Euroopan ja Aasian rajapyykki Uralilla Jekaterinburgin kaupungin lähellä. Venäläiset keskustelevat edelleen maan paikasta maailmassa ja valtion ideasta tai identiteetistä. Jo 1400-luvulta alkaen päämääränä on ollut laajentuminen sekä alueen suuruutta että vaikutusvaltaa kasvattamalla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on etsitty uutta ideaa tai pyritty jatkamaan entisiä. Usein etsintä keskittyy kysymykseen: Onko Venäjä Eurooppaa vai Aasiaa, itää vai länttä?
(Kuva: Pekka Lehtonen 2002)
Venäjä on etsinyt koko historiansa ajan omaa identiteettiään. On puhuttu ja kirjoitettu paljon Venäjän ideasta. Vuosisatojen ajan, 1400-luvulta alkaen tämä idea on ollut laajentuminen. Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin (nykyään Istambul) joutuminen ottomaanien valtaan herätti Venäjällä uuden käsityksen olemassaolon perustasta: Moskova on kolmas Rooma ja sen tehtävänä on levittää ortodoksista uskontoa ja keisarillista itsevaltiutta kaikkialle maailmaan.
Näin Venäjän valtakunta laajeni ja se otti valtansa piiriin kymmeniä kansoja, joilta ei koskaan kysytty, haluatteko osaksi Venäjää. Sotilaat toimivat, ellei tahtoa löytynyt. Vuonna 1917 keisarikunta oli siinä tilassa, että pieni joukko vallankumouksellisia otti maan hallintaansa.
Uudet valtiaat Lenin ja Stalin jatkoivat kuitenkin joustavasti Venäjän perusidean toteuttamista. Heille avainsana oli maailmanvallankumous, joka säilyi Stalinin ideana hänen kuolemaansa asti. Stalin pääsi pitkälle tavoitteessaan, kun puna-armeija voitti saksalaiset fasistit ja valloitti Berliinin. Neuvostoliitosta tuli todellinen imperiumi, suurvalta, joka vartioi tarkasti myös muiden sosialistimaiden ideologista tilaa sekä sisä- ja ulkopolitiikkaa.
Uusi tilanne syntyi, kun Neuvostoliitto ei päässyt taloudellisiin, eikä myöskään ulkopoliittisiin tavoitteisiinsa. Mihail Gorbatšovin aloittama uudistuspolitiikka, perestroika johti koko valtion hajoamiseen, joka merkitsi myös venäläisen idean hylkäämistä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän edessä oli uusi tehtävä: piti määritellä uudelleen, mikä on Venäjän idea. Tämä uudelleen määrittely on vielä kesken, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut jo yli 30 vuotta.
Venäjällä on kaksi vaihtoehtoa, jotka sillä aina on ollut: pitäisikö suuntautua yhteistyöhön länsieurooppalaisten valtioiden kanssa vai pitäisikö etsiä ideaa menneisyyden itsevaltiudesta, ortodoksiuskonnosta ja kansallismielisyydestä. Presidentti Vladimir Putin lupasi virkaan astuessaan toteuttaa demokratiaa ja laajentaa kansalaisyhteiskuntaa. Siitä eivät kaikki pitäneet Venäjällä, eikä maa saanut ulkomailtakaan haluamaansa hyväksyntää.
Niinpä Putin päätti jo ensimmäisen kautensa jälkeen palata Venäjän idean etsinnässä takaisin vanhaan. Yritykset yhteistyöhön lännen kanssa lopetettiin. Venäjä halusi näyttää, että se voi tehdä, mitä haluaa, koska muilla ei tuntunut olevan kiinnostusta sitä kohtaan. Venäjästä onkin tullut uudelleen autoritaarinen valtio, joka ei aina kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai itse allekirjoittamiaan velvoitteita.
Venäjän ideasta käy keskustelu taas vilkkaana. Kysytään, mitä Venäjä todella haluaa, mihin se pyrkii. Onko Venäjän vaatimuksiin suostuttava? Mitä seuraa, jos niihin suostutaan?
Venäjä on halunnut, että se tunnustetaan suurvallaksi. Toiset ovat kysyneet, onko Venäjä suurvalta? Venäjän ideasta kirjan kirjoittanut presidentti Mauno Koivisto fundeerasi tästä aiheesta tavalla, joka sopinee hyvin lyhyeksi aforismiksi: ”Pyrkimys suuruuteen on synnyttänyt Venäjän. Mutta suuri voi olla myös olematta laaja, laajentumatta, muita alistamatta.”
Venäjän ystävät muualla maailmassa ovat huolestuneita. Venäjästä on tullut keskustelun aihe, joka jakaa mielipiteitä. Ystävyysseuran tehtävänä on pitää yhteyttä erityisesti kansalaisyhteiskuntaan, tavallisiin ihmisiin, eikä se voi osallistua valtiovallan ongelmien ratkaisuun. Venäjän kansat ja kansalaiset tarvitsevat nyt ystävyysseurojen huomiota ja tukea. Siten autamme arvostamiamme ihmisiä ja lopulta myös omaa ideaansa edelleen etsivää valtiota.
Pekka Lehtonen
Uutena blogikirjoittajana minua kiinnostaa Venäjän historia ja siinä erityisesti Venäjällä asuvat kielisukulaisemme, suomalais-ugrilaiset kansat. Olen eläkkeellä oleva toimittaja ja asunut yhteensä 13 vuotta Moskovassa kirjeenvaihtajan tehtävässä. Sinä aikana olen matkustanut eri puolilla Venäjää ja käynyt mm. kaikkien Venäjällä asuvien kielisukulaistemme luona. Valokuvaus on ollut yksi toimittajan työhön liittyvä harrastukseni.