Venäjä tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Suomi-Venäjä-Seuran Vetävä Venäjä -koulutuksessa 3.-4.2.2018 osallistujat kirjasivat eri vuosikymmeniltä kertyneitä Venäjä-muistojaan ylös.
Tässä otteita
Karjalaisen lapsen elämää – Muutama vuosi Pohjoisessa 60-vv.
60-luvulla isäni työn takia asuttiin Jamalin niemimaalla 5 vuoden ajan. Olin silloin 5-10 v. Lähdimme sinne Karjalasta ja palasimme sitten takaisin.
Lapsuuteni muistoja:
- Pakkanen -55’C! Ei tuntunut samalta kuin täällä.
- Porovaljakoita kaupungilla! (Salehard –niminen kaupunki).
- Talojen pihoissa oli isoja (!!!) 3x3x3m3 jääkuutioita joita tilattiin ja niistä hakattiin kirveellä ämpäriin jäätä juomavedeksi sulatettavaksi. Jää oli sininen!
- Mummo Karjalasta laittoi aina postissa villasukkia ja kuivattuja mustikoita sinne meille.
- Just silloin kuuluisiksi tulivat paikkakunnat mm. Surgut, Nadyan ym., Isäni oli lentäjä ja hän lennätti siis siellä geologeja, jotka etsivät tundrassa öljyä ja kaasua.
- Oli hauskaa, kun meni kouluun tai harrastukseen soittotunnille, jättää oven pieleen äidille paperilappu suomeksi ”Avain on maton alla” – Sitä ei kukaan muu kuin oma perhe ymmärtänyt! Kotikieli oli aina Vienan karjala eli pohjoismurre.
- 70-luvulla asuttiin Petroskoissa, kävin siellä koulut ja kesäisin vanhemmat lähetti meidät Uhtualle mummolaan. Mummo kuunteli aina kunnon radiolla uutisia Suomesta, ne oli mm. Päivän peili ja sää. Mummo haukkui aina, että taas Moskova valehteli sään! Itse sitten yläasteikäisenä pääsinkin kuuntelemaan mummon radiolla BBC:tä ja muuta, jota NL:n radiot rajoitti.
- Yliopistovuosina olin harrastanut eräretkeilyä ja vuorikiipeilyä, tuli käytyä n. 1kk. pituisiksi retkiksi Baikalille, Altaille, Karpatien vuoriin ja Hipinä-vuoristoon Kuolaan, eli tuli kierrettyä Venäjää aika paljon ehkä enemmän kuin kukaan suomalainen Venäjä-osaaja. J
- Suomessa nyt 26v. ihmettelen että kuinka samanlaista ja erilaista kaikki on!
VM
Matka Moskovaan
Kaverin kanssa ostimme markkinareissulta ex-tempore matkan Moskovaan neljälle henkilölle. Matkustimme yöjunalla, aamulla olimme perillä, majoitumme hotelliin. Päivän retkeiltiin, istuimme linja-autossa takapenkillä. Moottori oli istuimien alla, joten oppaan puhe ei oikein kuulunut ym. hauskaa. Illalla oopperaan ym. seikkailua. Seuraavana päivänä tutustuimme tulevien olympialaisten pitopaikkoihin. Ohjelma oli tiukka. Ja taas yöjunalla kotiin.
Kaverimatka
Paras Venäjä-muisto
Paras tai mieleen jäänyt alkuajoilta 90-luvun alku
- Opettajavaihto kyseessä, kesken työpäivän lounaalla vodka- ja viinipullot avattuina ja nautittavaksi
- bussi Ivalo-Murmansk: jäätynyt bussi > nuotio bussin alle bussin sulatusta varten
Myöhempi aika
- junamatka Murmansk-Pietari: yöjuna; 2 naista, 2 miestä samassa hytissä, vaunuemännän palvelut. Ei ongelmaa!
Parasta kuitenkin se, että syntynyt ystävyys kestää ja elää vaikka olisi aikaa tapaamisten välissä. Lämpö ja sydämellisyys kielihankaluuksista huolimatta. Aina tuntuu tervetulleelta! Ja se että on oppinut enemmän myös arvostamaan omaa maataan ja kulttuuriaan, kun on oppinut tuntemaan ja arvostamaan venäläisyyttä.
Vinogradova
Tsarskoe Selo 2005
Jouluna 2005 isoisän jalanjäljillä. Paikka sinänsäkin oli mielenkiintoinen, mutta olennaisinta olivat matkan seuraukset. Ryhdyin selvittämään isoisän elämää tarkemmin. Kävi ilmi, että kaksi hänen sisartaan oli 1900-luvun alussa muuttanut Yhdysvaltoihin. Asia oli minulle uusi. Ryhdyin selvittämään asiaa ja löysinkin heidän perheensä. Tuo matka toi minulle uuden perheen toiselta mantereelta ja siksi tuo matka jäi parhaiten mieleen.
Yllättynyt
Pietari 2015!
Kahvila Nevskillä. Herkulliset leivokset, hyvä seura. Nevskin tunnelma. Kesäpuutarha, päivän kestävä kierros, kaunis sää. Vielä risteily Nevskillä.
Osku
Festareilla Karjalassa
Oulun osaston Kopeekka-teatteri kutsuttiin joka toinen vuosi järjestettävälle kesäfestarille Kinnermäen kylään. Viiden hengen artistiryhmämme otti kutsun ilolla vastaan, vuokrasi pikkubussin ja autoili Kinnermäelle.
Me siellä, karjalaisten tanssi-, musiikki- ja teatterityhmien joukossa, saimme rutkasti ”ruutuaikaa”: esitimme useamman hölmöläistarinan ja Tshehovin Hevosmaisen sukunimen. Osa yleisöstä piti erityisesti venäjänkielisistä toteutuksista, voimakkaalla suomalaisella aksentilla – naurua riitti!
Ympäristö ja sää olivat mahtavat: karjalainen maaseutu, idullinen pieni kylä, aurinkoinen helle! Voisiko muuta toivoa.
Vieraanvarainen Kinnermäen ystävät ry, majoitti meidät vanhoissa kunnostetuissa hirsirakennuksissa. Palvelu ja ruokahuolto pelasivat. Reissu oli upea, koska saimme itse olla tekemässä tapahtumaa ja osallistua muiden esiintyjien ohjelmiin. Lähtisin milloin tahansa uudelleen.
Heidi
Venäläinen vieraanvaraisuus
Vaikka kuinka monta kertaa vierailee Venäjällä, niin uskomattoman lämmin vastaanotto ja upea vieraanvaraisuus jaksaa yllättää ja hämmästyttää kerrasta toiseen.
Ensimmäisellä kotikyläilyä sisältävällä Venäjän vierailullani Tverissä -78 tutustuin ensimmäisen kerran tarjoiluvateja täynnä oleviin pöytiin. Tein sen virheen, etten tajunnut esillä olevien ruokien olevan vasta alkupaloja. Sitten tuli keitto, lämmin ruoka, ja lopuksi tietysti tee. Söin myös eri vaiheissa välillä lautasen tyhjäksi, kuten kotona oli opetettu. Sekin oli virhe. Kun sitten syötyäni rupattelin jotain vasemmalla puolella istuvan kanssa, niin oli oikealla puolella istuva lappanut lautaseni täyteen ruokaa. Siis: pidä lautasellasi aina ruokaa, ellet halua tällaista yllätystä. J
P.S. Ne ruuat muuten ovat yleensä kerrassaan superherkullisia.
Tiina
Moskovan suuri sirkus Helsingin jäähallissa
Suomalaiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti asioihin joita eivät tunne. Jäähalliin tuli sirkus ensi kertaa ja sen rakentaminen esityskuntoon vaati käsipareja. Olin mukana talkooporukassa. Jäähallin henkilökunta piiloili omissa tiloissaan ja kaikki heidän työkalunsa oli suljettu kahden lukon taakse. Nosturiautoa ei saanut ajaa jääalueelle, vaikka se kesti jääkoneen yms. Esitys meni loistavasti täysille katsomoille. Venäläiset taiteilijat olivat ystävällisiä, loistavia taiteilijoita. Myöhemmin jäähallin henkilökunnalle järjestettiin juhlatilaisuus Bulevardin juhlatilassa. Seuraavan kerran kun sirkus tuliHelsinkiin, jäähallin porukka oli ystävällistä, työkaluja sai lainata ja nosturit voi ajaa areenalle. Työ oli paljon helpompaa, kun ennakkoluulot oli voitettu. Venäläiset olivatkin samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muut. Kannattaa tutustua itse.
Talkoolainen
Kahdeksankymmentä luvulla tutustuimme ja pidimme yhteyttä nuoreen perheeseen, joille pystyimme olemaan avuksi antamalla omilta lapsilta pieniksi jääneitä vaatteita ym. perheelle tarpeellista. Kutsuimme kyläilemään ja kävimme heillä kylässä.
Perhe on nyt vaurastunut ja on huomattavan rikas. Rikkaus ei ole muuttanut heitä ihmisinä. Tapaamiset ovat heidän kanssaan hyvin mukavia. He muistelevat kiitollisuudella apuamme silloin, kun heillä oli aineellisesti tiukkaa.
Olli
Tulee mieleen Kallio-Vallila Venäjä-Seuran ryhmämatka Sotshiin 2016 talvi-olympialaisten jälkeen. Oli mielenkiintoista kokea paikka itse, kuin oli saanut kuulla tiedotusvälineissä kertomuksia kuinka paljon rahaa oli haaskattu tai kisapaikat jäävät käyttämättä.
Menimme lokakuussa sinne edestakaisin junalla. Ainakin toinen suunta ajanvoittamiseksi kannattaisi lentää. Junat oli moderneja ja siistejä. Rata koukkasi Ukrainan puolella. Olin käynyt Sotshissa Neuvostoaikaan kaksi kertaa.
Siellä oli lähes kaikki modernisoitu, mutta tunnelma oli kuin ennen. Sotshin alue kehittyy lomakohteena uudelleen ja turistien määrä oli kasvussa. Sää suosi meitä. Uimme Mustassa meressä ja hotelli ”Helmen” suuressa altaassa, suolainen vesi 27’C.
Adler oli kisa-aluetta, jossa oli erilaisia halleja ja areenoita ja formula 1-rata. Siellä oli konsertteja, KHL-matseja ja kokouksia yms.
Me seurasimme ulkoilmakonserttia vesisuihkuin sävytettyinä, 1000 ihmistä oli ”joutsenten” luona. Olympiatuli oli sen huipulla. Talvilajit oli vuorilla ”Krasnaja poljana” retki sinne oli mukava, uudet moottoritiet, upea rautatie, joki, maisemat, uudet kaupunki- ja hotellirakennukset. Matkalla ravintoloita, mäkihyppykeskus. Kun nousimme kolmessa vaiheessa vuoren huipulle, se oli hienoa. Hiihtohissit oli modernit. Maisema huipulla oli vaivanarvoinen ja ilma raikasta. Lunta huipulla oli vain vähän. Ei laskettelijoita vielä. Mutta urheilun harrastajia oli sen sijaan pyöräily, kävely, vaellus. Sotshi tulee kasvattamaan suosiota uudelleen ja suomalaisetkin varmaan löytävät sen uudelleen.
Varmasti lähden itsekin sinne jos sopiva porukka ja aika löytyy.
JN
Once I went by train to the city of Kursk. I knew from internet that it had a local nature and history museum. Only the 2 time in Russia it felt like a little adventure, but I made it. First asking for the way to the next train station, which looked really from another time, as the train itself. From the train station it is really nice to go by train to the center of Kursk. There I asked someone for the way to the museum and I learned that there nearby is a second museum, some military museum. The best is the museum itself, not only interesting historically but very nice exhibits, for example stones, minerals, scientific maps.
MG
Parhaat muistot liittyvät siihen, että olen saanut olla mukana tuomassa venäläisiä taiteilijaryhmiä Suomeen. Tällöin olen kokenut voivani konkreettisesti edistää kansojemme välistä ystävyyttä. Olen tuonut useita balettiesityksiä Pietarista, Moskovan suuressa sirkuksessa mukana, useita venäjänkielisiä näytelmiä, Armeijan kuoro ym.
Jami
Paras matkani Venäjälle on vaimoni vanhempien tapaaminen ensimmäisen kerran tällaista vastaanottoa en ole koskaan saanut missään, niin tunteikas ja lämmin se oli. Tämä oli vuonna 1991 ennen uutta vuotta. Matkoja on monta mutta tämä säilyy aina muistoissa.
Keke
1980. Kaikkein paras paikka Neuvostoliitossa oli Jalta. Matkat sinne olivat kaikkein parhaita, mitä ikinä olen käynyt siinä maassa! Ilma oli lämmin vaikka oli jo joulukuu, paikalliset olivat turkiksissa ja me shortseissa. Siellä oli kaunis pikkulinna, ”Pääskysen pesä”, jonkun tsaarin rakennuttama rakastajalleen!
Viki
Kesällä 1998 olin Pietarissa tutustumassa katulapsityöhön. Lapset asuivat metroasemilla, yöpyivät ulkona tai viemäriverkostossa. Tarjosimme lapsille teetä ja leipää sekä retkeilimme heidän kanssaan, kävimme mm. polkuveneilemässä. Olin mukana leirillä, joka perustettiin keskelle metsää. Leirille osallistui n. 20 katulasta. Lapset olivat reippaita, iloisia ja luottavaisia. Ihmettelen edelleenkin kuinka se on mahdollista, vaikka heillä oli turvaton lapsuus ilman kotia ja vanhempia.
Aurinko
Tammikuu 1993, ulkona hirveä pakkanen ja lumituisku. Taksissa matkalla Moskovasta Vologdaan. Puolivälissä matkaa, Jaroslavin kaupungissa, paikallisen tekstiilitehtaan työläiset olivat ripustaneet tien vierelle lumituiskuun heilumaan Hawaji-aiheisia froteepyyhkeitä myyntiin! Elettiin sitä aikaa, jolloin työntekijöille saatettiin palkan sijasta maksaa tehtaan tuotteilla.
СКАЗКА
Syksy 2016. Matka Pietarista Veliki Novgorodiin datshalle. Henkilöautolla huonolla kielitaidolla ummikkovenäläisen kanssa. Perillä isoisä, isoäiti poikansa ja hänen perhe: vaimo ja tytär 6v. Illallinen. Alkuruuat: paljon ja hyvää, osa puutarhasta suoraan pöytään. Välillä hyvää juotavaa. Illan mittaan selvisi, että kyseessä oli vanhan herran kotipolttoisesta. Ja taas lisää ruokaa. Seuraavana päivänä takaisin sateisessa kelissä. Myös liikenne Venäjällä on aina kokemus.
Jukka
Tämä muistelu on 70-luvun alusta ja ensimmäisiltä työvuosiltani Neuvostoliiton kaupan parista. Ensimmäisen työmatkani kuriiritehtävä oli toimittaa kauppalasku suoraan ulkomaankauppaministeriöön eli Moskovassa olevaan ns. ”Stalinin hammas” –rakennukseen, tietylle luukulle ja saada leima luovutuksesta. Junalla matkustin yksinäni. Viipurin asemalaiturilla jalkojaan reipasti jotenkin tutunnäköinen hahmo, no Mauno Koivistohan se oli matkalla pankkiasioille pääkaupunkiin. Perille päästyäni otin taksin, kuskina oli ”invalidinainen”, jonka toinen käsi ei toiminut. En ensin ymmärtänyt mitä hän huitoi, sitten tajusin, että hän pyysi minua auttamaan taksimittarin vääntämisessä matkaan lähdettäessä. Kuljettajalle taisi olla huono päivä, kun hän tarkoituksella ajoi tiellä olevan varpusen päälle. Asian sain toimitettua ja rahatkin tuli aikoinaan toimitetuista koneista. Illalla pääsin vielä tapaamaan Moskovassa asuvia opiskelijatovereitani. Aamulla tuli vähän kiire paluujunaan, kun siihen aikaan piti jäljelle jääneet ruplat vielä saada vaihdetuksi markoiksi!
KS
- Kesän 2016 jokilaivamatka Krasnojarskista Dudinkaan. Oikeastaan koko matka Moskovasta Moskovaan (2,5 viikkoa).
- Ensimmäisellä kielikurssilla 1980 käytiin Leningradin puistosaarilla (Kamennyi Ostrov) Kirovin puistossa katsomassa balettia kesäteatterissa. Ballerinojen tossut kolisivat näyttämöllä ja levysoitinmusiikki keskeytettiin kumarrusten ajaksi.
- Erarta-museo viime syksyn (2017) matkalla. En yleensä pidä modernista taiteesta, mutta tuonne haluan uudestaan.
- Projektissa Nahodkassa kävin saunasta uimassa Japanin meressä. Työmaan vieressä kylän pääkadulla oli edellisenä kesänä kuljeskellut Amurin tiikeri.
Venäjän kävijä
Yksi parhaista muistoista on junamatkalla Leningradista Helsinkiin n. 1980. Jouduimme ystävättäreni kanssa loosiin, jossa oli neljä venäläistä miestä, Leningradin ratatyömaalta yksi oli työmaan varajohtaja ja muut ”natsalnikkoja”. Me söimme heidän eväitään vodkaa, mustaa leipää, silavaa, paistia ja suolakurkkuja. Kaikilla miehillä oli liituraitapuvut. Söimme, joimme ja juttelimme, nauroimme. Eräs miehistä lauloi meille venäläisiä romansseja. Tämä oli hauskin junamatkani Venäjällä ja niitä on paljon.
Junafriikki
Joutsenlampi Bolshoi-teatterissa 70-luvun alussa oli iso juttu. Voiko tällaistakin olla! Siitä avautui aivan uusi maailma.
Anneli
Olin kuuntelemassa Dmitri Hvorostovskia Helsingissä, hän on idolini, sain hänen nimikirjoituksensa hurmaavan hymyn kera. Toinen kuuluisuus on Valeri Geroijev. Hän oli Helsingin Tuomikirjossa johtamassa konserttia. Konsertin loputtua jäin odottamaan koska voisin mennä pyytämään nimikirjoitusta. Siellä lavalla hän vain keskusteli soittajien kanssa, lopulta kyllästyin odottamaan ja kävelin vain hänen luokseen ja sanoin ”Anteeksi, voisitteko kirjoittaa nimikirjoituksenne?” Hän katsoi minua silmiin, hymyili ja kirjoitti nimensä. Nämä nimikirjoitukset ovat suuria aarteitani.
Klassisen musiikin ystävä
Olin dyyneillä venäjän kursseilla aivan Neuvostoliiton viimeisinä aikoina 1990. Mieheni ja nuorempi lapsistamme (11 v.) tulivat mukaan lomailemaan. Kurssilaiset vietiin kurssilla joka päivä dyyneiltä Sestnonetskiin kouluun. Mieheni jäi oppituntien ajaksi pojan kanssa seikkailemaan lähistölle. He tulivat bussille lähtöaikaamme odottamaan. Eräänä päivänä muutamia paikallisia ukkoja tuli bussin luo juttelemaan mieheni ja poikani kanssa. Käytössä oli kansainvälinen elekieli. Tulipa siihen sitten myös miliisi. Tarttui poikaamme kauluksesta ja käski poistua paikalta turisteja kiusaamasta. Miehelleni tuli hätä, mitä nyt tapahtuu, kun poikaa lähdetään viemään johonkin. Onneksi ukot saivat miliisin vakuutetuksi siitä, että poika oli itse turisti eikä turistein kiusaaja. Kaulusote irtosi. Tämän tarinan kuulin bussiin tullessani hieman hämmentyneiltä läheisiltäni. Myöhemmin asiasta vitsailtiin: ”Muistatkos kun miliisi meinasi viedä…”
Lenski
Vaikea yksilöidä yhtä parasta Venäjä-muistoa. Niitä on niin paljon. Parhaimmat muistot ovat ehkä junamatkoista. Tapaa erilaisia ihmisiä. Välillä myös rento ja ajaton tunnelma tarttuu. Yksi ikimuistoinen tilanne tapahtui Izevskissä noin neljä vuotta sitten. Erehdyimme matkakumppaniemme kanssa ostelemaan matkaeväitä niin, että olimme vähällä myöhästyä junasta. Junamatkalla Izevskistä Moskovaan tutustuimme naiseen, jonka poika asui Pariisissa. Nainen kertoi käyneensä Pariisissa ja hämmästelleensä sitä kuinka pieni joki Seine on. Nainen oli koko ikänsä asunut Permissä, joka sijaitsee Venäjän yhden kuuluisimpien jokine varrella.
Yksi antoisimmista Venäjä-kokemuksista oli rock-henkinen matka Pietariin muutama vuosi sitten. Kävimme läpi erilaisia tärkeitä Pietarin rock-musiikin keskeisiä paikkoja Pietarin rock-musiikkiin perehtyneen oppaan Tomi Huttusen johdolla.
Marina
Tutustuin nuorena mansikkamaalla kahteen petroskoilaiseen nuoreen. Pidimme harvakseltaan yhteyttä kunnes yli 10v. myöhemmin (vuonna 2006) lähdin opiskelijavaihtoon Pietariin. Tällä reissulla päätin lähteä tapaamaan ystäviäni Petroskoihin. Junan kolmosluokassa matkustaminen oli jännittävä kokemus. Kaikki muut olivat venäläisiä. Pedit olivat kaikki avoimessa tilassa vaunussa. Tuntui yllättävän turvalliselta, vaikka venäjänkielistä puhetta kuului ympärillä koko yön. Tuttavien tapaaminen Petroskoissa, kaupunkiin tutustuminen, vieraanvaraisuus, ”osaksi perhettä ottaminen” jättivät lähtemättömän vaikutelman.
Nanna
Matkustin siskoni kanssa keväällä 1985 Jaltalle. Asuimme juuri valmistuneessa suomalaisten rakentamassa ihanassa Oreanda-hotellissa meren rannalla. Oli pääsiäisen aika. Magnolia-puut ja muut kauniit puut ja pensaat kukkivat. Kirkkojen kellot soivat. Mummot möivät kaduilla kukkia, piirakoita, käsitöitä. Tunnelma oli toisaalta käsin kosketeltavan hauras, toisaalta elävä, lämmin, iloinen…
TT
Olen käynyt Jaltalla muistaakseni vuonna 1979. Rannat olivat upeat ja hotelli hieno. Sain elämäni ensimmäisen kerran tuoreita kirsikoita ison paperipussillisen ja ne olivat todella hyviä.
Kati
- Opiskelu N-Liitossa SNS:n stipendiaattina
- Valmistava kielikurssi Leningradissa
- Ammattiopinnot Valko-Venäjällä Minskissä
- Kansainvälisyys opintojen aikana, monikansallisuus, kulttuurien ja tapojen sekamelska
Jukka
Pietarissa vieraillessa kävin Pietari-Paavalin linnoituksen kirkossa, jossa on Venään tsaarien hautoja. Nykyisin myös Nikolai II perheineen. Vaikuttava kokemus.
Etsin hotellissa Pietarissa netistä metro-/bussireitin Pähkinäsaareen. Perillä en tiennyt, mistä lähtee vene itse saareen. Kuten aina, venäläinen vanhempi rouva neuvoi ystävällisesti ja miltei kädestä pitäen minut venelaiturille. Saaressa ja linnoituksella vierailu venyi monen tunnin mittaiseksi, katseltavaa riitti aavaa Laatokkaa myöten.
Moskovassa etsin Mihail Bulgakovin kotimuseon. Bulgakovia paljon lukeneena paikka oli todella mielenkiintoinen. Bulgakovin ja monen muun kuuluisuuden haudat löysin Novodevitsin luostarin hautausmaalta.
Juha
