Viitisentoista vuotta sitten näin kansalaisopiston suomenkielisen ilmoituksen venäjänkielisestä musiikkileikkikoulusta eli muskarista vanhemmille ja lapsille. Onpa kiva kielikylpy, tuumasin ja ilmoitin siltä istumalta itseni ja pienen poikani syksyksi muskariin. Olen perheemme ainoa venäjän osaaja ja ajattelin, että muskarista voisi saada lapselle kevyen suihkutuksen vieraaseen kieleen ja kulttuuriin.
Paikan päällä totuus valkeni. Muskari oli tietysti tyystin venäjänkielinen ja venäjänkielisille perheille tarkoitettu. Siellä sitten kuiskaustulkkasin poikani korvaan muskariopen ohjeita, jotta hän pysyisi jotenkinmukana. Muut vanhemmat olivat venäläisäitejä, joten erotuimme takuulla joukosta.
Muskarin konsepti ja kaikki laulut olivat minullekin ihan uusia. Yksi soi päässäni vieläkin:
Молоко, молоко, убежало молоко. Молоко, молоко, убежало далеко.
(Maito, maito, kiehui yli maito. Maito, maito, kiehui kauas.)
Olimme käyneet suomenkielisissäkin muskareissa, joten väistämättä tuli tehtyä vertailua. Tunnelma venäjänkielisessä muskarissa oli eloisampi ja lapset luonnostaan osallistuvampia ja rohkeampia. Toisaalta opetus oli kurinalaisempaa, ohjatumpaa ja tiettyyn tavoitteeseen tähtäävää. Tämä tuli esiin erityisesti joka kerran lopussa olleessa askarteluosiossa.
– Liimatkaa pupun vartalo paperin keskelle ja pää sen yläpuolelle. Häntä asetetaan vartalon oikealle puolelle. Laittakaa kukka vasempaan alaneljännekseen, kas näin! ohjeisti muskariope.
Askarteluosio otti minulla ajoittain koville ja aivojen suomalaiset ”tehdasasetukset” lapsen omaan luovuuteen kannustamisesta yrittivät ottaa valtaa. Teki mieli huutaa: ”Tunkekaa ne pupun hännät ihan mihin itse lystäätte!” Onneksi sain kuitenkin pidettyä maidot kattilassa.
Olen jälkikäteen arvostanut korkealle tätä erilaista muskarikokemusta, eikä poikakaan tunnu traumatisoituneen. Lasten maailma ja kasvatus on sellainen osa-alue, jota toisesta kulttuurista on vaikein päästä itse kokemaan. Kuitenkin sitäkin olisi tärkeä tuntea, sillä sen kautta kasvavat tulevat sukupolvet maailmaa pyörittämään.
Muskarimuistot tulivat mieleen tätä lapsiin, nuoriin ja perheisiin keskittyvää Venäjän Ajan numeroa koottaessa. Kaikki lehden jutut eivät valitettavasti ole sisällöltään kovinkaan mukavia, sillä me aikuiset tapaamme ulottaa omia päähänpinttymiämme myös lasten maailmaan. Uskon kuitenkin, että lehdestä löytyy jotakin luettavaa jokaiseen makuun!
Antoisia lukuhetkiä ja hyvää alkavaa syksyä!
Riku Savonen
päätoimittaja