Kirjoittaja: Kaarina Aitamurto, vanhempi tutkija, Aleksanteri-instituutti
Miksi demokratisaatio on edennyt paremmin toisissa entisen Neuvostoliiton alueen maissa kuin toisissa? Millaisia ovat venäläisten asenteet ja arvot tänään? Vastaavatko ne Venäjän nykyistä politiikkaa ja voidaanko niissä nähdä merkkejä muutoksista? Tällaisia kysymyksiä pohti venäläinen politologi ja toimittaja Kirill Rogov Suomi-Venäjä-seuran järjestämässä seminaarissa marraskuun lopussa.
Kirill Rogov on tarkastellut Venäjän yhteiskunnallista ja poliittista kehitystä pitkään erilaisilta aitiopaikalta. Hän on toiminut useissa Venäjän eturivin sanomalehdissä, tieteellisissä julkaisuissa, sekä sellaisissa organisaatioissa kuten esimerkiksi Gaidar-instituutissa, Levada-keskuksessa ja Puolustus- ja ulkomaansuhteiden neuvostossa. Rogovilla, joka on taustaltaan filologi ja kirjallisuudentutkija, on myös pitkät suhteet Suomeen. Oli tietenkin harmi, että koronan tähden luento jouduttiin järjestämään virtuaalisena. Toisaalta tällaisten etätapahtumien etu on se, että niihin voi helposti osallistua joutumatta matkustamaan minnekään ja Rogovin luentoa seurasikin yllättävän iso yleisö. Keskustelu myös toimi hyvin ja olisi varmasti monien mielestä voinut jatkunut pidempäänkin.
Kuten Rogov itsekin totesi, modernisaatio on termi, jota käytetään ja joka ymmärretään monin eri tavoin. Luennossaan Rogov sitoi sen vahvasti poliittiseen demokratisaatioon ja tämän kehityksen tarkastelulle entisen Neuvostoliiton alue onkin erityisen kiinnostava tapaus. Kolmenkymmenen vuoden aikana osassa alueen maista demokraattiset instituutiot ovat alkaneet vahvistua vaikka poliittista järjestelmää edelleen leimaisi vahvojen oligarkkien keskinäinen kilpailu. Toisissa taas hallinto on siirtynyt autoritäärisempään suuntaan ja esimerkiksi presidentinvaaleissa ei todellisia vaihtoehtoja ole. Rogov toi esiin myös resurssikirouksen, eli sen, että usein luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa, joiden viennistä nämä muodostavat pääosan, hallinto ja varallisuus keskittyvät harvojen käsiin näin haitaten yhteiskunnallista kehitystä. Vaikka Venäjän talous on ollut hyvin riippuvainen sellaisista luonnonvaroista kuin öljy ja kaasu, on näiden osuus sen bruttokansantuotteesta hiljalleen pienentynyt 2000-luvun alusta.
Vertaillessaan kehitystä entisen Neuvostoliiton maissa Rogov yhdisteli kiinnostavasti erilaisia tilastoja ja tutkimuksia. Korrelaatiota löytyy esimerkiksi arvostetun Freedom Housen demokratiaindeksin sekä sen välillä, kuinka monta presidentinvaihdosta maissa on ollut ja millä prosenttiluvuilla istuvat presidentit oli valittu. Osittain samat jakolinjat maiden välillä näkyvät myös arvoissa ja erityisesti siinä, missä määrin ihmiset kannattivat sellaisia perinteisiä arvoja kuin uskonnollisuus tai kielteinen suhtautuminen aborttiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Kaikilla mittareilla Venäjä näyttää asettuvan entisen Neuvostoliiton maiden joukossa suurin piirtein puoliväliin, joskin arvomaailmassa vaihtelua on enemmän.
Luennon englanninkielisessä otsikossa ”Russian ambiguous (de)modernization” viitattiin modernisaation useisiin, osin ristikkäisiinkin kehityssuuntiin Venäjällä. Tämä ilmenee niin ristiriitaisuuksina perinteisten ja modernien arvojen välillä kuin myös sukupolvieroina. Rogov osoitti, että vaikka monet sellaiset perinteiset arvot kuin ajatus ”vahvan johtajan” tärkeydestä saavat Venäjällä paljon kannatusta, toisissa asioissa, kuten esimerkiksi maallistumisessa tai suhtautumisessa aborttiin venäläisten arvot ovat varsin liberaaleja. Vaikka World Value Surveyn tutkimus paljastaa, että venäläiset arvostavat turvallisuuteen liittyviä arvoja huomattavasti enemmän kuin vapauteen liittyviä, jonkinlaista muutosta on kuitenkin nähtävissä.
Samaan aikaan kun Venäjän hallinto ja poliittinen kulttuuri on 1990-luvulta lähtien siirtynyt lähemmäksi itsevaltaisia valtioita, demokratiaan tai modernisaatioon liittyvät arvot näyttävät saavan sitä enemmän kannatusta mitä nuoremmasta sukupolvesta on kyse. Esimerkiksi vanhemmissa ikäluokissa enemmistö tukee uutta perustuslakia, joka nollaamalla aiemmat presidenttikaudet antaa Vladimir Putinille mahdollisuuden osallistua myös seuraaviin presidentinvaaleihin. Nuorempien parissa puolestaan vain vähemmistö kannattaa lakia. Sukupolvien välinen ero näkyy myös siinä, millaisia medioita he käyttävät. Siinä missä vanhemmat ihmiset seuraavat uutisia lähinnä televisiosta, nuoremmille tärkeämpiä tiedonlähteitä ovat internet ja sosiaalinen media. Tällä erolla on erityisen suuri merkitys Venäjällä, jossa television pääkanavat ovat tiukasti hallinnon kontrollissa, kun taas Internetissä löytyy enemmän erilaisia, myös hallintoa vastustavia kanavia ja ääniä. Rogovin luento toikin esiin mielenkiintoisen ristiriidan: Vaikka Venäjän hallinto on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut autoritäärisempään suuntaan ja näin lähemmäksi sellaisia maita kuin Tadzhikistan tai Uzbekistan, niin etenkin nuorison parissa arvot alkavat hiljalleen muuttua eurooppalaisempaan suuntaan.
Tutustu tästä Kirill Rogovin luennon englanninkielisiin dioihin (PDF-tiedosto)>>
Tekstin kirjoittaja Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija Kaarina Aitamurto, toimi kommentaattorina Kirill Rogovin luennolla 25.11.2020.
Pahoittelemme, että virtuaalisen luennon tallenne ei onnistunut, emmekä pysty sitä julkaisemaan.
Kuka Kirill Rogov?
- Rogov on tunnettu politiikan analysoija ja tutkija sekä Venäjällä että lännessä. Hän toimii Moskovassa Liberalnaja missia -säätiön varapuheenjohtajana.
- Rogov oli perustamassa analyyttistä nettisivustoa Polit.ru ja toimi varapäätoimittajana Venäjän tunnetuimmassa yhteiskunnallis-poliittisessa sanomalehdessä Kommersantissa,
- Vuosina 2007–2015 hän toimi vanhempana tutkijana Kansantalouden ja yhteiskuntapolitiikan Akatemiassa ja Talouspolitiikan Instituutissa (nk. Gaidar-instituutti), tuon ajan merkittävimmässä talousalan ajatushautomossa.
- Vuosina 2010–2011 hän osallistui aktiivisesti Venäjän talouskehityksen strategian luomiseen. Tähän työhön osallistuivat Venäjän arvostetuimmat ekonomistit ja hallituksen asiantuntijat.
- Omissa tutkimuksissaan 2010-luvulla Rogov on keskittynyt Venäjän poliittisen talouden ja poliittisen kehityksen sekä yhteiskunnallisen mielipiteen ja autoritarisoinnin tutkimuksiin.
- Nykyään Kirill Rogov toimii myös Levada-keskuksen, riippumattoman venäläisen mielipidetutkimuslaitoksen hallituksen jäsenenä sekä Puolustus- ja ulkomaansuhteiden neuvoston jäsenenä.
Hän on myös tuottanut Suuri transitio: Venäjän poliittisen historian logiikka 1985-1999 online-kurssit Avoimeen Yliopistoon.
