Ajankohtainen Venäjä – tapahtuma Turussa
Seuran ajankohtaisviikonloppu toi Turkuun 13.-15.5.2022 lähes 80 osallistujaa ympäri Suomea. Kaukaisimmat osallistujat tulivat Sodankylästä. Kolmas kerta toden sanoi. Tapahtumaa oli yritetty järjestää kahdesti aiemmin, mutta korona esti vuoden 2021 yritykset. Venäjän aloitettua sodan Ukrainassa perinteisen tapahtuman nimi muutettiin (aiemmin Vetävä Venäjä).
Kokoontuminen oli osallistujille tärkeä mahdollisuus vaihtaa tunnelmia keväästä, joka on järkyttänyt syvästi myös seuran jäseniä. Seuran vt puheenjohtaja Diana Seppä totesi avauspuheenvuorossaan, että Venäjän hyökkäys itsenäiseen Ukrainaan on tehnyt mahdottomaksi tehdä Venäjän kanssa entisenkaltaista yhteistyötä. Tällä hetkellä toiminnan on hyvä keskittyä Suomeen, esimerkiksi Suomessa asuvien venäjänkielisten kanssa tehtävän kulttuuri- ja ystävätoiminnan muodossa. Seuran valtuuston puheenjohtaja Tiina Lepistön mukaan kevään tapahtumat tulevat vaikuttamaan siihen, että seuran toimintaa ja sen rakenteita joudutaan tarkastelemaan tulevaisuudessa uudelta pohjalta.
Kirjailjapaneeli
Viikonloppu alkoi mahtavalla kirjallisuuspaneelilla, jossa toimittaja Polina Kopylova keskustelutti Anna Soudakovaa, Dess Terentjevaa ja Daniil Kozlovia (taiteilijanimi Susinukke Kosola) teoksista, identiteetistä, ”sisäisestä venäläisestä”, valtasuhteista sekä kielestä ja mielestä.
Kaikki kirjailijat ovat saapuneet Suomeen lapsina tai nuorina, joten he kokivat olevansa hyvin integroituneita Suomeen. Venäläisyys näkyy heidän mukaansa esimerkiksi arvostuksessa venäjän kieleen, yhteisöllisyyteen tai tiettyihin perinteisiin. Identiteetin etsintä ei ole helppoa. Anna Soudakova kertoi, että oli pitkään ajatellut, että hänen pitäisi olla joko suomalainen tai venäläinen. Vasta myöhemmin on auennut, että voi olla molempia yhtä aikaa. Identiteettiä tarkkaillaan myös eri sukupolvien, omien lasten ja vanhempien kautta. Hauskana esimerkkinä keskusteltiin suomalaisista jouluperinteistä. Anna Soudakova oli jossain vaiheessa tietoisesti laittaa suomalaista joulua hankkimalla perheelleen kinkun ja tekemällä laatikot. Daniil Kozlov epäili, että hänen omat vanhempansa todennäköisesti mieluummin kuolisivat, kuin ”söisivät muussattuja vihanneksia surullisista alumiinivuoista”. Suomalaisuus puolestaan ilmenee esimerkiksi luottamuksessa mediaan tai viranomaisiin. Dess Terentjeva kertoi kokevansa itsensä venäläiseksi, mutta kun hänestä tuli kirjailija, hänestä tuli nimenomaan suomalainen kirja suomen kielen ja suomalaisen yhteiskunnan näkökulman kautta. Juontaja Polina Kopylova tajusi suomalaistuneensa, kun ollessaan matkalla Amerikassa hänelle tuli yhtäkkinen tarve päästä nurmelle istumaan ja saada siihen pizzaa ja kaljaa.
Ajankohtaisesta tilanteesta puhuttiin pohtimalla vallankäytön ja väkivallan länsäoloa kirjailijoiden teoksissa ja Venäjällä. Dess Terentjevan Neonkaupunki-sarjan on tulkittu hejastelevan suomenvenäläistä yhteisöä. Kirjoissa esiintyy jengisotia. Terentjevan mukaan yhteiskunnan ollessa terve ongelmiin voidaan puuttua. Anna Soudakova ajatteli muutoksen lähtevän koulutuksesta ja kriittiseen ajatteluun opettamisesta jo päiväkodissa ja koulussa. Daniil Kozlov täydensi listaa, että tarvitaan tietty materiaalinen pohja ja muutoksia kulttuuritasolla. Kozlovin mukaan venäläisen miehen malli on pysynyt kapeana, ja machokulttuuriin ei kuulu tunteiden sanoittaminen.
Anna Soudakova kertoi seuraavan, syksyllä ilmestyvän kirjan käsittelevän suomenvenäläisyyttä ja pohdiskeli millainen vastaanotto sillä tulee olemaan. Dess Terentjeva puolestaan tulee käsittelemään seuraavaksi platonista rakkautta. Daniil Kozlov ei yleensä halua kirjoittaa ajankohtaisista aiheista. Hän oli ehtinyt valmistella tietokirjamaista teosta suomenvenäläisestä yhteisöstä, joka oli aiemmin kohtalaisen vakaassa tilassa ja neutraali aihe. Tänä keväänä Kozlovin toivoma epäajankohtaisuus on menetetty.
Kirjailijat pohdiskelivat venäjän kielen merkitystä itselleen. Anna Soudakova ei pidä ”äidinkieli”-termistä, lähempänä olisi venäjän родной язык (oma kieli), Soudakovalle venäjän kieli on ”isänkieli”. Dess Terentjevan vahvin kieli on suomi ja se on kotikieli, mutta venäjä on erityisesti tunnekieli, jolla liikuttuminen helpoiten tapahtuu. Esimerkiksi Neonkupunki-kirjoissa on venäjänkielisiä kiro- ja tunnesanoja. Soudakovalle on tuottanut haasteita neuvostoajan aihepiiriin kuuluvat sanat ja ilmiöt, joille ei löydy suomen kielessä suoraa vastinetta. Polina Kopylovalle suomen erilaiset tyylilajit ovat tuottaneet haasteita.
Soudakova ja Terentjeva ovat iloinneet kriitikoiden kehuessa heidän suomen kieltään. Suomen sanajärjestys on molemmille vaikea, ja Terentjeva kertoo saaneensa yliopiston opiskeluaikana opettajaltaan palautteen, että ”hän kirjoittaa niin kuin Yoda puhuu”. Kozlov ei koe suomeksi kirjoittamista vaikeana, mutta yksittäisten sanojen kirjoittamisessa venäjän ääntäminen joskus sekoittaa, esim. kirjoitetaanko ”kolibri” vai ”kalibri” (venäjässä ensimmäinen o ääntyy a:na). Soudakova tykkää kirjoittaa suomeksi, koska suomi on taipuisa kieli. Suomen ja venäjän sanojen vertailu on hänestä herkullista, koska sanan tulee maistua.
Lopuksi kirjailijat pohtivat kulttuuriyhteistyön jatkamista Venäjän kanssa. Kulttuuri ja valta ovat erillisiä asioita. Cancel-kulttuuria ei kukaan kannata. Sodalle on kuitenkin saatava päätepiste, ja Venäjän olisi käsiteltävä menneisyys, ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Taiteen kautta Venäjä kuitenkin voisi pitää auki siltaa Suomeen ja muihin Euroopan maihin yllä. Kulttuurin poistaminen ajaa syvemmälle poteroihin.
Nämä kirjailijat ja teokset ovat tehneet vaikutuksen:
Anna Soudakova
Kornej Tshukovski ja Aleksandr Pushkin
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Andrei Makine: Ranskalainen testamentti
Dess Terentjeva
Sofi Oksasen teokset
Vladimir Sorokin: Telluuria. ”Tykkään miten överiksi kirjoja voi vetää”
Daniil Kozlov
Paul Bloom: Against emphaty, kertoo empatian heikkous moraalisessa päätöksenteossa.
Claudia Rankinen esseistiikka
Allan Ginsburg: Huuto, ”poljento teki nuoreen mieheen pysyvän vaikutuksen”
Venefikt Jerofejev: Moskva-Petushki
1910-20 luvun Venäläinen Avantgarde
Ajankohtainen Venäjä
Lauantai-iltapäivällä tutkijatohtori Veera Laine Ulkopoliittinen instituutti piti ajankohtaiskatsauksen Venäjään. Aiheen piti alun perin käsitellä nationalismia Venäjällä, mutta se on luonnollisesti muuttunut sodan seurauksena.
Laineen mukaan tutkijat ovat olleet pitkään selvillä Venäjän johdon maailmankuvasta, mutta riskinottovalmius sodan aloittamisen muodossa yllätti. Keskeinen ulkopolitiikan ongelma on ollut jo pidempään, että Venäjä tekee aloitteen ja länsi reagoi. Esimerkiksi energiariippuvuuteen tai korruptoituneen rahan liikkumiseen Eurooppaan olisi voinut reagoida aiemminkin.
Venäläiseen yhteiskuntaan sota on vaikuttanut monella tapaa. Mediatila on otettu kontrolliin ja ilmapiiri on muuttunut. Pelko ja maastamuutto on lisääntynyt ja kansalla on ilmennyt syvenevää konformismia (sopeutumista tilanteeseen). Venäjän vaatimus sisäiseen yhtenäisyyteen on muuttunut totaalisemmaksi.
Kehityskulku on ollut hiipivää. Kansalaisoikeuksia kavennettu koko 2000-luvun ja viimeistään on tullut 2021 totaalinen loppu poliittiselle mielipiteen ilmaisuun. Julkinen keskustelu sodasta ei ole mahdollista. Alkuvaiheessa mielenilmauksia nähtiin, mutta ne tukahdutettiin. Vastarintaa on edelleen, mutta vallan kriitikot punnitsevat, mitä hyötyä avoimesta kritiikistä nykyisessä ilmapiirissä voidaan saavuttaa suhteessa siihen kaikkeen, mitä he voivat menettää. Mielipidemittauksiin ei voi autoritäärisessä valtiossa täysin luottaa. 74 % tukee mittausten mukaan sotaa, mutta tutkimusmenetelmistä ei ole tarkkaa tietoa.
Venäjältä on käynnissä voimakkain emigraatioaalto 2000-luvulla. Lähtijöinä on ollut toimittajia, aktivisteja, liike-elämän edustajia ja tavallisia ihmisiä. Venäjä on osin kannustanut kriittisten voimien maasta poistumiseen, koska jäljelle jääviä on helpompi hallita. Pääsuunnat ovat olleet esimerkiksi Turkki ja Georgia.
Suomessa toistuvia myyttejäkin tulee kriittisesti tarkastella. Näitä ovat esimerkiksi: ”Kunhan venäläiset vain saisivat tietää, he nousisivat Putinia vastaan”, ”Propaganda menee läpi, koska venäläiset haluavat vahvan johtajan /eivät ole kokeneet demokratiaa.” ”Putinin asema horjuu” ja ”Venäjä on jo hävinnyt sodan”.
Venäjän ”sistema” on rakennettu epävirallisille verkostoille rakennettu valtajärjestelmä. Putinin Venäjä elää epävarmuudesta ja tuottaa sitä. Järjestelmä ulottuu syvemmälle kuin pelkkään Putiniin.
Mitä voimme Suomessa tehdä? Voimme tukea Ukrainaa solidaarisuusnäkökulmasta, mutta se samalla on myös kansallinen etu. Voimme tuoda esiin venäläisiä kriittisiä ääniä. Voimme tukea EU:n demokratian säilymistä.
Seuraava Ajankohtainen Venäjä vuonna 2023
Kulttuuriohjelmana viikonlopussa kuultiin lisäksi turkulaista trubaduuria Mihail Ioninia ja pidettiin yhteistä euroviisustudiota. Sunnuntaina työpajoissa kuultiin ulkopuolisina vieraina kansainvälisten asioiden päällikköä Mika Akkasta Turun kaupungilta, yrityskonsultti Hanna Aanilaa, Petri Öhmania Venäjänkielisten keskusjärjestöstä ja projektipäällikkö Petra Valkosta Suomen Partiolaisista.
Vuoden 2023 Ajankohtaista Venäjää suunnitellaan jo. Aika ja paikka julkistetaan myöhemmin, mutta tule sinäkin silloin mukaan! Hieno viikonloppu ja paljon yhteisiä muistoja. Kiitos kaikille mukanaolleille.
Riku Savonen
