Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa LUKKI-hankkeessa, jota vetää Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, järjestettiin 11.11.2022 laadukas venäjän kielen opetukseen liittyvä seminaari. LUKKI viittaa lukioon, kieliin ja verkostoitumiseen. Hankkeen turvin järjestään yleisesti eri kielten opetuksen tukemiseen liittyvää koulutusta ja hankkeen on mahdollista tukea kieltenopetuksen kehittämistä. Mm. kauan odotettu ja kaivattu Arja Kirvesmäen, Hannes Viimarannan ja Julia Ekmanin laatima venäjän kielen uusi kielioppi sai rahoitusta Lukki-verkostosta. Teos on vapaasti kaikkien ladattavissa.
Minulla oli ilo istua päivä kuuntelemassa monipuolista katsausta venäjän, ukrainan ja valkovenäjän kielen ja kulttuurin tutkimuksen ja arjen tilanteeseen Suomessa. Tavallisestihan itse istun järjestäjän jännittävässä roolissa. Seminaarissa esiintyi suuri joukko loistavia asiantuntijoita: professori Tomi Huttunen, professori Johanna Viimaranta, väitöskirjatutkijat Mika Pylsy ja Riku Toivola, suunnittelija Eeva Korteniemi sekä toimittaja Jussi Konttinen.Lisäksi professori Viimaranta johti paneelikeskustelua, jossa eri toimijoiden edustajat kertoivat Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista oman organisaationsa tai edustamansa ryhmän työhön.
Harkovan taivaan alla
Kuva: Into kustannus
Tomi Huttunen toimii Helsingin yliopiston venäläisen kulttuurin ja kirjallisuuden professorina. Hänen koskettava luentonsa Harkovan taivaan alla: kriisiajan kieli, kirjallisuus ja kulttuuri tarkasteli niin Ukrainassa, Venäjällä kuin Euroopassakin hyvin suositun runoilija-prosaistin Serhi Žadanin päiväkirjamerkintöjen valossa tapahtumien kehittymistä Ukrainassa. Huttunen oli itse kääntänyt tekstit. Tomi Huttusen mukaan Venäjällä on edelleen kulttuurivaikuttajia, jotka sitkeästi pyrkivät vaikuttamaan maan toisenlaiseen kehitykseen. Lev Rubinštein on yksi heistä ja hänen kirjoituksiaan voi nyt lukea venäjänkielisistä Story.ru ja Republik.ru -nettijulkaisuista. Rubinštein ja monet muut ovat joutuneet painumaan maan alle. Yli 130 kirjoittajaa julkaisee nyt kirjoituksiaan netissä ilmestyvässä The ROAR (Russian Oppositional Arts Review) -julkaisussa, joka perustettiin 24.4.2022. ROAR ilmestyy joka toinen kuukausi ja esittelee “nyky-Venäjän opposition kulttuuria runoudesta eri musiikkigenreihin, artikkeleista fiktiokirjallisuuteen ja taitetta graffiteista lyhytvideoihin. Se taistelee virallista kulttuuria vastaan, joka tukee virallista propagandaa ja rikollista poliittista hallintoa, ja tarjoaa ilmaisukanavan toisin ajatteleville kulttuurin toimijoille”. ROARin verkosto laajenee sitä mukaa, kun eri kulttuurialojen toimijat osaavat ja uskaltavat antaa juttujaan julkaisuun. Julkaisun päätoimittaja on Ukrainassa Dnepropetrovskissa syntynyt Linor Goralik,
Suosittelen kutsumaan professori Huttusen esiintymään ja lukemaan vaikuttavia tekstejä.
“27. helmikuuta 2022
Taivas Harkovan yllä on suuri ja kirkas. Tähdet ovat kuin saksanpähkinöitä. Kaikki tähtikuviot näkyvät. Ja todella hiljaista, ei kuulu tykkien ääntä. Olkoon niin edelleen. Hyvää yötä.”
“6. maaliskuuta 2022
Tänään taivas Harkovan yllä on korkea ja läpikuultava, pilvet väistyvät epävakaasti haihtuen. Katoilta putoilee painavia lumihuppuja. Kaupunki itse on hiljainen, joten kun lunta putoaa, sitä käännytään katsomaan. Kaupunki on sodassa. <…> Kaupunkilinnoitus, siinä se on. Kaunis, keväinen, aurinkoinen. Tahdomme rakentaa sen uudelleen mahdollisimman pian, heittää pois kaiken sen hirveyden, joka on idästä meille tullut. Sillä tämä on edelleen runoilijoiden ja yliopistojen kaupunki. Vielä liehuu kaupungin yllä Ukrainan lippu.”
Millaisia ovatkaan päiväkirjamerkinnät tämän jälkeen. siitä saanemme jossain vaiheessa lukea.
Mikä kieli on oikea kieli?
Kuva: Helsingin yliopisto
Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Johanna Viimavirta kertoi venäjän, ukrainan ja valkovenäjän kielistä yleisellä tasolla ja Suomessa. Venäjä, ukraina ja valkovenäjä ovat suurimmat itäslaavilaiset kielet. Ne ovat hyvin lähellä toisiaan niin kieliopillisesti kuin sanastollisestikin. Venäjän kieli perustuu kirkkoslaaviin, kun taas ukraina ja valkovenäjä ovat syntyneet lähinnä 1800-luvulla kansankielestä ja murteista. Venäjän länsimurteet ovat hyvin lähellä ukrainan kieltä. Viimavirta kertoo, että “vaikka ukraina kuuluu itäslaavilaisiin kieliin, sillä on paljon yhtäläisyyksiä myös länsislaavilaisten kielten kanssa, etenkin sanastossa. Keskiajalta lähtien itäslaavilaiset kielet ovat kehittyneet toisiinsa verrattuna hyvin erilaisissa oloissa: Venäjä on ollut 1700-luvulta lähtien suurvallan kieli, kun taas ukrainan kielen käyttöä vastustettiin aktiivisesti niin 1800-luvun loppupuolen venäläistämiskaudella kuin suurimman osan neuvostoajasta. Vuoteen 1918 asti Länsi-Ukraina kuului Itävalta-Unkarin vaikutuspiiriin, ja siellä olosuhteet olivat suotuisammat kuin Venäjällä”. Valkovenäjän kieli on lähempänä venäjän kieltä, kun taas ukrainan kielessä on paljon vaikutteita myös puolan kielestä. Venäjän keisarikunnan aikaan venäjän kieli oli ukrainan alueella ensisijainen kieli, kun taas Neuvostoliiton aikana pyrittiin Viimavirran mukaan lähinnä kaksikielisyyteen. Nyky-Ukrainassa ukrainan kieli on noussut ensisijaiseksi ja sen kielipolitiikkaa on pidetty venäjänkielisiä sortavana. Valko-Venäjällä sen oma kieli on ollut huonossa asemassaa koko nykyisen olemassaolonsa aikana, Viimavirta kertoi.
Monipuolinen kielivaranto on turvattava
Suomen kielivarannon kannalta on tärkeää osata paljon eri kieliä. Näin seminaarissa todettiin jälleen kerran. Hiljattain Aamulehti julkaisi ensi vuoden kielitarjottimen Tampereen kouluissa. Silmiinpistävää oli espanjan kielen runsas opetustarjonta. Seminaarissa sen sijaan tuotiin esille, että kun sota Ukrainassa joskus – ja toivottavasti hyvin pian – päättyy, jälleenrakentaminen tulee vaatimaan hyvää kielitaitoa todella monen alan asiantuntijoilta. Niin ikään asiantuntijat näkivät, että mm. sosiaaliala, työllistämispalvelut, viestintä, kyberturvallisuus ja turvallisuusala yleisestikin tulee tarvitsemaan itäisten naapuriemme kielten osaajia. Korostettiin myös, että alempien kuin yliopistotason kielentaitajia tarvitaan lähitulevaisuudessa paljon. Meille ei riitä – ja se koetaan suoranaiseksi uhkaksi – että kieltä aletaan opiskella ammatillisten opintojen yhteydessä, vaan peruskielioppi ja -sanasto tulisi oppia jo peruskoulu- ja lukioasteella. Tämä on sellainen “staraja pesnja” eli sama vanha sävel, jota olemme toitottaneet ainakin koko sen 40 vuoden ajan, jonka olen tätä työtä tehnyt vapaaehtois- ja palkkatyönä. Venäjän kieli kärsii valitettavasti vahvasta politisoitumisesta. Olisi vallan mahtavaa, jos pääsisimme siitä eroon ja näkisimme venäjän ja kaikki muut kielet tasavertaisina kommunikaation välineinä.
Missä kieliharjoittelemme?
Kuva: Helsingin yliopisto
Aleksanteri-instituutissa suunnittelijana työskentelevä Eeva Korteniemi vastaa kolmesta eri ohjelmasta, joiden tarkoituksena on edistää Venäjän, itäisen Euroopan ja Euraasian tutkimuksen kansainvälistä ja valtakunnallista tutkimus- ja koulutusyhteistyötä: vierailevien tutkijoiden Visiting Fellows -ohjelma, valtakunnallinen venäjän kielen pääaineopiskelijoiden kieliharjoitteluohjelma sekä vuosittainen, kansainvälinen, Aleksanteri-konferenssi. Hän vastaa näiden ohjelmien tutkija- ja opiskelijaliikkuvuuksien koordinoinnista. Myös tällä sektorilla työ loppui Venäjän suuntaan keväällä kuin seinään. Nopeasti on kuitenkin löytynyt uusia tapoja toteuttaa mm. vaihto-ohjelmia, jotka ovat monelle opiskelijalle todella tärkeitä motivaation kannalta. Suomessa venäjänkieliset vierailevat tutkijat ja opettajat ovat pitäneet oman alansa teemapäiviä ja -luentoja opiskelijoille. Niin ikään on etsitty yliopistoja ja muita oppilaitoksia, joissa nykyisinkin näkyy venäjänkielinen painotus. Yksi näistä on Latvian toiseksi suurin yliopisto Daugavpilsissä, jossa enemmistö väestöstä on yhä venäjänkielisiä. Myös yhteyksiä Tarton yliopiston collegeen Narvassa ja Tallinnaan yliopistoon on testattu. Myös leirikouluja on jo suuntautunut mm. Viroon sekä eksoottiseen Uzbekistaniin, jonne matkusti viime keväänä SYKin oppilasryhmä.
Vaikka kaikkien tähänkin seminaariin osallistuneiden mieli oli maassa vallitsevan sotatilanteen vuoksi, oli voimaannuttavaa kokoontua yhteen tuomaan omat pienet toivonkipinät ja onnistumiset opetuksen ja tutkimuksen järjestämisessä. Ja uusi upea tutkijoiden joukko on kasvamassa täyteen mittaansa, mikä sekin osoitettiin seminaarin esityksissä ja yleisöpuheenvuoroissa.
Lisää lukemista:
Thomas Rosén: Kielet sodan varjossa: ukraina ja venäjä. Artikkeli Kielikello 2 / 2022
Johanna Viimaranta: Ymmärtävätkö venäläiset ja ukrainalaiset toisiaan? Kolumni Idäntutkimus-lehdessä 2/2021
Kartta slaavilaisista kielistä:
Lähde Wikipedia
