Tampereen venäläisessä ravintolassa kukoistaa venäläis-ukrainalainen ystävyys… ja vähän rakkauskin.
Venäjällä ei aikaisemminkaan ollut kovin hyvä maine Suomessa, mutta Venäjän kuva romuttui entisestään helmikuussa 2022 kun se hyökkäsi Ukrainaan. Monet suomalaiset rupesivat karttamaan kaikkea venäläistä.
Siksi vaatii melkoista ennakkoluulottomuutta tällaisena aikana avata venäläisiä herkkuja tarjoileva kahvila. Mutta juuri näin tekivät Olga ja Jegor Härkönen viime vuoden joulukuussa.
Kysymyksessä on Tampereella Tammelan modernin jalkapallostadionin rakennuksessa sijaitseva Blinland. Ravintolan Facebook-sivulla ei tosin puhuta ”venäläisestä” vaan ”slaavilaisesta” keittiöstä, mutta yhtä kaikki, tempaus oli rohkea.
– Uskokaa tai älkää, mutta meidän venäläisyydestämme ei kukaan ole pahaa sanaa sanoneet, Olga ja Jegor vakuuttavat yhdestä suusta.
Nuoruuden romanssi roihahti uudelleen
Olgan ja Jegorin tarina sopisi vaikka (rakkaus)romaanin aiheeksi. Pariskunta tunsi toisensa lapsuudessa ja nuoruudessa Tšeljabinskin kaupungissa Ural-vuoriston tuolla puolen. Nuoret harrastivat hiihtoa samassa urheiluseurassa ja kytipä heidän välillään pienoinen nuoruuden romanssikin.
Elämä vei kuitenkin Olgan ja Jegorin erilleen. Jegor lähti inkeriläisenä paluumuuttajana Suomeen ja Olga meni tahollaan naimisiin. Vuosikausia he eivät olleet yhteydessä toisiinsa.
Sitten peliin puuttuivat sananmukaisesti taivaalliset voimat. Tšeljabinskin yläpuolella räjähti suuri meteoriitti vuoden 2013 helmikuussa. Sen paukahdus rikkoi ikkunoita satojen neliökilometrien alueella. Yli tuhat ihmistä loukkaantui meteoriitin sirpaleista.
Uutiset tavoittivat Suomessa asuneen Jegorin, joka päätti ottaa yhteyttä nuoruutensa ystävään Olgaan. Jegoria huoletti, oliko Olga loukkaantunut räjähdyksessä. Ei ollut. Olga oli kunnossa.
Puhelu oli kuitenkin kohtalokas: nuoruuden romanssi roihahti uuteen liekkiin. Eipä aikaakaan kun Olga, joka oli eronnut miehestään, saapui visiitille Suomeen. Vierailu johti siihen, että pariskunta vihittiin Lappeenrannassa.
Pian Olga ja Jegor muuttivat Tampereelle, joka tuntui sopivankokoiselta kaupungilta. Helsinki oli heille liian suuri, Lappeenranta liian pieni. Tampere osoittautui kaikin puolin sopivaksi.
Olga ryhtyi yrittäjäksi. Hän avasi kynsihoitolan ja laajensi sitä myöhemmin kauneushoitolaksi. Jegor työskenteli autonkuljettajana ja varastomiehenä. Hyppy kahvilabisnekseen tapahtui sattuman kautta, kuten niin monet asiat elämässä yleensäkin.
Kohtalokas lahja
Eräänä kauniina päivänä Jegor päätti ilahduttaa vaimoaan ruuanlaittoon liittyvällä lahjalla. Perhepiirin ulkopuolellakin tiedettiin, että Olga on erinomainen blinikokki. Niinpä Jegor lahjoitti vaimolleen blinipannun. Hän tilasi sen, kuten nykyään on tapana, postimyynnistä.
Kun pannu saapui, yllättyivät molemmat – sekä lahjan antaja että sen saaja. Pienen, kotikeittiöön sopivan blinipannun sijasta paketista paljastuikin iso, ravintolakäyttöön soveltuva pannu. Ehkä myyntiselosteen lukeminen oli jäänyt puolitiehen…
Kaikki Olgan blinintekotaidot tuntevat olivat sitä mieltä, että kun kerran nyt on välineet isompaankin blinitehtailuun, niin hänen pitäisi kokeilla siipiään ravintolabisneksessä. Kynsihoitolan pitäminen oli jo osoittanut, että Olgalla on yrittäminen verissä. Niinpä oman kahvilan avaaminen alkoi tuntua entistä houkuttelevammalta.
Hiljattain valmistuneet jalkapallostadionin liiketilat olivat vielä neitseelliset. Jegor ryhtyi remontoimaan tiloja ravintolakäyttöön sopivaksi. Interiööriin satsattiin: piti olla käytännöllistä, mutta tyylikästä. Seinätapetti tilattiin ukrainalaiselta suunnittelijalta. Samovaari pantiin esille. Lapsille järjestettiin oma leikkinurkkaus.
Vielä piti keksiä kahvila-ravintolalle nimi. Päädyttiin sanaleikkiin: Blinland yhdistää blinit ja Finlandin. Nimi kiinnitettiin suurin kirjaimin etuoven päälle – ja ei kun asiakkaita odottamaan.
Jalkapalloyleisön varaan ei lasketa
Ensimmäiset viikot olivat lupaavia. Aloittelevalla yrittäjäpariskunnalla ei ollut varaa maksaa mainoskampanjoita, mutta puskaradio kiidätti sanomaa. Onneksi Tampereella tarkasti luettu Aamulehti kiinnostui ilmiöstä niin paljon, että teki ravintolasta jutun. Se toi epäilemättä asiakasvirtaa.
Ensin alkuun Blinlandilla ei ollut anniskeluoikeuksia, joten tarjolla ei ollut mehuja väkevämpiä juomia. Nyt sekin asia on kunnossa: olutta ja viiniä on tarjolla ja perivenäläinen ”sto gram” järjestyy tarvittaessa. Ravintolan miljöö on kuitenkin sellainen, että kaljaveikot eivät paikalle ole eksyneet. Portsaria ei ole tarvinnut ovelle palkata.
Voisi kuvitella, että stadionin jalkapallo-ottelut toisivat samassa rakennuksessa sijaitsevaan ravintolaan lisäasiakkaita. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
– Semmoista kerrotaan, että jääkiekko-ottelun jälkeen mennään baariin, mutta jalkapallo-ottelun jälkeen kotiin, Olga naurahtaa.
Sen sijaan stadionilla järjestetty rock-konsertti näkyi heti Blinlandin liikevaihdossa.
Ruokalista on uskollinen venäläiselle – tai slaavilaiselle – ruokaperinteelle. Blinien ohella tarjolla on monenlaisia pelmenejä, borshia ja seljankaa, vohveleita ja salaatteja. Venäjällä suosittu olivje-salaatti jouduttiin ottamaan listalta pois, koska se ei asiakkaita tuntunut kiinnostavan.
– Fifty-fifty, vastaa Olga kun häneltä kysyy, kumpia asiakkaissa on enemmän, suomea vai venäjää puhuvia.
Venäläis-ukrainalaista ystävyyttä…
Vaikka Venäjä ja Ukraina ovat sodassa keskenään, kukoistaa Blinlandin seinien sisällä venäläis-ukrainalainen ystävyys. Ravintolalla ei ole ollut toistaiseksi mahdollista palkata oman perhepiirin ulkopuolelta henkilökuntaa, mutta harjoittelijat ovat kaikki olleet ukrainalaisia.
– He ovat tulleet meille harjoittelemaan ja me olemme ystävystyneet heidän kanssaan, Olga kertoo.
Yksi heistä on perheineen sotaa pakoon lähtenyt Marii, joka on saanut väliaikaisen suojelupäätöksen Suomessa. Jo kotimaassaan Marii oli opiskellut kondiittoriksi ja jatkanut opintojaan Suomessa.
Marii kertoo viihtyvänsä Suomessa hyvin, vaikka suomen kieli ei vielä oikein tahdo sujua.
– Käyn mielelläni teatterissa, hän kertoo harrastuksistaan.
– Nautin kovasti Romeosta ja Juliasta. Kertomus on tuttu, joten ei se haitannut, vaikka ymmärsin vain sanan sieltä, toisen täältä.
Blinlandin kakut ja napoleon-tortut ovat Mariin taitavien käsien tuotteita.
….ja venäläis-ukrainalaista rakkautta
Härkösten ravintolaperheeseen kuuluu myös 17-vuotias Hervannan teknillistä lukiota käyvä Nikita. Hän on autellut vanhempiaan sen minkä opinnoiltaan on ehtinyt. Nikitan ”erityisvastuualueeseen” kuuluu ravintolan Facebook-sivujen ylläpito.
Nikitan tyttöystävä on ukrainalainen Jelizaveta, joka on kotoisin Tšerkasin kaupungista. Kuten niin monet muutkin ukrainalaiset, Jelizaveta on lähtenyt sotaa pakoon ja päätynyt Suomeen. Jelizaveta opiskelee niin ikään Hervannassa. Hänen alansa on taideteollisuus. Jelizavetan koulunvalintaan vaikutti se, että ammattikoulu sijaitsee samassa rakennuksessa kuin Nikitan lukio.
Nikita on asunut Suomessa jo 11 vuotta, joten hän on käynyt eskarin, alakoulun ja yläkoulun suomeksi. Niinpä hänen suomensa soljuu sujuvasti, vaikka hän itse vähättelee kielitaitoaan.
– Kesällä taisi suomen kieleni hiukan kangistua, koska vietin paljon aikaa venäjänkielisten kavereiden kanssa…
Vaikka Olga ja Jegor eivät ole kuulleet Suomessa mitään negatiivista venäläisyydestään, joutui Nikita kuuntelemaan yläkoulussa ryssittelyä. Kilttinä poikana hän nieli loukkaukset, vaikka ei se nimittely mukavalta tuntunut.
– Lukiossa ei enää ryssitellä. On sen verran fiksumpaa porukkaa.
Nikita haluaisi hävittäjälentäjäksi, mutta pelkää, että venäläisellä passilla se ei Suomessa onnistu.
– Toinen unelmani on rakennusinsinöörin paperit. Siinä ammatissa ei venäläisellä passilla ole merkitystä.
Teksti: Esa Tuominen
Kuvat: Esa Tuominen, Mariin kotialbumi