Haapasompa

Alla olevasta linkistä löytyy vanhalta sivustolta blogikirjoitukset kevääseen 2025 asti. https://suomivenajaseura.fi/vanhaosastot/artikkelit/haapasompa-hanke (salasana: vanha)

Tästä kohtaa alkaa uudelle sivustolle kirjoitettuna blogille jatkoa

Ystävänpäiväjuhlat Majakassa 12.02.2026 klo 17:00-18:30

Suomalaisen työelämän avaimet nro 2 22.01.2026 klo 16:30-17:30

Suomalainen juhlakalenteri 10.01.2026 klo 14:00-16:30

Suomalainen Joulu 14.12.2025 klo 17:00-19:00

Museovierailu sekä Itsenäisyyspäivän historia ja vietto 4.12.2025 klo 16:30-18:00

Suomalaisten arvot 13.11.2025 klo 16:00-17:30

Järjestäjät toki olivat lähteneet etukäteen paikan päälle järjestämään leikki tai kilpailupaikat valmiiksi, mutta myös sytyttämään tulet nuotioon ja koristelemaan puitteet tilaisuuteen. Rekvisiittaa oli tuotu paljon paikalle ja sangen karusta laavun pöydät ja penkit saatiin kauniisti koristeltua. Diana oli valmistanut hirvenlihakeittoa jo valmiiksi kotona, sillä tulella tekeminen laavulla olisi kestänyt liian kauan ja vienyt aikaa varsinaisen tapahtuman aiheesta.

Ilma hieman viileni iltapäivän siirtyessä lähemmäs iltaa, joten kyllä lämmin keitto ja lapsille varatut makkarat maistuivat viimeistä pisaraa myöten. Kaikille riitti jotakin, vaikka ennakkoilmoittautumiset olivat monelta unohtunut ja nyt paikalle oli tullut 24 lapsen lisäksi heidän vanhempansa. Tämä olikin hieman haastavaa, että kaikille riitti tarjottavaa, joka oli suunniteltu ilmoittautuneiden mukaisesti. Palkintoja jaettiin ihan mitalein ja jopa kauniilla tauluilla. Kaikille lapsille kuitenkin jaettiin suklaalevyt palkintona osallistumisesta

Sivun alkuun

Suomalainen ruokakulttuuri 04.09.2025 klo 16-17:15

Meillä oli mukana kourallinen kiinnostuneita jäseniä, jotka eivät aikaisemmin ole olleet kuuntelemasta suomalaisen ruoan kulttuurista. Painopiste oli typistetty pääosin juhlaruokiin, eri pyhien ja muiden juhlapäivien kunniaksi. Koko laaja ruokakulttuuri olisi ollut liian pitkä rajoitetun ajan puitteeseen. Yllättävän hyvin tiedettiin perinteisen hernekeiton, laatikoiden, kinkun ja varsinkin lohikeiton herkullisista aterioista, mutta mämmi ja mustamakkara herättivät pitkän keskustelun. Lohikeitto osoittautui lähes kaikkien suosikiksi. Lapsiakin oli mukana ja heilläkin oli mielipiteensä suomalaisesta ruoasta.    

Meillä oli taas aivan mukava tapahtuma ja saatiin maistaa karjalanpiirakkaa ja pullaa kahvin kera.

Hautajaiset ja muistotilaisuus Suomessa 02.04.2026 lo 16:00-17:30

Haapasompa kerho kokoontui kiirastorstaina uuteen paikkaan, vasta avattuun Kasvu Kulman tiloihin kaupungintalolla. Haapaveden kaupungin Kotoutus- ja työllisyyskoordinaattori Annamari Selkäinaho esitteli aluksi kerhon jäsenille uusia tiloja. Tämän jälkeen, Kulttuurikauha ry’n puheenjohtaja Diana Seppä esitteli Sompahankkeen päätösvideon.

Kahvin ja herkullisten lisukkeiden lomassa aloitettiin päivän aiheen läpikäynti, jota oli varta vasten pyydetty ottamaan aiheena esille. Tässä alla on pääosin teksti, jonka Diana tulkkasi myös venäjäksi. Käytiin vilkasta keskustelua ja kysymyksiä oli tosi paljon. Todettiin tärkeäksi pikaisesti laatia edunvalvonta jollekin uskotulle henkilölle sekä kirjoittaa testamentti, oli sitten perillisiä tai ei.

Kuolema on meille kaikille asia, joka koetaan eri tavalla. Koska emme kukaan tiedä varmuudella mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, se on useimmille pelottava asia. On tietenkin ihmisiä, jotka työnsä puolesta joutuvat olemaan jatkuvasti kuoleman kanssa tekemisissä, jolloin asiaan ikään kuin tottuu. Se ei kuitenkaan lisää tietoisuutta, mitä sen jälkeen tapahtuu. / Elämä on raadollisuudessaan tai yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: syntyy, elää elämänsä, kuolee, haudataan ja kaiverretaan nimi muistolaattaan tai -kiveen. Tämän jälkeen ihminen elää läheistensä ja tuttaviensa muistoissa. / Kuolema itsessään on niin pelottava, että sitä voitaisiin rinnastaa entisajan pelkoa karhuun, jonka nimeä ei saanut sanoa, vaan sille annettiin muita nimiä kuten otso, mesikämmen, kontio, metsän kuningas ja monta muuta synonyymiä. Samoin on kuolema, sille annetaan muita nimiä kuten: on nukkunut pois, menehtyi, siirtynyt manan majalle tai ajasta ikuisuuteen, nukkui ikiuneen, sai kutsun rauhaan jne. / Taikauskoiset ihmiset olivat siinä uskossa, jos karhun mainitsee nimeltä, se on ikään kuin kutsu ja se tulee metsästä pois, voisi kuvitella samasta syystä kuolemasta käytettävän kiertoilmaisuja. Suomessa kuolemisesta kuitenkin halutaan käyttää melko hillittyä ja kunnioittavaa ilmaisua. Yleensä vältetään kovin dramaattista tai ylisanoja sisältävää ilmaisua — rauhallinen ja selkeä on usein arvostetuin. /

Ihminen joka tapauksessa kuolee joskus, joko sairauteen, vanhuuteen, tapaturmaan, väkivaltaisesti tai vaikkapa oman käden kautta. Tapahtuma on surullinen, pysäyttävä ja järkyttävä lopullisuuttaan. Ihminen lakkaa olemasta, ja eri uskontojen mukaan kaikki on pelkkää pimeyttä tai sitten ihmisen henki jatkaa toisessa aikayksikössä, ehkä syntyy uudestaan tai jatkaa matkaansa taivasten valtakuntaan.   /

Kuoleman toteaa Suomessa aina lääkäri, sairaalassa automaattisesti mutta kotona tai muualla kutsutaan lääkäri. Lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen.

Omaiset ja läheiset saavat kuolemasta ilmoituksen ja sitä kautta myös perhepiiri ja ystävät saavat asiasta tiedon. Myöhemmin voidaan julkisesti myös tehdä kuolinilmoitus sanomalehdessä ja osalle kirjoitetaan myös muistokirjoitus. /

Omaiset ottavat yhteyttä hautaustoimistoon, he auttavat käytännön asioissa (kuljetus, arkku / uurna ja järjestelyt). Maaseudulla on vielä sangen yleistä, että omaiset hoitavat arkkuun laittamisen ja siihen valmistelut, kaupungeissa tätä tapaa ei juurikaan enää noudateta.

Suomessa yleisimmät ovat kirkolliset siunaukset (jos vainaja kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon), tai siviilihautajaiset. Hautajaiset suoritetaan pääasiassa kirkossa tai kirkon kappelissa. Valintoja on tehtävä arkku- vai tuhkaus, paikka ja ajankohta, musiikki ja puheet.

Hautajaiset ovat yleensä hillitty ja arvokas tilaisuus, jossa pukeutuminen on konservatiivinen tumman värinen. Miehet tummissa puvuissa, valkoinen paita ja tumma kravatti. Talvella käytetään myös talvitakin kanssa valkoista kaulaliinaa. Aikaisemmin käytettiin myös tummia hansikkaita, mutta niitä ei enää kovin usein näe.  

Naiset tummissa mekoissa ja sukissa, usein hatuissa, mutta harvoin tapaa enää tummia kasvoja varjostavia huntuja.

Kukat ja adressit ovat yleisiä. /

Kirkon siunaustilaisuus on lyhyt. Aloitetaan virrellä, jota seuraa kukkavihkojen ja nykyään usein myös yhden kukan laskeminen arkun viereen. Lähimmistä omaisista lähtien kukin vuorollaan käy viemässä kukkatervehdyksen arkulle. Voi lukea runon, tai jättää viimeisen tervehdyksen. Tapana on hetkeksi pysähtyä, kumartaa arkulle, kääntyä lesken tai lähiomaisten suuntaan kumartaa heille ja palata paikalleen. Kirkossa istutaan omaiset oikealla puolella, ystävät ja tuttavat vasemmalla puolen käytävää.

Seuraavaksi pappi pitää lyhyen puheen vainajasta, jonka on etukäteen sopinut omaisten kanssa ja lopuksi siunaa vainajan.

Lauletaan virsi, ja kuunnellaan kanttorin tai jonkun muun loppulaulu.  /

Mikäli on arkkuhautajaiset, kukat käydään kukin vuorollaan hakemassa pois ja arkun vierestä ja päältä. Arkun kantajat siirtyvät paikoilleen ja suntion ohjaamana kantaa arkun ulos hautajaiskärryyn, joka sitten saattueessa saatetaan hautapaikkaan. Arkku lasketaan haudan lepoon. Lauletaan virsi ja rukoillaan vainajan puolesta, jonka jälkeen miespuoliset saattovieraat peittävät haudan. Tätä vanhaa tapaa ei tehdä enää kaikilla hautausmailla, osassa se on jopa kiellettyä ja hautausmaan haudankaivajat peittävät haudan myöhemmin. Kukat asetetaan sitä varten haudan päälle laitettuun kehikkoon. Tämä tapahtuu samalla vuorojärjestelyllä kuten kirkon sisällä kukkien asettelu arkulle. /

Mikäli kyseessä on uurna hautajaiset, arkku jää sijoilleen kirkkoon. Omaiset voivat tässä vaiheessa hakea kukkavihot talteen ja viedä ne haudalle hautajaisten / muistotilauuden jälkeen. Hautaustoimisto kuljettaa arkun krematorioon, jossa tuhkaus tapahtuu. Tuhkaus kestää paikkakunnan mukaan muutaman viikon, ja hautaustoimiston kanssa sovitaan koska uurnan lasku on ajankohtainen.

Kaikki yllä oleva tehdään arvokkaasti ja hiljaisuudessa, osa tietenkin itkee, mutta mitään suurta dramatiikka ei esitetä, vaan kaikki toimii hillitysti. /

Tämän jälkeen saattoväki siirtyy muistotilaisuuteen, joka järjestetään joko omaisten kotona tai mikäli on isommat hautajaiset paikassa, joka on sille sovelias. Kyseessä on surujuhlan muistotilisuus, jonne myös pappi tulee mukaan. Kukin järjestää tämän tilaisuuden tavallaan, voi olla vain kahvitilausuus, mutta myös ruokailu. Syödään, pidetään mahdollisesti puheita, jossa kerrotaan muistelmia vainajasta. Usein on pienelle pöydälle laitettu vainajan kuva ja kynttilät. Tähän tuodaan myös adressit, jotka jossakin vaiheessa tilaisuutta luetaan. Lukija voi olla kuka vain, jonka omaiset pyytävät sen tekemään. Yleensä sellainen, joka pystyy tällaisessa tilaisuudessa olla liikuttumatta suuremmin lukemisen aikana. Pappi saattaa vielä sanoa jonkun sanan ja laulattaa jonkun virren. Kun tilaisuus päättyy, on vielä tapana käydä kättelemässä tai halaamassa lähiomaisia. /

Uurnahautajaisissa uurna käydään myöhemmin laskemassa haudan lepoon lähimmäisten toimesta, eikä tämä tilaisuus ole useinkaan muuta kuin uurnan laskeminen hautaan. Tuhka on myös mahdollista ns. sirotella erilliseen muistolehtoon, mutta sen tekee silloin myöhemmin suntio tai muu siihen tarkoitettu henkilö. Joissakin tapauksissa tuhka on myös mahdollista levittää muualla, esimerkiksi omalle maalle, toisen maalle luvalla tai mereen. Tuhkan levitys ei saa tuottaa haittaa tai häiriötä ja se on aina tehtävä kunnioittavasti. /

Hautajaisten jälkeen tulee vielä vainajan nimi joko kaiverrettuna tai laattana hautakiveen. Mikäli kyseessä on sukuhauta, on miehen nimi aina ylempänä ja puolison nimi alempana. Jos taas parihauta nimet kirjoitetaan vierekkäin ja sukunimi on kiven yläreunassa. Vaimon nimen alle kirjataan myös usein os. + nimi, eli omaa sukua. Mikäli uurnahautauksen tuhka on levitetty muistolehtoon, on nimilaatta mahdollista kiinnittää sille varatulle hautapaadelle. Haapavedellä, ei tässä vaiheessa ole mahdollista varata esimerkiksi omaa laattaansa puolison viereen, vaan ne kiinnitetään järjestyksessä seurakunnan toimesta. /

Arkun puulajien merkitys:

Tammi – voima, arvokkuus, ikuisuus

Koivu – puhtaus, uusi alku (suomalaisessa symboliikassa)

Mänty – kestävyys ja sitkeys

Vapputilaisuus ja salaatti Party 02.05.2026 klo 17:00-19:15

Vappu oli jo jäänyt taakse, mutta halusimme kuitenkin Haapasompassakin juhlia vappua. Oikeastaan olisimme pitäneet juhlan aikaisemmin, mutta Olokkarin tilat olivat niin varattuja, että jouduimme hieman siirtämään päivää. Siitä huolimatta meillä oli oikein hauskat ja riemuisat kevätkarkelot hyvän ruoan, leikkien ja jopa karaoken parissa.

Porukkaa tuli paikalle hieman tiputellen aloitusajankohdan jälkeen, mutta aloitimme salaattien ja muiden herkkujen maistelulla, joten eipä jäänyt kukaan mitään asiaa paitsi. Salaatteja oli tuotu hieman nyyttikestien tapaan, eli jokainen toi jotakin pientä tullessaan. Sangen monipuolinen oli tarjonta, vaikka etukäteen ei ollut sovittu, mitä kukin tuo.

Tietenkin Vapun kunniaksi laulettiin yhteislauluna Rullati-Rullaati laulu suomeksi. Hyvin se meni, aina vain paremmin joka vuosi.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa bingo. Aina yhtä jännittävää ja palkintoja saatiin onneksi hieman useammalle ihmiselle, eikä kuten joskus, kun on jollakin, oikein hyvä lappu menee liki kaikki yhdelle ja samalle voittajalle. Hienoja tauluja ja yllätyspusseja oli palkintoina, ja näytti kyllä voittajilla olevan hymy korvissa, kun kävi palkintonsa hakemassa.

Bingon jälkeen alkoi sitten hauska Karaoke-’battle’ venäjän kielellä. Siihen jaettiin pöytäkunnittain porukka kahteen joukkueeseen. Vuorollaan kunkin joukkueesta yksi tuli esiintymään ja laulu oli sillä tavalla rakennettu, että välistä puuttui aina sana ja tilalla oli jonkun tunnetun henkilön kuva. Seuraava vaihe oli lause, josta puuttui sana. Ymmärtämättä mitä venäjän kielellä oli kirjoitettu, oli hieman hankala arvailla myöskään sanaa, joten äänessä olikin vain kielen taitajat. Viimeisenä oli vielä pari esiintyminen, jossa toisen oli elehdittävä laulun lauseita pantomiimin tavoin. Voittajaksi tässä jännittävässä kisassa tuli joukkue nro 1, joka nipin napin osasi paremmin arvata sekä henkilöt että puuttuvat sanat. Ehkäpä tämä pari esiintyminen ei suuremmin vaikuttanut lopputulokseen.

Lopuksi oli hieman liikunnallinen leikki, jossa heitettiin vuorotellen esinettä ja kiinni ottajan molemmilta puolilta tuli henkilön mennä kyykkyyn tai putosi pelistä pois. Vaikka ensi ajattelemalla tämä ei nyt kovin vaikealta tunnukaan, aina vain joku putosi pelistä pois. Lopuksi oli vielä ns. rinki esiintymistä, jossa kukin vuorollaan menee esittämään oman hienot ’moovit’ keskelle kehää. Pientä yksittäistä tanssi esitystä tehtiin ’Makareena’ tanssin tahdissa. Niinpä meiltä sitten loppui taas aika, ja oli juhlat lopetettava, vaikka olisi ollut kuinka mukavaa hyvänsä.   

Helatorstai 13.5.2026 klo 16:00-17:45

Kokoonnuimme kevään viimeiseen Haapasompa kerhoon Jokihelmen opiston Majakka tilaan. Tarjolla oli taas maukasta tarjottavaa, lohivoileipiä, erilaisia pullia ja suklaapalloja kahvia ja teetä. Tässä alla aiheemme, jota käytiin. Tämän jälkeen keskustelimme vielä kasvimaan laittamisesta ja puutarhan kasveista yleensäkin. Todettiin osalla olevan ihan kasvihuoneet, jossa on hyvä kasvattaa meidän vyöhykkeellämme herkempiä kasveja, sillä avomaakasvatus on hieman haasteellista vaihtelevan kevät sään vuoksi ja saattaa nykyään työllistää valtavasti, jos tulee pitkiä kuivia kausia kastelemisen ym. kanssa.

Helatorstai

Helatorstai (ruots. Helgetorsdag ’pyhä torstai’), on kristillinen juhlapäivä, jota vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Sen taustalla on Uuden testamentin kertomus siitä, että Jeesus Nasaretilainen nousi taivaaseen opetuslastensa nähden ylösnousemuksensa jälkeen.

Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, päivä on virallinen pyhäpäivä.

Mistä nimi tulee?

Suomen sana “hela” liittyy vanhaan kevään ja vihreyden juhlintaan — vähän samaan tapaan kuin “helavalkea” tai “helisevä”. Helatorstai osuu kevääseen, jolloin luonto on voimakkaasti heräämässä, joten kristillinen juhla sulautui aikanaan vanhempiin kevätperinteisiin.

Milloin sitä vietetään?

Helatorstai on aina torstai, ja se sijoittuu:

• 39 päivää pääsiäissunnuntain jälkeen
• eli 40. päivälle pääsiäisestä laskettuna

Vuonna 2026 helatorstai on 14. toukokuuta.

Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (joskus myös muodossa ’Kristuksen taivaaseenastumispäivä’). Ruotsiksi helatorstai on edelleen nimeltään vastaavasti Kristi himmelsfärdsdag (lat. Dies sanctus ascensionis Domini).

Suomessa

Suomessa helatorstai on virallinen pyhäpäivä. Monille se tarkoittaa:

• vapaapäivää töistä ja koulusta
• pitkää viikonloppua
• mökkikauden tai kesäkauden epävirallista käynnistymistä

Aikaisemmin helatorstai oli myös hyvin hiljainen päivä: vanhan sanonnan mukaan “helatorstaina ei ruohoakaan saanut tallata”. Kaupungit saattoivat olla lähes pysähtyneitä.

Kirkollinen merkitys

Kristinuskossa helatorstai liittyy ajatukseen siitä, että Jeesuksen maanpäällinen aika päättyi ja hänen tilalleen luvattiin Pyhä Henki, jonka juhla on myöhemmin vietettävä helluntai.

Mitä on tehty Helatorstaisin?

Helatorstai oli Suomessa pitkään paljon enemmän kuin vain kirkollinen pyhä — siihen liittyi vahvoja kevään, suojelun ja yhteisöllisyyden perinteitä. Moni tapa kuulostaa nykykorvaan melkein taianomaiselta.

Kirkkoon ja kylille

Helatorstaina käytiin jumalanpalveluksessa, usein tavallista juhlavammissa vaatteissa. Maaseudulla päivä oli myös sosiaalinen tapahtuma:

• tavattiin sukulaisia
• käytiin kylässä
• nuoret saattoivat kokoontua laulamaan ja kulkemaan kyläteitä

Joillakin alueilla järjestettiin kirkkomatkoista lähes pieniä kevätjuhlia.

”Helavalkeat”                                                                                                                                                        

Monin paikoin Suomessa poltettiin keväisiä kokkoja eli helavalkeita.
Ne liittyivät vanhaan kansanuskoon ja kevään rituaaleihin:

• karkotettiin pahoja henkiä
• suojeltiin satoa ja karjaa
• juhlistettiin valon lisääntymistä

Perinne muistuttaa vähän juhannuskokkoja, mutta ajoittuu aikaisempaan kevääseen.

Peltojen ja karjan suojeleminen

Maaseudulla helatorstai liittyi vahvasti maatalousvuoden alkuun. Saatettiin:

• kiertää pellot rukousten kanssa
• siunata kylvöjä
• viedä karja ensimmäisiä kertoja laitumelle

Joissain pitäjissä uskottiin, että helatorstain sää ennusti kesän satoa.

Hiljainen pyhäpäivä

Vielä 1900-luvun alkupuolella päivä oli poikkeuksellisen hiljainen:

• raskasta työtä vältettiin
• meluamista paheksuttiin
• lastenkin odotettiin käyttäytyvän rauhallisesti

Vanhoissa sanonnoissa korostettiin, ettei luontoakaan saanut “häiritä”. Tähän liittyi uskomus, että pyhän rikkominen toi huonoa onnea sadolle.

Nuorison kevätjuhla

Joissain osissa Suomia helatorstai oli nuorille tärkeä seurustelupäivä:

• kuljettiin ryhmissä kylillä
• laulettiin
• leikittiin ulkoleikkejä
• saatettiin valvoa keväisessä yössä

Tunnelma oli vähän samaa henkeä kuin vapussa tai juhannuksen aatossa, mutta hillitympi ja uskonnollisempi.

Kaupunkien “täysi pysähdys”

Moni vanhempi suomalainen muistaa vielä ajan, jolloin helatorstaina:

• kaupat olivat kiinni
• liikennettä oli vähän
• kadut olivat lähes autioita

Sitä pidettiin yhtenä vuoden “vakavimmista” pyhäpäivistä.

                                                                                                                                                                                    

Hauska yksityiskohta: ennen vanhaan Suomessa puhuttiin joskus “helatorstain hyvästä ilmasta” melkein kesän alkumerkkinä. Jos helatorstaina tarkeni ilman takkia, siitä puhuttiin pitkään.

Knoppitietoa!

Nimen helatorstai alkuperä

Useimmissa kielissä päivän nimi viittaa suoraan juhlan aiheeseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen. Suomen kielessä sillä on kuitenkin perinteinen, alkujaan ruotsista lainattu nimi, jonka alkuosa hela viittaa ruotsin kielen pyhää tarkoittavaan sanaan helg. Sana helatorstai on saatu muinaisruotsin sanasta helghathorsdagh, joka merkitsee pyhää torstaita. Suomessa helatorstai oli vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhassa maatalouskulttuurissa edeltävän sunnuntain, rukoussunnuntain, ja helatorstain välisinä päivinä, kanttaan pyhinä, kuljettiin kulkueina pelloilla rukoilemassa hyvää satoa. Vanhan kansansanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva.

Helatorstain pakanallinen historia

Pakanuuden ajalta periytyvä hela eli helkajuhla on kevään juhla, joka ajoittuu kylvökauden alkuun. Sitä vietetään, jotta jumalat olisivat suosiollisia ja antaisivat hyvän sadon. Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla sytytettiin entisaikaan helatorstain aattona aukeille paikoille kokkoja eli helavalkeita. Karja ajettiin tulien läpi laitumelle karjatautien ehkäisemiseksi. Helajuhlissa saatettiin esiintyä myös harkitsemattoman ja epävirallisen vallattomasti, olihan kevät riemun aikaa pitkän talven jälkeen.

Helatorstai muualla maailmassa

Helatorstai on julkinen vapaapäivä Alankomaissa, Belgiassa, Haitissa, Indonesiassa, Islannissa, Itävallassa, Kolumbiassa, Liechtensteinissa, Luxemburgissa, Madagaskarilla, Namibiassa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä, Tanskassa ja Vanuatussa