Paljon puhutaan siitä, että venäjän kieltä taitavista on huutava pula työmarkkinoilla. Onko näin? Viime aikoina asiasta ovat kirjoittaneet ainakin Guljailua ja Gogolia -blogi ja Taloussanomat. Edellä mainittu bloggari on minun laillani opiskellut venäjää pääaineenaan yliopistossa. Oman alan töitä on ollut vaikea löytää.
Sama on ollut oma tilanteeni monesti. Akateemisena pätkätyöläisenä etsin töitä aina muutaman vuoden välein. Usein tuntuu siltä, että ”pelkkää” kieltä opiskelleen hakupaperit laitetaan syrjään, eikä edes viitsitä tutustua työkokemukseen ja siihen, mitä olen sen pääaineen lisäksi opiskellut. Turhauttavaa!
Taloussanomien artikkelissa korostuu se, mitä olen havainnoinut työpaikkailmoituksia selatessa: sinun täytyy olla ammattilainen jollain tietyllä alalla (esim. lukenut lakia tai kauppaa) ja sen lisäksi osata venäjää. Eikö tämä viittaisi siihen, että kieltä kannattaisi opiskella vain siinä sivussa?
Todellakin. Kielitaitoisia ihmisiä tarvitaan, mutta kielitaito itsessään ei takaa työpaikkaa minkään alan ammattilaiselle. Venäjästä on toki monella alalla enemmän hyötyä kuin vaikka ranskasta tai espanjasta, kuten Taloussanomien artikkelissakin todetaan.
Opiskellako venäjää?
Jos olet kielivalintaa tekemässä missä tahansa oppilaitoksessa, niin henkilökohtainen neuvoni on tämä: valitse venäjä, kehitä kielitaitoasi ja kulttuurintuntemustasi aktiivisesti, mutta älä keskity pelkästään siihen! Monista oppilaitoksista pääsee vaihtoon myös Venäjälle (tässä kokemuksia Arkangelista ja Moskovasta), lähde rohkeasti kokeilemaan! Käy kesäkursseilla, matkustele, tutustu venäläisiin kollegoihin, opiskele kieltä ahkerasti Suomessa ollessasi myös koulun ulkopuolella.
Venäjän pääaineopiskelijoitakin tarvitaan, mutta ei läheskään niin paljon, kuin heitä yliopistoista valmistuu. Vuodessa haetaan ehkä paria–kolmea kokopäiväistä kääntäjää tai tulkkia, osan paikoista täyttävät maahanmuuttajat. Freelance-markkinoille pääseminen uutena kasvona on tiukkaa, eikä yksityisyrittäjyys kiinnosta kaikkia. Venäjän kielen opettajia toki tarvitaan, mutta silloin on oltava toinenkin ja yleisempi opetettava aine plakkarissa. Palvelualoilla kielitaitoisia tarvitaan, mutta kielten kandin tai maisterin papereista on näitä töitä hakiessa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Itse en ole siinä mielessä kieliopintojani katunut, että niiden kautta olen päässyt tutustumaan aivan uuteen kulttuuriin ja kokonaiseen maailmaan! Monta asiaa olisi jäänyt kokematta, jos en olisi opiskellut venäjää. Kaikissa työpaikoissani kielitaitoa on tarvittu, mutta kaikissa niistä on tarvittu kuitenkin enemmän jotain muuta taitoa.
Tiia Moilanen
