Osastot | Käpylä (Helsinki) | Matkat ja retket

Ulkopuolisen matkamuistoja

Mukaanlähtö oli sattumaa: ilmoittauduimme puolison kanssa ex-tempore tuttujen houkuttelemana Käpylän Druzhban matkalle. Olimme reissussa vain 4 päivää, mutta hyvä mieli ja muisteleminen on jatkunut viikkoja.

Muutaman rauhallisen (ja kiireettömän) eläkeläisvuoden jälkeen vaikutteiden tulva mykisti: Miten kaunista luontoa, kartanoita, paljon nähtävää. Ja mikä seurue!

Olin ennakkoon pelännyt, kuinka paljon lonkat vaivaisivat ja jaksanko kulkea kaiken läpi, mutta hengen ravinnon määrään en ollut osannut varautua. Yhtäkkiä olin kuin ystävien ympäröimä, fiksujen ja aktiivisten ihmisten joukossa! Nykyajassa, typeryyden vallitessa, tuntuu käsittämättömältä löytää itsensä kuin oman heimon keskeltä, Tässä porukassa tyhmyys, ilkeys ja populismi eivät lyö kaiken läpi.

Ensimmäinen taukopaikka osoitti, että nyt ei olla tavallisella turistimatkalla: Etsimme pieneltä paikkakunnalta matkanjohtajan etukäteen sopimaa lounasruokalaa, joka ei siis mitenkään mainostanut olemassaoloaan. Ja löytyihän se: seurueellemme oli katettu pitkä komea pöytä jonkunlaisen tanssi- tai diskosalin keskelle. Valkoiset pöytäliinat ja vanhanaikaiset posliinisoppakulhot, keittoa, kaalipiirakoita ja jälkiruokaa. Tällaisiin sopukoihin ei yleensä matkoilla onnistu eksymään. — Seuraavaksi kohti Lahemaan kansallispuistoaluetta ja kartanoita.

Viron yli ovat kulkeneet valloittajat milloin lännestä, milloin idästä. Kartanoiden menneisyys ja nykyisyys tiivistävätkin olennaisia asioita maan historiasta. Kartanoiden perustaminen ja rakentaminen — usein saksalaisten toimesta, seuraavaksi kartanoiden kansallistaminen 1. itsenäisyyden aikana, sosialismin vuodet Neuvostoliittoon kuulumisen ajalta. Ja lopulta taas uusi uljas vuosisatamme ja kartanoiden nykykäyttö — hotelleista spa-keskuksiin, museoista kouluihin.

Kiersimme Lahemaalla kolmen eri kartanon alueilla: Palmsen, Vihulan ja Sagadin. Sagadissa yövyimme. Kuinka kauniita vanhat puutarhat ja rakennukset ovatkaan!Miten valtavasti työtä onkaan tehty moisen komeuden luomiseksi ja ylläpitämiseksi, kuinka paljon palvelusväkeä, renkejä ja piikoja, on tarvittu vastaamaan kartanon valtiaiden oikkuihin! Ja mikä entisöintityö!

Oppaamme, vanhempi naishenkilö, ihana lempeä Anne Kurepalu (joka oli tehnyt elämäntyönsä Lahemaan kansallispuiston tutkijana ja kouluttanut kansallispuiston oppaita) kiersi kanssamme kaikkien kolmen kartanon alueella, ja kertoi eloisasti yksityiskohtia menneestä elämästä. Häntä kuunnellessa faktat heräsivät henkiin – ja myös pitkän pätkän elämää nähneen tutkijan tietomäärä teki suuren vaikutuksen.

Anne on kiinnostunut myös arkeologiasta ja siksi hän on ollut aktiivinen myös Muinaistaide Koda-museon perustamisessa.

Vanhassa kaupassa toimiva historiayhdistys oli tehnyt vuosien ajan kesäisin retkiä Äänisen rantakallioille ja kerännyt talteen valtavan kokoelman ainutlaatuisia jäljennöksiä kalliokaiverruksista luonnollisessa koossa. Näiden varhaisten taiteilijoiden työn jälkeä ihaillessa ei voi olla miettimättä niitä motiiveja, jotka ovat saaneet tekijät hakkaamaan sitkeästi, alkeellisilla työkaluilla, kallioon isoja kuvia. Niitä oli mukava ihmetellä ja todeta inhimillisen elämän olevan todella pieni raapaisu maailmankaikkeudessa, vaikka nykyisin ei tätä useinkaan muisteta. Mitä jälkiä meistä jää? (Erityisesti toivoisin eräiden vanhojen miesten, eräiden Vladimirin, Donaldin ja Benjaminin tätä pohtivan).

Tässä sosialistisen Viron Neuvostotasavallan aikaisessa entisessä kyläkaupassa on siis esillä vapaaehtoisvoimin ylläpidetty kivikautisia piirroksia esittelevä näyttely. Suuri kunnioitus ja kumarrus!

En ole koskaan ennen ollut matkalla, jonka aikana bussissa saa yllättäen kokea spontaanisti nousevia matkalaisten esityksiä. Nämä kulttuurituokiot elähdyttivät oudosti. Kuulimme Lappilaisen joulukirjeen (Outi), iki-ihanaa laulua (Maija)(Tintti). Nuoruudessani ihailemani kirjailija innostui Narvassa muistelemaan Pushkinia ja lausui hänen runoaan… voiko olla kylläisempi olo?

Kreenholmin entisen tekstiilitehtaan näkeminen oli pysäyttävää! Alue oli valtava, kaupunki kaupungissa, saari Narva-joessa, aivan Venäjän rajalla. Ja täysin autio.

Euroopan suurin tekstiilitehdas on rujo aikamme muistomerkki: 1800-luvun puolivälistä 2010-luvulle toiminut kolossi lopetti lopullisesti tuotantonsa tekstiilien aasialaisen halpatuotannon vyöryttyä Eurooppaan. Kreenholmi perustettiin Venäjän keisarinvallan aikana, perustaja oli saksalainen puuvillakauppias, se on ollut osa Neuvostoliiton teollisuutta ja Viron itsenäisyyden aikana yksityistetty. Jälleen Viron historian miniatyyri!

Tehtaan voi nähdä myös kertomuksena työväenliikkeen historiasta, matkana kohti inhimillisempiä työaikoja, lapsityövoiman käytön rajoituksia ja parempia työoloja. Valtavan aution kudontasalin seinistä heijastui mieleeni amerikkalaisen 1900-luvun ikoninen lapsityövoimasta kertova valokuva.

Kuinka pieni maailma, miten samanlainen on ihmisten menneisyys. Lapsityövoimaa käytettiin (-tään) hyväksi maailmanlaajuisesti.

Valokuva: Lewis Hine, 11.11.1908.
Rhodes Mfg. Co:n kehrääjä. Hetkellinen vilkaisu ulkomaailmaan. Tyttö kertoi olevansa 11-vuotias ja työskennelleensä tehtaassa yli vuoden.
Lincolnton, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat.
Lähde: Yhdysvaltain kansallisarkisto (U.S. National Archives).

Narvan kaupungin venäjänkielisyys – yli 90 % – selittyy myös Kreenholmin Neuvostoliiton ajan historialla. Sodassa kärsinyt tehdas saatiin jälleenrakennettua heti sodan päätyttyä, ja työntekijöitä tuotiin muista Neuvostoliiton osista. Enimmillään neuvostoaikana työntekijöitä oli noin 10 000.

Narva-joen rantatöyräällä oli Nato-piikkilankaa, joen toisella puolella rakennusten ylimpien kerrosten ikkunat tuijottivat mustana. Olimme paikalla päivää ennen Venäjän Duuman vaaleja, siinäkin aihetta pohdintaan. Kreenholmissa, vanhoissa puuvillavarastoissa, kuvataan nykyisin mm. amerikkalaisia kauhuleffoja. Narva-joen patojen sulkuja hallitaan Venäjän puolelta, joten joen uoma on kuiva kanjoni. Apokalyptisiä kuvia.

Tarton yliopiston perusti aikoinaan Kustaa 2. Aadolf, ja meillä Suomessa oli silloin sama kuningas. Näitä vertailuja on mukava tehdä. Tarttoon tutustuminen jäi kevyeksi, ja tunnelma tuttu: Täällä pitäisi käydä paremmalla ajalla! Kaunista, viihtyisää, ihana tori ja kauppahalli. Ja jokiranta, ja puistoja.

Erityiskiitokset matkan järjestäjille myös iltaruokailujen suunnittelusta ja valinnoista. Ravintolaillat virkistivät ja muodostivat oman kokonaisuutensa matkalla: Kartanossa paikallista ruokaa, Narvassa georgialainen menu ja Tartossa modernia ravintolagourmeeta.

Ja parhaassa seurassa!

Terveisin Leena