Pidimme perinteisen Äänekosken osaston retkipäivän Kovalan Majalla 5.9.2026. Monet jäsenet oli mökeillään vielä eli tämä ajankohta ei ole kaikkein suotuisin. Pitäisi ehkä olla myöhempään, vaikka lokakuussa. Sääkin oli pilvinen ja tihkutti väliin.
Kuitenkin joukkoa tuli yli 30 hlö ja ruokaa riitti. Oman osaston lisäksi edustusta oli myös Jyväskylän suunnasta. Osallistujajoukko oli eri-ikäistä ja monikulttuurista.
Otto oli lämmittänyt saunan ja sinne pääsi halukkaat heti, kun saapuivat, toiset menivät vasta syönnin jälkeen.
Sain serkultani viime vuonna loppusyksystä kokonaisen peuran maksan. Toki otin sen vastaan ja laitoin pakkaseen. Kysyin ennakkoon SVS Äänekosken porukalta, josko laitan siitä retkipäivälle peuranmaksakastikkeen? Kukaan ei vastustanut, niinpä otin jo keskiviikkona maksan jääkaappiin sulamaan ja lauantai aamuna paistoin.
Itse en ole peuran lihan ystävä ,asuessani Uudessakaupungissa meille tuli useasti peuran lihaa, ihan paistia, mutta en vaan tykästynyt siihen riistan makuun. Sama oli täällä jo maksaviipaleita paistaessani, että ei ole minun makuun edes se tuoksu. Hirven lihassa ja luissa taas on aivan eri tuoksu ja niistä saa mitä parhaimman borsh-keiton.
Kuvittelin, että peuranmaksakastiketta ei kukaan syö, mutta otin mukaan kastikkeen (siinä oli pehmentämässä 5 purkkia kermaakin). Viiden litran kattila oli täynnä. Huh, mutta hyvänen aika moni tykkäsi ja haki lisää.
Keskustelua syntyi ja kun oli niin harvinainen herkku monelle ja vielä villieläintä, niin sehän menikin.Onneksi ja hyvä niin!
Keitettyjä kuoriperunoita oli ja 10 l kattilallinen kaalipataa. Kaalipataan laitoin naudan jauhelihaa 700 g x 2, 5 sipulia, 5 sellerinvartta ja hieman vettä, varovasti suolaa… Ei ollut tarkoitus tehdä kaalikeittoa – vaan kaalipataa.
Kun joukossa oli muutama, ken karttaa hiilihydraatteja, niin kaalipata on oiva ruoka. Heti kun siihen lisää porkkanaa ja perunaa, on täynnä hiilareita… Kaalipataa jäi n 2 l kattilan pohjalle.Se maittoi, vaikka kukaan ei ollut sellaista ennen syönyt. Terveellinen, hyvä syksyn arki ruoka ja se näkyi maittavan.
Ämpärillisen pullataikinaa tein mukaan ja kun pääsin perille, raivasin leivinpöydän ja aloin leipomisen. Vielä oli aikaa n. 2 h ennen kuin vieraat saapuisivat. Korvapuusteja leivoin, joita sai syödä kahvin tai teen kanssa. Suomalaiset joi etupäässä kahvia ja osa maahanmuuttajanaisista joi teetä.
Mielestäni Koskela opiston poikia ei tällä kertaa ollut, sillä alkoi sade ja he olivat kaavailleet tulevansa polkupyörillä. Mutta kun olin etupäässä keittiössä, en nähnyt kaikkea mitä oli menossa tuvassa ja ulkona. Sateiden välissä ulkona oli pelaamassa paljon väkeä.
Näytti ja kuului, että kaikki meni oikein hyvin. Minulla oli huoli, että jos se peuranmaksakastike ei tee kauppaansa, mutta se luulo kaatui, sehän nousi ihan hitiksi siellä!
Teksti: Leila Olaleye, Äänekosken osasto
Kuvat: Anna Forsstedt, Jyväskylän Venäjä-seura