Pitäisikö rajat sulkea?
Suomessa ja myös muualla maailmassa on keskusteltu ahkerasti venäjänmaalaisten vastuusta presidentti Putinin teoista, ennen kaikkea hyökkäyssodan aloittamisesta Ukrainaan. Toiset ovat todenneet, ettei tavallisia venäläisiä voi syyttää presidentin teoista. Toisten mielestä ainakin jonkinlaista vastuuta venäläisten pitäisi kantaa. Ovathan he presidenttinsä valinneet.
Ajatuksena on siis, että venäläisiä pitää rankaista, koska he eivät tuomitse julkisesti Putinin aloittamaa sotaa, eivätkä erota presidenttiä virastaan. Näin tietysti pitäisi tapahtua. Mutta Venäjällä näin ei voi tapahtua. Valtion väkivaltakoneisto on valmis koviin otteisiin ja pitkiin vakilatuomioihin, jos kansalaiset ryhtyvät toimimaan presidenttiä vastaan.
Alkuoletuskin on väärä ja ihmettelen, etteivät sitä näytä ymmärtävän edes kaikki valtiojohtoomme kuuluvat ministerit tai kansanedustajat. Suurin väärinkäsitys on se, että kansa on valinnut presidentti Putinin. Ei kansa ole todellisuudessa päässyt Venäjällä valitsemaan mitään eikä ketään. Putinin valitsi presidentiksi hänen edeltäjänsä Boris Jeltsin ja ehdokkaan Jeltsinille antoi KGB:n seuraaja FSB. Siinä vaiheessa, kun Jeltsin teki valintansa Putin oli FSB:n johtaja.
Vuonna 2000 Venäjällä järjestettiin kylläkin presidentin vaali, jossa ehdokkaana oli muitakin kuin Putin. Olin itse toimittajana seuraamassa vaaleja, niiden valmisteluja, toteuttamista ja jälkiarviointia. Kun Venäjällä ei koskaan aikaisemmin ollut järjestetty rehellisiä vaaleja, miten sellaiset olisi voitu järjestää vuonna 2000.
Sanonta, ettei Venäjällä vaaleja ratkaise se, miten ihmiset äänestävät, vaan se, miten äänet lasketaan, ei ole vitsi. Se on pitänyt paikkansa sananmukaisesti ja pitää edelleen. Jos FSB:n ehdokas olisi saanut liian vähän todellisia ääniä, äänten laskijat olisivat kyllä laskeneet oikean tuloksen.
Tuolloin ainoa varteenotettava vastaehdokas oli kommunistien Gennadi Zjuganov. Koska kommunistipuolueen järjestöverkko oli vielä kunnossa, puolueen edustajat olivat jokaisella äänestyspaikalla ja kirjasivat äänestystuloksen. Sitä verrattiin keskusvaalilautakunnan ilmoittamaan äänestystulokseen. Selvisi, että äänestystulosta peukaloitiin niin, että Putinin äänimäärä nousi yli 50 prosentin, eikä toista kierrosta tarvinnut järjestää.
Putinin suosio johtui siitä, että hän oli ainoa ehdokas, jota valtiovallan tiedotusvälineet mainostivat. Toisaalta hän symbolisoi vakaata tulevaisuutta, kun Jeltsinin kausi oli ollut melko sekasortoinen. Tšetšeenien tekemiksi väitetyt terroriteot antoivat aiheen puhua turvallisuusuhkasta. Putinin pääministerinä aloittama toinen sota tšetšeenejä vastaan oli päättynyt kapinallisten tuhoamiseen ja Tšetšenian kylien ja kaupunkien pommittamiseen.
Tänään Venäjän asukkailla ei ole läheskään sellaisia vapauksia mielenosoituksiin ja julkiseen protestiin, kuin heillä oli Jeltsinin aikana ja vielä Putinin presidenttikausien alussa. Nyt yhdenkin ihmisen mielenosoitus voi johtaa vankilaan. Sodan nimittäminen sodaksi johtaa tuomioon. Riippumattoman tiedonvälityksen toiminta on estetty.
Niin valitettavaa kuin se onkin, Venäjän asukkailla ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa Putinin aloittamaa sotaa vaarantamatta omaa turvallisuuttaan. Olisiko meidän siis turvallisessa Suomessa sanottava naapureillemme: Syöskää Putin vallasta ja menkää vankilaan! Kun mahdollista rajan sulkemista arvioidaan, pitää vastata myös seuraaviin kysymyksiin. Saavatko venäläiset totuudenmukaisempaa tietoa Putinin sodasta kotimaassaan kuin ulkomailla? Pystyvätkö Putinin vastustajat toimimaan kotimaassaan tehokkaammin kuin ulkomailla.
Mikäli viisumin antaminen tavallisille venäläisille loppuu, kääntyvätkö Putinin kannattajat lopulta hänen vastustajikseen? Vakuuttuvatko Putinin vastustajat länsimaiden tuesta, vai pettyvätkö he siihen ja ajattelevat, että Putin taitaa sittenkin olla oikeassa. Viisumikielto tavallisille venäläisille johtaa demokratiaa toivovat ja länsimaiden ihmisiin luottavat venäläiset kääntymään lopulta Putinin kannattajiksi.
Pekka Lehtonen
