta välit mustapippurilla ja pienen pienellä ripauksella suolaa  aurajuusto tuo laatikkoon myös suolaa. Kaada päälle kerma. Paista punajuurilaatikkoa vähintään tunti. Jos punajuuret ovat viipaleina kypsymisessä voi mennä pidempäänkin. Kun punajuuret ovat kypsiä, laatikko on valmis.

Kaalikääryleet

20 kpl

• 1 (n. 1,5 kg) iso kaali
• vettä + 1 tl suolaa
• 1 tl suolaa
• 1 dl puuroriisiä tai ohraa
• 3 dl vettä
• 1/2 tl suolaa
• 1 rs (400 g) nauta-sikajauhelihaa
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl kaalin keitinlientä
• 1 dl ruokakermaa
• 1iso sipuli
• 1 rkl voita tai margariinia 
• 2 tl meiramia
• 1 tl suolaa
• mustapippuria

Valmistus:

1. Pane vesi kiehumaan isoon kattilaan. Koverra kaalin kova kanta pois. Lisää kiehuvaan veteen suola ja kaali. Keitä kaali kypsäksi.
2. Pane riisit kiehumaan suolalla maustettuun veteen ja keitä 10 minuuttia. Valuta riisit lävikössä.
3. Mittaa kulhon pohjalle kaalin keitinlientä ja kerma. Sekoita joukkoon korppujauhot turpoamaan. Hienonna sipuli ja ruskista se kevyesti rasvassa paistinpannussa. Lisää korppujauhojen joukkoon jauheliha, riisit ja sipuli. Mausta seos meiramilla, suolalla ja mustapippurilla.
4. Irrottele kaalinlehdet ja ohenna paksuin lehtiruodon kohta. Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle. Nosta jokaiselle lehdelle reilu ruokalusikallinen täytettä ja kääri tiukaksi kääryleeksi. Lado kaalikääryleet voideltuun vuokaan viereiviereen. Valuta päälle siirappia ja kaada vuokaan vesi. Lisää pinnalle voinokare.

Uuniomenat

Uuniomenat ovat syksyn suosikkijälkiruoka. Parhaimmillaan uuniomenat ovat hiukan happamista, kotimaisista omenista tehtynä. Perinteisesti uuniomenat tarjotaan lämpimänä jälkiruokana vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Aineet:

• 6–10 kotimaista omenaa
• 50 g voita
• ½ dl sokeria
• 1 tl kanelia

1. Pese omenat. Poista siemenkodat. Laita omenat uunivuokaan.
2. Kypsennä uunin ala- / keskiosassa 200 C asteessa n. 25 minuuttia.
3. Tarjoa hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.

Blini-ilta 19.1.2026

Tarinat:

Ensimmäiset maininnat blineistä ovat vuodelta 1860 Helsingfors Tidningar. julkaisussa, kerrotaan Hotelli- ja ravintolamuseosta. Blinejä on kuitenkin syöty Helsingissä satojen vuosien ajan, yhtä kauan kuin kaupungissa on asunut venäläisiä. Ero venäläisen ja suomalaisen blinin välillä on se, että suomalainen on pysynyt muuttumattomana ja venäläinen on muuttunut ohueksi, rapeaksi letuksi, joka nautitaan ranskalaiseen tapaan makeilla tai suolaisilla täytteillä.

Suomessa vallitsee vahva käsitys siitä, että blinit ovat paksuja ja ne tehdään tattarista. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että ne ovat pahoja, edellä mainituista syistä. Asiahan ei ole näin. Blinit eroavat suomalaisista räiskäleistä, letuista, yhtä paljon kuin suomalainen sauna ja venäläinen banja toisistaan, eli eivät juuri mitenkään. 

Nykyisin tuntemamme paksut tattariblinit tulivat Suomeen Venäjältä 1800-luvulla venäläisten sotilaiden, niin sanotun paremman väen ja heidän kokkiensa mukana. Venäläinen ruokakulttuuri oli tuossa vaiheessa saanut vaikutteita Ranskasta, sillä Ranskan vallankumouksen jälkeen sieltä alkoi tulla kokkeja töihin Venäjän hoviin ja yläluokkalaisiin perheisiin. He myös opettivat venäläisiä kokkeja. Yläluokan, ranskalaisen keittiö ja tsaarin hovin vaikutteet näkyvät yhä Helsingin venäläisissä ravintoloissa. Niissä tarjottava ruoka ei kuitenkaan anna kovin kattavaa kuvaa siitä, mitä tavalliset venäläiset ovat syöneet ja syövät.

Suomessa blinit mielletään venäläiseksi ruoaksi, mutta moni venäläinen ei paksuja tattariblinejä tunnista eikä niitä löydä helposti ravintoloista Venäjällä.  Venäjällä blineillä tarkoitetaan ohuita, hiivalla kohotetusta taikinasta valmistettuja lettuja. Niihin on laitettu jauhoja, joita kulloinkin on pidetty arvossa: tattaria, vehnää, kauraa, hirssiä ja ruista. Alkujaan ne paistettiin leivinuunissa. Paistinpannut tulivat Venäjälle vasta 1700-luvulla Pietari Suuren ja hänen kokkiensa myötä.

Nykyään blinit ovat ortodoksien paastoon laskeutumisen ruokaa, johon käytetään munat, maidot ja voit. Jo muinaiset pakanat paistoivat blinejä. Silloin ne symboloivat aurinkoa, ja niitä syödessä juhlittiin valon määrän lisääntymistä. Blinien paistamiseen liittyy tarinoita ja uskomuksia. Yhden mukaan paras miniäkandidaatti on se, joka pystyy paistamaan hiivalla kohotetusta taikinasta pitsimäisen ohuita blinejä.

Ohuita blinejä ovat arvostaneet muutkin. ’Paastosta arkeen – ortodoksinen keittokirja. Lintulan luostarin johtaja igumenia Antonian kerrotaan sanoneen, että blinien pitää olla niin ohuita, että kaupunki näkyy niiden läpi.

————————————-

Pieni tarina suomalaisista blineistä 

Blinien juuret ulottuvat itäiseen Eurooppaan ja erityisesti Venäjälle, mutta Suomessa blinit vakiintuivat osaksi ruokakulttuuria Karjalan ja itäisen Suomen kautta. Ne tunnettiin pitkään talvi- ja juhlaruokana, jota nautittiin erityisesti laskiaisen aikaan ja kevättalvella.

Perinteiset suomalaiset blinit valmistetaan tattarijauhosta, hiivasta, maidosta ja munista, ja taikina saa kohota pitkään. Hidas valmistus tekee blineistä kuohkeita ja täyteläisiä. Blinit paistetaan voissa ja tarjotaan usein suolaisten lisukkeiden kanssa, kuten smetanan, sipulin, mädin, sienien tai kalan kera.

Suomessa blinit eivät ole arkipäivän ruokaa, vaan niihin liittyy rauha, yhdessäolo ja juhlan tuntu. Blini-ilta onkin monelle tapa pysähtyä, kokoontua yhteen ja nauttia hyvästä ruoasta ja seurasta – aivan kuten ennen vanhaan.

Nykyään blinit yhdistävät perinteet ja nykypäivän: klassisten lisukkeiden rinnalle on tullut myös kasvis- ja modernit versiot, mutta blinin ydin – lämmin, yhteinen hetki – on säilynyt samana.

Sakura-ilta 21.5.2026 klo 17:00-18:30

Tämän vuoden toisen Tarinasapuskan aihe ohjasi meidät Japaniin. Kauniiseen kevääseen kirsikankukkien eli ’sakura-kukkien’ lomaan. Se on Japanin epävirallinen kansalliskukka, joka symboloi kevättä, uutta alkua sekä elämän kauneutta ja katoavaisuutta. Tästäpä syystä näin kauniissa Suomen keväässä tulikin aiheeksi SAKURA ( 桜 ).

Ohjelmassa oli mm. Oulu 2026 Kulttuurikaveri -hankkeen esittelyä, japanilaista aamujumppaa Rajio Taisoa, herkullista japanilaista ruokaa, teeseremonia sekä korupaja. Unohtumaton makumatka Japaniin!

Saimme illasta muistoksi myös Oulu 2026 Kulttuurikaveri -hankkeen t-paitoja, kasseja ja juomapulloja.

Kulttuurikauha yhdistyksen puheenjohtaja Diana Seppä alusti iltaa seuraavasti:

Japani on maa, jossa hyvin vanha ja hyvin moderni elävät rinnakkain. Samassa kaupungissa voi nähdä satoja vuosia vanhan temppelin ja neonvalojen täyttämän futuristisen kadun. Perinteet näkyvät arjessa edelleen vahvasti: ruoassa, tavoissa, vuodenaikojen juhlistamisessa ja ihmisten välisessä kohteliaisuudessa.

Japanilaisessa kulttuurissa arvostetaan paljon harmoniaa, muiden huomioon ottamista ja pieniä yksityiskohtia. Tämä näkyy esimerkiksi ruokailussa: annokset eivät ole vain ruokaa, vaan myös esteettinen kokemus. Vuodenajat ovat Japanissa tärkeitä, ja ruoissa, koristeissa ja juhlapäivissä huomioidaan usein juuri se hetki luonnossa, jota eletään.

Moni tuntee Japanin animesta, teknologiasta tai sushista, mutta kulttuuriin kuuluu paljon muutakin: teeseremonioita, kuumia kylpyjä eli onseneita, kirsikankukkien ihailua, hiljaisia temppeleitä ja vahva yhteys luontoon.

Tänä iltana tarkoitus ei ole oppia kaikkea Japanista, vaan saada pieni tunnelma siitä, miltä Japani voi maistua, kuulostaa ja tuntua.”

• “Kuinka moni on joskus maistanut oikeaa ramenia?”

• “Japanissa kumartaminen on yhtä tavallista kuin kättely meillä.”

• “Japanissa on automaatteja melkein kaikkeen — jopa kuumille aterioille.”

• “Monissa japanilaisissa kodeissa kengät jätetään aina eteiseen.”

japaninkielinen tervehdyksen:

• “Irasshaimase!” = tervetuloa (sitä kuulee ravintoloissa)

• “Itadakimasu” = sanotaan ennen ruokailua; tarkoittaa suunnilleen kiitollisuutta ruoasta.

Ramen on japanilainen nuudelikeitto, joka koostuu yleensä neljästä pääosasta: liemi

• nuudelit

• proteiini (esim. porsas, kana, tofu tai kananmuna)

• erilaiset täytteet ja mausteet

• “Japanissa ramenista puhutaan joskus samalla intohimolla kuin Suomessa kahvista.”

• Monet tuntevat pikanuudelit, mutta oikea ramen on yleensä ihan eri asia: liemi voi hautua jopa yli 10 tuntia, jotta siihen tulee syvä maku.

Diana alustuksen jälkeen Kulttuurikaveri hankkeen projektipäällikkö Anna Litewka-Anttolainen kertoi meille hankkeesta ja toivotti meitä vapaaehtoistyötä tekeviä lämpimästi mukaan toimintaan.

Dmitri Posazhennikov piti meille lyhyen japanilaisen aamujumpan nimeltään Rajio-taisō. Jumpan tarkoitus on herättää keho uuteen päivään ja perustuu jatkumoon, eli tehdään samat liikkeet päivittäin. Kesto on vain muutaman minuutin, eli kolmesta viiteen minuuttia päivässä. Liikkeet vastaavat hyvinkin paljon kiinalaista Tai chi tuoliliikuntaa, jossa myös panostetaan lyhyissä liikesarjoissa jatkuvuuteen. Tällaisia lyhyitä liikkumistaukoja olisi muutenkin hyvä pitää vaikkapa pitkien kokousten välissä.

Tämän jälkeen siirryttiin nauttimaan herkullisesta sushista ja muutamasta japanislaisesta salaatista: Harajuki, Yutaka Wakame ja Sunamono. Teehetkenä nautittiin Sinisen lohikäärmeen teestä. Kaikki oli todella herkullista, eikä aina tahdo uskoa, että nämä ateriat ovat meidän itsemme tekemiä.

Ruokailun jälkeen piti Rolle meille lyhyen esitelmän japanilaisesta ruokakulttuurista seuraavasti:

Japanilainen ruoka on terveellistä ja sillä on pitkä historia.

Japanilaisen ruoan historia ja miksi sitä pidetään niin terveellisenä

Japanilainen ruoka kuuluu maailman tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin ruokakulttuureihin. Se yhdistää yksinkertaisuuden, luonnolliset maut, kauniin esillepanon ja ravitsemuksellisen tasapainon tavalla, joka on tehnyt siitä kansainvälisesti ihailtua. Vuonna 2013 japanilainen ruokakulttuuri, erityisesti niin sanottu washoku-perinne, lisättiin UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tämä kertoo siitä, että japanilainen ruoka ei ole pelkästään ravintoa, vaan myös tärkeä osa maan historiaa, yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.

Japanilaisen ruoan historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Varhaisimmat vaikutteet liittyvät riisinviljelyn leviämiseen Japaniin noin 300 eaa. Yayoi-kaudella. Riisistä tuli nopeasti japanilaisen ruokavalion perusta, ja se säilytti asemansa vuosisatojen ajan. Riisiä ei pidetty vain ravintona, vaan myös vaurauden ja yhteiskunnallisen aseman symbolina. Pitkään veroja maksettiin jopa riisillä.

Varhaiseen japanilaiseen ruokakulttuuriin vaikuttivat voimakkaasti luonnonolosuhteet. Koska Japani on saarivaltio, kala ja merenelävät olivat helposti saatavilla. Vuoristoisuus puolestaan rajoitti karjataloutta. Tämän vuoksi japanilaisten ruokavalio rakentui pitkälti riisin, kalan, levän, vihannesten ja soijatuotteiden ympärille. Näistä aineksista muodostui ruokavalio, joka oli kevyt mutta ravitseva.

Merkittävä vaikutus japanilaiseen ruokaan tuli Kiinasta ja Koreasta. Buddhalaisuus saapui Japaniin 500-luvulla, ja sen mukana levisi ajatus eläinten tappamisen välttämisestä. Tämän seurauksena lihansyönti väheni pitkäksi aikaa huomattavasti. Buddhalaiset munkit kehittivät kasvispainotteisen ruokavalion, jota kutsutaan nimellä shōjin ryōri. Siinä käytettiin esimerkiksi tofua, vihanneksia, sieniä ja merilevää. Tämä ruokaperinne vaikutti syvästi japanilaiseen käsitykseen ruoan puhtaudesta, tasapainosta ja vuodenaikojen kunnioittamisesta.

Keskiajalla ja Edo-kaudella (1603–1868) japanilainen ruokakulttuuri kehittyi nopeasti. Kaupunkien kasvu loi uusia ruokaperinteitä, ja esimerkiksi sushi alkoi muistuttaa nykyistä muotoaan. Alun perin sushi oli tapa säilöä kalaa fermentoimalla sitä riisin kanssa, mutta Edo-kaudella syntyi nopeampi versio, nigiri-sushi, jossa tuore kala asetettiin riisipalan päälle. Tämä tyyli syntyi erityisesti Tokyossa, joka tunnettiin silloin nimellä Edo.

Samalla kehittyi myös hienostunut kaiseki-ruokailu, joka liittyi japanilaiseen teeseremoniaan. Kaisekissa korostuvat pienet annokset, vuodenaikojen raaka-aineet ja esteettinen esillepano. Ruoan tarkoitus ei ollut täyttää vatsaa nopeasti, vaan tarjota tasapainoinen ja harmoninen kokemus.

1800-luvun lopulla Japani avautui länsimaille Meiji-restauraation aikana. Tällöin japanilaiset tutustuivat länsimaiseen ruokaan, kuten lihaan, maitotuotteisiin ja leipään. Monet nykyisin tunnetut japanilaiset ruoat ovatkin yhdistelmiä länsimaisista ja japanilaisista vaikutteista. Esimerkiksi tonkatsu, curryriisi ja ramen kehittyivät osittain ulkomaisten vaikutteiden seurauksena.

Nykyään japanilainen ruoka tunnetaan kaikkialla maailmassa. Erityisesti sushi on saavuttanut valtavan suosion. Lisäksi esimerkiksi ramen, tempura ja okonomiyaki ovat levinneet kansainvälisiin ravintoloihin. Japanilainen ruoka vetoaa moniin siksi, että se tuntuu samaan aikaan terveelliseltä, kevyeltä ja maukkaalta.

Mutta miksi japanilaista ruokaa pidetään niin terveellisenä?

Yksi tärkeimmistä syistä on raaka-aineiden laatu ja luonnollisuus. Japanilaisessa keittiössä käytetään runsaasti tuoreita kasviksia, kalaa, merilevää, soijaa ja fermentoituja tuotteita. Prosessoitua ruokaa käytetään perinteisesti vähemmän kuin monissa länsimaisissa ruokavalioissa. Tämä tarkoittaa pienempiä määriä lisättyä sokeria, kovaa rasvaa ja keinotekoisia lisäaineita.

Kala on erittäin keskeinen osa japanilaista ruokavaliota. Rasvaiset kalat, kuten lohi, makrilli ja tonnikala, sisältävät paljon omega-3-rasvahappoja. Näiden tiedetään tukevan sydämen ja aivojen terveyttä sekä vähentävän tulehdusta elimistössä. Japanissa sydän- ja verisuonitautien määrä on pitkään ollut alhaisempi kuin monissa länsimaissa, ja yksi syy tähän voi olla runsas kalan käyttö.

Soijatuotteet ovat toinen tärkeä tekijä. Tofu, miso ja natto sisältävät paljon proteiinia mutta vähän tyydyttynyttä rasvaa. Erityisesti natto, fermentoitu soijaruoka, on erittäin ravinteikasta ja sisältää hyödyllisiä bakteereita sekä K2-vitamiinia. Fermentoidut ruoat tukevat suoliston mikrobistoa, jolla on suuri vaikutus ihmisen terveyteen.

Japanilaisessa ruokakulttuurissa myös annoskoot ovat yleensä pienempiä kuin länsimaissa. Ruoka tarjoillaan usein useina pieninä annoksina yhden suuren annoksen sijaan. Tämä auttaa hallitsemaan energiansaantia ja lisää tietoisuutta syömisestä. Japanissa arvostetaan ajatusta nimeltä “hara hachi bu”, joka tarkoittaa syömistä siihen asti, että on noin 80 prosenttisesti kylläinen. Tapa yhdistetään erityisesti Okinawa:n alueeseen, jossa ihmiset tunnetaan pitkästä eliniästään.

Kasviksilla on myös merkittävä rooli japanilaisessa ruokavaliossa. Japanilaisessa keittiössä käytetään monipuolisesti esimerkiksi retiisiä, bataattia, merilevää, sieniä ja kaalia. Monet ruoat valmistetaan höyryttämällä, keittämällä tai kevyesti paistamalla, jolloin ravintoaineet säilyvät paremmin kuin raskaassa friteerauksessa.

Vihreä tee on olennainen osa japanilaista elämäntapaa. Erityisesti matcha ja sencha sisältävät runsaasti antioksidantteja, jotka suojaavat soluja vaurioilta. Teen juominen liittyy Japanissa rauhallisuuteen, keskittymiseen ja päivittäisiin rituaaleihin.

Japanilaiseen ruokakulttuuriin liittyy myös esteettinen ja henkinen ulottuvuus. Ruoka pyritään valmistamaan kauniisti ja vuodenaikojen mukaisesti. Keväällä syödään esimerkiksi bambunversoja ja kirsikankukkiin liittyviä herkkuja, syksyllä sieniä ja kastanjoita. Tämä yhteys luontoon tekee ruokailusta hitaampaa ja tietoisempaa.

On kuitenkin tärkeää huomata, ettei kaikki japanilainen ruoka ole automaattisesti terveellistä. Esimerkiksi ramen-annokset voivat sisältää paljon suolaa, ja tempura on friteerattua ruokaa. Lisäksi nykyinen länsimaistuminen on lisännyt pikaruoan kulutusta myös Japanissa. Silti perinteinen japanilainen ruokavalio on edelleen yksi maailman terveellisimmistä.

Tutkijat ovat usein yhdistäneet japanilaisen ruokavalion korkeaan elinajanodotteeseen. Japanissa ihmiset elävät keskimäärin pidempään kuin useimmissa muissa maissa. Tähän vaikuttavat monet tekijät, kuten terveydenhuolto, liikunta ja elämäntapa, mutta ravinto on selvästi yksi tärkeimmistä syistä.

Japanilaisen ruoan vahvuus ei perustu yhteen “superruokaan”, vaan kokonaisuuteen. Tasapaino, kohtuullisuus, tuoreet raaka-aineet ja luonnon kunnioittaminen muodostavat ruokakulttuurin ytimen. Tämä tekee japanilaisesta ruoasta paitsi maukasta myös ravitsemuksellisesti erittäin arvokasta.

Lopulta japanilainen ruokakulttuuri opettaa, että terveellinen syöminen ei tarkoita pelkästään kalorien laskemista tai tiukkoja dieettejä. Se voi olla myös nautintoa, estetiikkaa, yhteisöllisyyttä ja yhteyttä vuodenaikoihin. Juuri tämä kokonaisvaltainen ajattelu tekee japanilaisesta ruoasta niin ainutlaatuisen ja arvostetun ympäri maailmaa.

Esitelmän jälkeen, Anna Naumenok piti meille pienen askarteluhetken, jossa oli mahdollista tehdä pieni koru muistoksi tästä käsittämättömän monipuolisesta ja opettavaisesta illasta.

Reseptit:

Harajuku-salaatti – helppo lisuke Japanista

Ainesosat

½ paprika

1 porkkana

½ sellerinvarsi

¼ korianteriruukkua

 2 rkl (riisi)viinietikkaa

2 rkl soijakastiketta

1 rkl seesamiöljyä

½ rkl sokeria

Vaiheet

1. Leikkaa paprika, porkkana ja selleri ohuiksi viipaleiksi. Laita ainekset salaattikulhoon.
2. Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita. Kaada kastike salaatin päälle, sekoita kevyesti ja koristele korianterisilpulla.

SUNAMONO SALAATTI

Ainekset:

• 1 kurkku
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl sokeria
• 2 tl soijaa
• 1 tl paahdettua valkosipulia chiliöljyssä
• seesaminsiemeniä koristeluun

1. Leikkaa kurkku ohuenohuiksi viipaleiksi. Yhdistä etikka, sokeri ja soija.

2. Lisää kurkut ja anna maustua noin 10 minuuttia.

3. Lisää halutessasi joukkoon paahdettua valkosipulia chiliöljyssä. Viimeistele seesaminsiemenillä

Yutaka Wakame salaatti

Raaka-aineet

0,1 l Yutaka Wakamea  1 kpl (n.600 g)

jäävuorisalaattia viipaloituna 0,3 kg

tomaattia pilkottuna 0,2 kg

kypsiä maissinjyviä

Miso-seesamikastike

0,1 l paahdettuja seesaminsiemeniä tahnaksi jauhettuna

0,15 kg Kewpie majoneesia

0,075 l Yutaka Riisiviinietikkaa

0,08 kg Hanamaruki misotahnaa

0,1 l soijakastiketta

0,020 kg sokeria

0,05 l Yutaka Miriniä

0,05 l paahdettua seesamiöljyä

Jos haluat lisää ruokaisuutta salaattiin lisää kypsää broileria tai lohta.

Ohjeet

• Liota wakame-merilevää tilkassa vettä pakkauksen ohjeen mukaan. Purista vesi pois.
• Laita viipaloitu salaatti kulhoon. Levitä päälle tomaatit, maissi ja wakame.

Kastike

• Sekoita kaikki kastikeainekset pienessä kulhossa yhteen.
• Mausta salaatti kastikkeella.