Pietarinsuomalaiset Anna Maria ja Eeva eivät kai koskaan tavanneet vai törmäsivätkö he toisiinsa Nevski prospektin tungoksessa? Jos näin kävi, Anna Maria kivahti kiukkuisesti ja Eeva niiaili maahan asti, sillä piian ei sopinut rouvashenkilöä edes vahingossa tönäistä.
Anna Maria syntyi Mikkelin Korpilahdessa vuonna 1812 ja Eeva saman pitäjän Visulahdessa vuonna 1818. Savon tyttärillä oli ikäeroa vain kuusi vuotta, mutta säätykuilu oli niin leveä, että he tuntuivat elävän eri maailmoissa.
Vaikka Anna Marialla olisi ollut mukanaan Anna, pyntätty kullannuppu, ja Eevalla taas Sohvi ja Antti, vuotta vanhemmat kaksoset, maireita sanoja ei olisi varmastikaan vaihdettu.
Yhdellä silmäyksellä Anna Maria olisi huomannut, etteivät kaksoset herrasväen piltteihin kuuluneet. Noista tytöistä tuli korkeintaan pyykkäreitä ja pojista nokikolareita, olihan Pietarin nuohoustoimi suomalaisten hallussa.
Elegantti Anna Maria oli Nils Adolf ja Maria Miltopaeuksen esikoistytär. Sotilasarvoltaan isä ei ollut kersanttia kummempi, mutta perheen elintason takasi vauras maatila.
Kun Turusta lähteneet Ruskeapäät pääsivät sivistyksen makuun, he ottivat itselleen latinalaisen sukunimen Miltopaeus. Harva osasi sitä kuitenkaan lausua, saati oikein kirjoittaa.
Savon syrjäkylässäkin Miltopaeukset elivät mahdollisimman komeasti, joten Robert-poika koulutettiin geodeetiksi Moskovassa.
Isän kuoltua Robert myi maatilan ja asettui Pietariin, minne myös Anna Maria äitinsä ja siskojensa kanssa muutti. Tässä vaiheessa Anna Maria rupesi ruotsalaiseksi, sillä alkeellisiin tšuhonkiin hän ei aikonut sekoittua.
Suurimman voitonhetkensä Anna Maria koki silti Meštšanskajalla, jota Nikolai Gogol kutsui tupakka- ja rihkamakauppiaiden, saksalaisten käsityöläisten ja suomalaisnymfien kaduksi. Juuri tänne, epätoivoisen Fjodor Dostojevskin luo, Anna Maria talutti kullannuppunsa Annan.
Dostojevskista Anna Maria sai kiittää ukrainalaista puolisoaan Grigori Snitkiniä, joka oli oppinut virkamies ja lauhkea tohvelisankari. Griša kuoli varhain, mutta Anna Maria muisti, miten hartaasti tämä oli Dostojevskia ihaillut.
Ruletista imponoitunut kirjailija joutui keväällä 1866 syvään ahdinkoon, sillä velkojat antoivat uudelle romaanille vain 26 päivää armonaikaa. Anna Snitkina oli käynyt kymnaasin ja pikakirjoituskurssin, joten Peluri saatiin hänen avullaan rivakasti valmiiksi.
Onnenpotkusta kiitollisena Dostojevski kosi Annaa ja nautti vaimon huolenpidosta ja anopin rahoista aina kuolinvuoteensa 1881 asti. Ylväs anoppi eli kauemmin ja kuoli vasta vuonna 1893.
Toinen Savon tytär, visulahtelainen Eeva, syntyi Jaakko ja Mataleena Mannisen kovaosaiseen perheeseen. Aluksi Eeva oli kauppiaan piikana Mikkelissä, mutta sitten hän sai palveluspaikan Pietarista.
Suomalaisten riennoissa Eeva tutustui oman pitäjän poikaan Israel Kähärään, joka oli päässyt pronssisepälle sälliksi. Kaksoset syntyivät vuonna 1845, mutta vihille Israel ei niiden äitiä vienyt.
Eevan lapsiluku kasvoi 1850-luvun mittaan kahdella aviottomalla pojalla. Nuoremman isä oli hopeasepän kisälli Jaakko Holopainen Parikkalasta, mutta vanhemman isää kirkonkirjat luonnehtivat vain ”luterilaiseksi”.
Piiat jatkoivat yleensä toiseen ammattiin, joka oli valitettavan usein prostituutio. Dostojevskilaiset kulmat, Heinätori ja Moikan ja Katariinan kanavan välimaasto, saattoivat olla myös Eevalle tuttuja.
Vai tohtisiko kuvitella, että samaan aikaan kun säteilevä Anna Maria onnitteli Dostojevskia Pelurista, alhaalla Meštšanskajalla värjötteli kulunut hahmo, jonka joku tunnisti vielä Eevaksi?
”Täällä Pietarissa on valmistettu omituisia (omia) säilytyspaikkoja Suomen woille, mutta ei Suomen ihmisille”, kansanvalistaja Thomas Friman surkutteli. Kun vanhuudenheikko Eeva keväällä 1887 kuoli, häntäkin odotti kolea yhteishauta.
Julkaistu Kontakt-lehdessä toukokuussa 2015.