Kirill Razumov on kirjoittanut kirjan amerikkalaislegenda Bob Dylanin esiintymisestä Moskovassa heinäkuussa 1985. Neuvostoliittolaisen ja kansainvälisen rockin yhtymäkohdat ovat muutenkin olleet tärkeä osa imatralaistuneen Razumovin elämää.
Teksti: Riku Savonen
Kuvat: Andrei Usov, Kirill Razumov, Riku Savonen
Kirill Razumov (s. 1964) syntyi Leningradissa. Suomi oli tuolloin kaukainen tuntematon. Ohiajavat autot ja junat toivat välähdyksiä Suomesta. Razumov kertoo kaksi muistoa lapsuuden mökkireissuilta Roštšinoon (entinen Raivola, Karjalan Kannas).
– Palasimme kerran datšalta Leningradiin. Valtatiellä lähdimme ohittamaan Suomen kilvissä olevaa rekkaa. Ohitamme sen ja vilkaisen taakseni. Ja mitä näen! Ohjaamossa pelkääjän paikalla istuu valtava pinkki pehmonorsu.
Neuvostoliitossa ei ollut niin isoja leluja, saati pinkkejä. Luultavasti kuski oli viemässä norsua lahjaksi jollekin. Razumov on sen jälkeen kutsunut Suomea ”pinkkien norsujen maaksi”.
Toinen muisto liittyy juniin. Datšan vieressä kulki junarata Suomesta Leningradiin.
– Istuimme kaverien kanssa mäellä ja katselimme junia. Kun Tolstoi tai Repin olivat ajaneet ohi, etsimme suomalaisturistien heittämiä kaljatölkkejä puskista. Junan tulo oli suomalaisen magiikan hetki. Ajattelimme, että juna ajaa aina ohi, mutta itse emme koskaan pääse Suomeen.
Pitkä suhde Suomeen
Suomessa Kirill Razumov kävi ensimmäisen kerran vuonna 1990 matkalla Tanskaan. Vierailut yleistyivät.
Vuosina 2000–12 hän työskenteli pietarilaisessa autoliikkeessä käyden työmatkoilla Suomessa. Tämän jälkeen Razumov esitteli Suomea venäläisille ja järjesti suomalaisyrityksille konsultaatiota Venäjän bisneskulttuurista.
Razumov asuu nyt Imatralla, jonne päätyi sattuman kautta syksyllä 2022. Eräs ystävä kutsui hänet työskentelemään Plastilin Media-animaatiostudiolle. Ajankohdasta huolimatta Razumovin asiat ja vaadittavat paperit järjestyivät nopeasti.
Kirill Razumov käy edelleen Pietarissa Narvan kautta katsomassa 85-vuotiasta äitiään. Äidillä on tylsää, kun kuulolaite kenkkuilee ja ystävistäkään ei enää oikein ole seuraa.
Rock tuli ja vei
Kirill Razumov sai rokkitartunnan kavereiltaan 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Kaupallista levitystä ei ollut, mutta nauhoitteet levisivät itse tehtyinä kopioina ympäri Neuvostoliittoa. Ilmiötä kutsutaan nimellä magnitizdat.
Suurimman jäljen jättivät ruotsalainen Abba ja saksalainen Boney M. Perässä tulivat saksalainen Dschinghis Khan, espanjalainen Baccara ja englantilainen Smokey. 1980-luvun lopulla venäläinen rock alkoi yleistyä ja Razumov kuuli Akvariumia ja Zooparkia, myöhemmin Kinoa ja Alisaa.
Boris Grebenštšikov (Akvarium) ja Maik Naumenko (Zoopark) ”dylanilaisen” yhteisalbumin ”Bratja i Sjostry” (Veljet ja siskot) nauhoitusten aikaan 1978. Kannattaa kiinnittää huomiota kirjaan Grebenštšikovin kädessä. Kuva: Andrei Usov
Oma osansa oli Krugozor-lehdellä (suom. Horisontti). Se ilmestyi kuukausittain vuosina 1964–92. Neliönmuotoinen lehti sisälsi taipuisia flexi-disc-levyjä. Razumov kiersi metroasemien kioskeja, kunnes löysi lehden.
– Krugozorissa oli aina sama kaava. Esimerkiksi ensin Brezhnevin puhe, sitten asiaa kolhooseista, uutinen Amurin radan rakentamisesta, sitten klassista musiikkia ja lopuksi viihdemusiikkia, sekä venäläistä että ulkomaista. Kappale saattoi olla Vietnamista tai Unkarista, mutta yhtä hyvin Paul McCartneytä tai Queeniä. Joka kerta kuin sait käsiisi Krugozorin, saatoit odottaa ihmettä.
Toinen tärkeä julkaisu oli vuosina 1962–2014 ilmestynyt Rovesnik (suom. ikätoveri), joka oli suunnattu 14-28-vuotiaille neuvostonuorille. Rovesnik kertoi ulkomaisten nuorten elämästä.
– Yhdeksännellä luokalla palelin talvella kolme tuntia Melodija-kaupan jonossa, koska joku sanoi, että on tulossa ABBAn uusi levy. Se olikin sitten Voulez-Vous. Jäin pois koulustakin, mutta en lopulta saanut levyä. Kun menen allapäin bussiin, joku aikuinen äijä ABBAn levy kädessään mölisee: ”Mitä paskaa tämä on olevinaan?” Ja minä vain mietin, että miten maailmassa tuo levy on päätynyt tuolle idiootille.
Blogi ja haastatteluja
Noin 15 vuotta sitten Kirill Razumov alkoi ostaa vanhoja vinyylejä. Silloin hän tajusi, miten laaja musiikkiskaala oli ollut. Hän alkoi pitää musiikkiblogia YouTuben ja Yandexin palveluissa. Eniten katseluja tuli, jos sattui asiavirhe. Parhaimmillaan vihakommentteja sisältänyt juttu keräsi miljoona katselua.
Vuonna 2019 Razumov alkoi tehdä haastatteluja kuuluisuuksien kanssa. Hän teki sillä hetkellä töitä huvijahtien myynnin parissa, joten haastattelut olivat teemalla ”Meri ja rock”.
Esimerkiksi Paul McCartneyllä oli pikku purkki kahdelle hengelle, joka kulki hänen mukanaan. Jos keikkapaikan vieressä oli meri, hän meni purjehtimaan. Vuonna 2004, kun McCartney oli Pietarissa esiintymässä, Razumovin ystävä pääsi kahdesti viemään maailmantähden Suomenlahdelle.
Paul McCartneyltä Razumov ei saanut haastattelua, mutta niitä ovat antaneet esimerkiksi ABBA-historioitsija Karl Magnus Palm, Uriah Heepin Ken Hensley ja Queen-yhtyeen huippuvuosien kiertuepäällikkö Peter Hince.
Vuonna 2019 Razumov haastatteli amerikkalaista Joanna Stingraytä, joka lähti laulajana esiintymään Neuvostoliittoon 1980-luvulla. Stingray tapasi sattuman kautta Akvarium-yhtyeen Boris Grebenštšikovin ja tajusi, että tässä on jotakin. Vähitellen hän tutustui kaikkiin suuruuksiin, kuten Kinoon ja Alisaan.
Kuva: Boris Grebenštšikov esiintyy 60-vuotiskonsertissaan vuonna 2013 Pietarin Oktjabrski-areenalla. Kirill Razumov
Stingrayllä oli suuri rooli neuvostorockin levittämisessä länteen. Hän myös kuljetti Neuvostoliittoon vanhempiensa rahoilla ostamaansa äänitystekniikkaa, jolla äänitettiin monen maanalaisen yhtyeen legendaariset julkaisut. Joannan siskon Judyn otokset taas muodostavat merkittävän valokuva-arkiston neuvostorokista.
Monet venäläisen rockin legendat ovat jättäneet Venäjän vuoden 2022 tapahtumien jälkeen. Poikkeuksiakin on: KINO-yhtye on epäpoliittisuudessaan ollut vallanpitäjien suosiossa ja keikkailee ympäri Venäjää. Keulahahmo Viktor Tsoi kuoli jo vuonna 1990, mutta nykykokoonpano käyttää Tsoin alkuperäisiä ääniraitoja esityksissään.
Bob Dylan Moskovassa 1985
Amerikkalaisella Bob Dylanilla (s. 1941), jolla on juutalaisia juuria Odessassa, oli vaikutusta neuvostoliittolaisen rockin kehitykseen. Erityisesti Vladimir Vysotskia, Bulat Okudžavaa ja Boris Grebenštšikovia on verrattu Dylaniin.
Tutkiessaan vuonna 2021 länsiartistien vierailuja Neuvostoliittoon (esimerkiksi Elton John vuonna 1979), Kirill Razumov huomasi lyhyen maininnan, että Bob Dylan esiintyi Moskovassa vuonna 1985. Razumov ei ollut aiemmin kiinnostunut Dylanista. Ensimmäisen Dylanin keikkansakin hän koki vasta äskettäin Helsingissä lokakuussa 2025.
– Kiinnostus heräsi, sillä tämän mittaluokan esiintyjiä ei juuri käynyt Neuvostoliitossa. Ja oli vasta perestroikan alku. Halusin tietää lisää.
Razumov alkoi penkoa asiaa aikalaishaastattelujen, lehti- ja arkistotietojen kautta. Tie vei jopa Amerikkaan Oklahoman Tulsassa olevaan Bob Dylan -keskukseen.
Razumovin kirjassa kerrotaan Bob Dylanin Moskovan vierailun taustat ja kulku. Tapaamisen järjestäjinä olivat kuuluisat neuvostorunoilijat Jevgeni Jevtušenko ja Andrei Voznesenski, joilla oli aiempia länsiyhteyksiä.
Dylan esitti 26.7.1985 Moskovan Kansainvälisen runouden illassa Lužnikin pienessä urheiluhallissa kolme laulua muutaman tuhannen, ilmeisesti pääosin paikalle värvätyn katsojan edessä. Illassa oli kymmenkunta neuvostorunoilijaa ja ulkomaisia esiintyjiä Irlannista (myöhemmin Nobelin saanut Seamus Heaney), Bulgariasta, Vietnamista, Intiasta ja Nicaraguasta. Dylanin lisäksi Amerikkaa edustivat James Ragan ja Robert Bly.
Dylanin kerrotaan pettyneen apaattiseen vastaanottoon. Yleisö ei osannut englantia, eikä tuntenut hittejä. Suurimmat aplodit illassa keräsi neuvostorunouden ihmelapsi, 10-vuotias Nika Turbina. Lapsitähden myöhempi elämä oli traaginen ja päättyi monen legendan tapaan 27 vuoden iässä – putoamiseen viidennen kerroksen ikkunasta.
Runoillan jälkeen Dylan oli kutsuttu alkaneille Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaaleille. Lisäksi hän osallistui illanviettoon Andrei Voznesenskin huvilalla, josta on todisteena muutama valokuva. Dylan kävi myös Hamovnikissa Tolstoin kartanomuseossa ja istui Tolstoin polkupyörän satulassa. Matka jatkui Moskovan jälkeen vielä Tbilisiin.
Kuva: Kirjan kansi ja sisäsivujen kuvitusta
Kustantaja-haaste
Kirill Razumov suunnitteli julkaisevansa kirjansa lännessä, sillä Dylanilla on valtava määrä faneja ympäri maailmaa. Venäjällä hän ei ole erityisen tunnettu.
Razumov sai verkostojensa avulla yhteydet moniin kustantajiin Euroopassa. Kustantajat kieltäytyivät, sillä he eivät kuulemma ole kiinnostuneita artistien elämän yksittäisistä vaiheista. Lisäksi Dylanin uralla 1980-luku ei muka ole kiinnostavaa aikaa. Osa sanoi, että aihe kiinnostaa vain tosifaneja, dylanologeja. Vuoden 2022 jälkeiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen ei viitannut kukaan.
Yhteyksiä oli syntynyt myös Venäjän musiikkipiireihin. Razumov sai kutsun suuren AST-kustantamon tilaisuuteen, joka lupautui yllättäen kirjan kustantajaksi. Valmista kirjaa esiteltiin Moskovassa ja Pietarissa heinäkuussa 2025 ja siitä kirjoitettiin positiivisia arvioita.
Kustannusprosessin aikana Razumov ajatteli, että kaikki teksti ei läpäisisi sensuuria. Hän kysyi itse, pitäisikö esimerkiksi ulkomaisten agenttien, kuten Grebenšhšikovin, sitaatit poistaa. Kustantaja ei kuitenkaan löytänyt mitään vaarallista. Venäjän lakien mukainen K18-ikäraja kirjaan toki on painettu.
Kirjastojen muutos
Kirill Razumov toivoo, että kirja käännettäisiin joskus vielä myös suomeksi. Dylan-kirja jää tuskin viimeiseksi. Seuraavaksi kiinnostavat suomalais-neuvostoliittolaiset kulttuuriprojektit ja suomalaiset kädenjäljet venäläisessä rockissa. Venäläisestä rockista on suomeksi kirjoittanut erityisesti Tomi Huttunen kirjassa Pietari on rock (Into, 2012).
Imatralla Razumov käy mielellään kirjastossa, onhan hän aikoinaan opiskellut kirjastotiedekunnassa.
– Kirjastot ovat muuttuneet Venäjälläkin kovasti. Ennen kirjasto oli pölyinen, tylsä paikka, jossa oli töissä pelottavia naisia, epämukavat huonekalut ja ikävä haju. Kirjastot ovat muuttuneet nykyaikaisen elämän keskuksiksi ja niissä tapahtuu paljon.
Kirill Razumov esittelee Dylan-kirjaansa Imatran pääkirjastolla 26.11. klo 16.30.